Pohojan akka kommentoi edellistä postaustani. Lainaan hieman:
Perfektionismi on taipumusta hioa asioiden yksityiskohtia jatkuvasti ilman, että osaa luovuttaa työtä käsistään ja hyväksyä sitä valmiiksi.
Wikipediassa perfektionismista rajataan kaksi tyyppiä. Perfektionisti joko kokee täydellisyyden tavoittelun tärkeäksi tai ei voi hyväksyä täydellistä vähempää. Jälkimmäinen katsotaan sairaalloiseksi.
Edellistä rankempaa tasoa ovat pakko-oireisuus ja pakko-oireinen häiriö. Pakkoneuroosi ajaa ihmisen torjumaan ahdistusta tai jotakin pelottavaa tapahtumaa irrationaalisella käytöksellä kuten loputtomalla toistolla ja tarkistelulla.
Kaiken kaikkiaan nämä kaikki ovat kovia haasteita sille, joka haluaa leppoistaa elämäänsä. Varsinkin silloin kun sairaalloinen, mahdollisesti synnynnäinen yliperusteellisuus pakottaa työskentelmään siten, että työn tuottavuus on matala. Silloin joutuu pidentämään päivää, jotta selviää velvoitteistaan, mikä taas johtaa tilannetta vielä pahentavaan väsymiseen. Ongelma on siinä, että tällaisessa tilanteessa on vaikea järkiperäisesti pakottautua työskentelemään fiksummin ja tuottavammin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Esimerkkinä neuroosista: eräässä työpaikassani oli työhuoneet pitkän käytävän varrella ja eräässä kohtaa käytävää syvennys, jossa sohva ja pöytä. Pöydällä lehtiä. Eräs työkaveri järjesti lehdet siistiin pinoon joka ainoa kerta lehtikasan ohi mennessään, siis jos lehdet eivät olleet tismalleen suorassa pinossa. Ja nehän eivät olleet, koska me muut teimme hänen elämästään helvettiä sotkemalla lehdet ohimennessämme. Tätä farssia jatkui vuosi, sitten lähdin, joten en tiedä, jatkuuko homma edelleen eli yli 6 vuoden päähän.
VastaaPoista