Sampsa kirjoittaa vastaansanomattoman viisaasti riittävästä nukkumisesta Vehmas Assemblyssä.
Sellaista on minunkin elämäni. En millään malttaisi illalla mennä riittävän ajoissa nukkumaan, jotta ehtisin saada kunnon unet ennen aamuherätystä. Kun tulen töistä, saatan treenata kuntopyörällä ja sitten onkin päivällisen aika. Tuo Ylen Areena on viheliäinen aikavaras, kun sitä voi katsoa milloin vain ja siellä on tarjolla esimerkiksi dokumentteja, joita tällaisen historiafriikin on vaikea laistaa. No siihen saattaa mennä aikaa, samoin bloggaukseen ja naamakirjailuun. Hesarikin on luettava loppuun. Entä mistä aikaa kirjoille?
Mikäs tässä on puuhastellessa kaikenlaista kiinnostavaa, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja vaimon kanssa kaksin asutaan, mutta rajansa kaikella. Jotenkin tämä virikejanoisuus pitäisi saada aisoihin.
Lupaan noudattaa Sampon neuvoja ainakin tänä iltana. Valot sammukoon klo 23.00. Silloin minun tarpeisiini jää hyvin aikaa nukkua. Jätän syötiksi hesarin siltä osin kuin se on lukematta. Sen luen sängyssä.
Päivän pieni ilo: Katsoin kuntopyöräillessäni Areenasta Darwinia käsittelevän ohjelmasarjan ykkösosan. Esitettiin mielenkiintoinen vaikutusketju. Mitä enemmän talossa, jossa pidetään mehiläisfarmia, on kissoja, sitä enemmän lähistöllä kasvaa puna-apilaa. Kissojen vuoksi mehiläispesiin ei pääse peltohiiriä, jotka ovat tuhoisia pesille. Mehiläiset ovat ainoa laji, mikä pölyttää puna-apilaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Niin, tuntuu ettei nykyihmiselle se 24 tuntia riitä, mutta tosiasiassa sehän on vain ajankäyttökysymys. Vaikeaa on mullakin mennä ajoissa nukkumaan, kun kone niin houkuttaa puoleensa illalla, kun koneelle pääsee. Jos on tosissaan päättänyt, että käyn vain nopsaan netissä, täällä saattaakin mennä tosi pitkään ja tottakai se saattaa sitten kostautua myöhemmin. Tyhmää, mutta toisaalta kyllä täältä sitten saakin paljon vastinetta.. kun vaan osaisi pitää ne netissä surffailut ja siitä mielihyvän ja tiedon saannit oikeassa suhteessa :) (Ai niin, ja miksihän sitten aina valitan, ettei aikaa oo kotitöille..?)
VastaaPoistaKiitos tästä kirjoituksesta, aihe liippaa läheltä. Olen itse rauhaan ja hiljaisuuteen hakeutuva tyyppi, ja taloudessa jossa elää kaksi pientä lasta sitä rauhaa on tarjolla pääasiassa öisin. Yövalvominen on minulle erittäin nautinnollista ja houkuttelevaa, ja kostautuu tietysti jossain vaiheessa.
VastaaPoistaToisen lapseni ollessa ihan pieni jäin koukkuun yövalvomiseen (ah sitä hiljaisuutta ja omaa aikaa kun koko päivän oli tapellut yhden uhmaikäisen ja yhden koliikkivauvan kanssa!). valvoin alkuun yhteen, sitten kahteen, kolmeen, puoli neljään... kunnes lopulta olin liian monta kertaa valvonut sen luontaisen nukahtamishetkeni ohi ja hukannut nukahtamisrefleksini kokonaan. Tilanne meni niin vakavaksi että nukuin käytännössä 2-3 tunnin yöunia, koska väsymyksestä huolimatta en nukahtanut enää, ja päivät haahuilin zombina.
Tilapäinen lääkehoito ja ankara nukkumaanmenokuri palauttivat unen. Mutta taas tilanteen normalisoiduttua huomaan miten houkuttelevaa on istua vielä hetki koneella, katsoa vielä yksi juttu Areenasta...
Joo, tsempataan toisiamme nukkumaan. Tämä bloggaus on niin mukavaa, mutta vain 24 tuntia meillä on ja pysyy vuorokaudessa. Yksinkertaista mutta vaikeaa.
VastaaPoista