Voiko leppoistella ponnistellen?

Tavoitteena seesteisyys -blogin kirjoittaja kuvaa oman luonteenlaatunsa suhdetta leppoistamiseen tavalla, joka tuntuu kovin tutulta. Taitaa olla sukulaissielu. Hän sanoo olevansa "aika laiska hitaaseen elämään". Voi että on nasevan hauska ilmaus ja käytännön esimerkkikin on mainio: "Pihasaunan lämmittäminen on aika ponnistus verrattuna sähkösaunan napsauttamiseen."

Osaan hyvin samastua kirjoittajan fiiliksiin. Jos minulla olisi savusauna, voin kuvitella, että kun lämmitys kestää monta tuntia, en malttaisi pitkään istua pankolla nauttimassa tunnelmasta ja odottamassa seuraavaa pökköpesähetkeä vaan luultavasti kävisin välillä vaikkapa pörräämässä netissä tai ainakin hakemassa kirjan seurakseni.

Kirjoittaja heittää, että hitaan elämän pointti onkin tekemisen riemussa. Tuo kuvaa hyvin maalaushommiani. On mukava uppoutua niihin ja unohtaa ajan kulu. Flow löytyy helposti. Saattaa käydä niin, että rupeama venähtää pitkäksikin ilman, että tulen pitäneeksi taukoja. Välillä tosin vien työn toiseen huoneeseen ja katselen sitä kauempaa, mutta sekin on ajatustyötä.
On mukavampi tehdä, jos ei tarvitse asettaa urakkatavoitteita. Tekemisen kestoa on hankala arvioida edeltä käsin. Teos voi syntyä nopeastikin, mutta mieleen voi myös tulla ideoita, jotka ovat monimutkaisia toteuttaa ja aikaa menee.

Päivän pieni ilo: Kun tulin ulos koulurakennuksesta lähteäkseni kotiin, raitsikka oli juuri tulossa pysäkille ja kun Sörkassa siirryin maan uumeniin, metrokin tuli juuri asemalle.