Palaan vielä tiukasti tai väljästi aikataulutetun elämän problematiikkaan.
Hesarin viimeisimmässä Kuukausiliitteessä on laaja juttu USA:ssa professorina työskentelevästä Bengt Holmströmistä. Huomiotani kiinnitti se, kun hän kuvasi vakinaisen professorin virkaa huippuyliopistoissa.
Sellaiseen tehtävään on hyvin vaikea päästä, mutta kun näin on tapahtunut, saa tehdä melkein mitä haluaa. Hän tarkoittaa, että voi itse valita mielenkiintoisimman yhdistelmän opetusta, tutkimusta ja/tai kiertämistä konferensseissa luennoimassa. Aihepiirit tuntuu saavan itse valita.
Ymmärrän taustalla olevan ajatuksen olevan sen, että luovuus tarvitsee väljät oltavat. Keksintöjä ei voida tehdä tarkan aikataulun mukaan. Mihinkähän muihin ammatteihin vastaava asetelma voisi sopia?
Päivän pieni ilo: Reipas kävely syksyisen kosteassa säässä.
Tämänpäiväisiä näkymiä
Hienoja kuvia! Otitko eilen? Harmitti, kun ei ollut kamera mukana, aamusumu oli niin mahtava.
VastaaPoistaMinäkin luin Holmströmin haastattelun. Akateeminen vapaus kuulostaa mukavalta, mutta kaipa siinäkin hommassa pitää jotain tuottaa. Lääketieteen professoreilla ei ainakaan ole noin mahtavat oltavat, voin kertoa, kun seuraan erästä lähituntumasta. Ammatinvalintakysymys! Tutkitko syöpää vai taloutta...
Haiskahtaa matteusvaikutukselta: niille, joilla on, annetaan enemmän, kun taas niillä, joilla ei ole, otetaan pois sekin, mitä on.
VastaaPoistaMatteusvaikutuksen lisäävä puoli tuntuu pätevän jollain tasolla ainakin onnellisuuteen ja rahaan. Ehkä myös aikatauluttamisen vapauteen?
Omat kokemukseni akateemisesta vapaudesta ovat kyllä hieman toisenlaiset. En kylläkään ole professori.
Vapaus on vaikea ja joka tapauksessa ihmiselämässä hankalasti toteutettava tila. Luulen että professuuri on vaatinut kovaa työtä ja itsekuria ja että vapaus tässä yhteydessä on ymmärtääkseni valinnan vapautta tietyistä tehtävistä ja kuten itsekin totesit edellytys luovalle tieteelliselle työlle.
VastaaPoistaps. Valokuvaat hienosti kaupunkimiljöötä
Kiitos kuvapalautteesta. Eilen ne näppäsin.
VastaaPoistaMAtteusvaikutus onkin minulle uusi termi. Pitänee googlailla.
Ei tuommoiseen professoreistakaan pääse varmaan kuin jotkut huiput USA:ssa. Luulisin kuitenkin, ettei tiukka resurssiohjaus ja projektirahoitus tuota ainakaan noissa hommissa parasta mahdollista tulosta.
Tässäkin yksi elämän monista paradokseista. Aikataulutus on monessa asiassa hyödyllistä ja tarpeellista, mutta toisaalta luova flow voi tuottaa sellaista, mihin projektityöllä ei päästä.