 |
| Raukki, Etretat |
Monestihan sanotaankin, että länsimaisen ihmisen yksi ongelma on aivojen käyminen ylikierroksilla, jatkuva viriketulva ja sen myötä myös ajatustulva. Käytät mielettömästi (?) aikaa sen pohtimiseen ja kirjoittamiseen, vähän stressaamiseenkin(?), että mihin se aika menee. Luot aina vain uusia blogeja, puuhaat montaa asiaa samaan aikaan, otat lisää harrastuksia ja hommia. Ja niiden lisäksi vielä aktiivisesti pohdit niitä ;).
Tämä kommentti tulee nyt ihan siis intuitiivisesti sydämestä ja sydämellisesti, toivottavasti et ymmärrä väärin. Mutta mitäs jos lähtisit viikoksi tai viikonlopuksi jonnekin sähköttömälle vedettömälle mökille tms., ilman puhelinta, tietokonetta, radiota ym.? Olisit vain, et opiskelisi, lukisi (paitse ehkä jotain ei liian vakavaa romaania) tai seuraisi mitään mediaa. Hiljetyisit joka päivä vartiksi tai pidemmäksi aikaa, jossa yrittäisit tyhjentää ajatuksesi täysin. Muutenkaan et aktiivisesti ajattelisi, vaan antaisit ajatusten tulla ja mennä, mutta et tarttuisi niihin, menisin niiden mukaan. Suorastaan pyrkisit olemaan ajattelematta, vaan vain tarkkailisit silmin ja korvin ympäristöäsi, luontoa, taivasta, tilaa jossa olet ym. Näkisit tämän hetken ja ajan, jota ei oikeastaan ole, vain tämä hetki.
Minulle on aina sanottu, että ajattelen liikaa. Pidin sitä tyhmänä kommenttina. Nyttemmin olen tajunnut, että siinä oli ehkä itua. Varsinkin älykkäillä ihmisillä on taipumus ajatella "liikaa", ajatuksista ja järjestä tulee huomaamatta eräänlainen jumala tai uskonto, pakkomielle, jota ilman ei voi olla. Ratio jyristää kaiken muun yli, ja kaikkea muuta on niin paljon.
Mutta hiljaisuus, läsnäolo, hetkessä eläminen, yksinkertaisuus myös mielessä, on ollut minun tärkein ja rakkain "löytöni" viime vuosina. Olen ihan fiksu ja pätevä, vaikken koko ajan ajattelekaan niin kauheasti ja viisaita. Se on ollut parasta terapiaa ja hoitoa.
Miltä kuulostaa? :) Onko tässä mitään järkeä mielestäsi? Olenko yhtään jäljillä?
 |
| Rantamuodostelmaa, Etretat |
Hei Pellonpientare! Lämpimästi kiitoksia sydämellisestä ja huolehtivasta viestistäsi. Juuri tuollaiset viestin ovat bloggaamisen suolaa. On siinä järkeä, kovastikin, ja jäljillä olet.
Olen näissä viimeisissä postauksissani kuvannut tekemisiäni tarkoituksenani arvottaa niitä jotenkin "Ajattelun ammattilaisen" ohjeiden mukaan ja miettiä mitä tälle rönsyilylle tekisin.
Mainitsit viriketulvan, joka varmaan onkin ilmiö, joka minua vauhdittaa. Ajattelen sen olevan jonkinlaista henkistä uteliaisuutta. On niin paljon kiinnostavaa ulottuvilla.
Tuo vartin rauhoittuminen on hyvä ohje. Taidan kokeilla sitä (jos maltan :)).
En oikein tiedä, pystynkö olemaan ajattelematta ja kiinnostumatta asioista. Varmaan ainakin paasto olisi paikallaan.
Pidin muutava vuosi sitten sapattivuoden ja olin mm. yli puolivuotta Kreikassa, suuren osan ajasta yksin. Siellä osasin ottaa iisisti.
Tämä tekemisten kuvailu on paljastanut minullekin, miten paljon sitä on. Onhan minun raivattava sitä, jos aion maalatakin, mikä on minulle tärkeää. Sehän sisältää ajatteluakin, mutta myös intuitiota.
Kiitos vielä kerran arvokkaasta viestistäsi ja erityisesti sen suoruudesta!
 |
| Rantamuodostelmaa, Etretat |
Tekstit
Heikki, mukavaa, että kommenttini herätti positiivista vastakaikua ja ilmeisesti laittoi ajatukset (heh) liikkeelle. Suosittelen tosiaan lämpimästi vaikka ensin minuutin päivittäistä rauhoittumishetkeä, jossa vain hengitetään syvään ja ollaan rauhassa. Siitä saa yllättävän paljon voimaa ja iloa. Uskon vakaasti, että jonkunlaiseen burnoutiin tai krooniseen hypermaniaan/stressitilaan voi sairastua myös liikaa ja jatkuvasti aktiivisesti ajattelemalla. Ja jos sen lisäksi töitä ja tehtäviä asioita on liikaa, niin vaaravyöhykkeellä ollaan. En nyt sano, että sinä olet siinä, mutta kannattaahan sitä ehkä pohtia.
VastaaPoistaHyvää syksyä, nautitaan kaikesta kivasta mitä meillä on :).
No olipas osuva kommentti Pellon pientareelta. Meille kaikille ja erityisesti Heikille. Taidat tosiaan pohtia niin paljon leppoistamista että siihen aika menee. Haluat vakuuttua, ottaa asian älyllisesti haltuun, mutta sitten pitäisi vielä toteuttaa...
VastaaPoistaJos pitäisi. Minun näkökulmastani elämäsi ei ole mitenkään erityisen rankkaa. Vai eikö ilmavaa aikaa ole ihan tarpeeksi maalaukseen keskittymiseen, sekö on ydinpulmasi?
Sinä olet kuitenkin viettänyt vapaavuodenkin, joten olet meikäläistä paljon edellä leppoistumisessa!
Tunnistan tuon uteliaisuuden ja luopumisen vaikeuden. Tunnistan myös että haaveilu leppoistumisesta syö energiaa. Vaikeaa olla täysillä läsnä hetkessä kun maalatessa kolkuttaa fiilis, että pitäisi tehdä oikeaa työtään ja työtä tehdessä kokee että pitäisi olla tekemässä jotain muuta oikeasti miellyttävää.
Voisiko sen työnteon vaan jättää, niin johan pitäisi ruveta ajan riittämään.
Anne
Ai niin!
VastaaPoistaVoihan olla niin, että kun aikansa ajattelee, jossain vaiheessa vastaan tulee puuttuva palanen, ja syntyy OIVALLUS siitä miten on tehtävä. Ja siitä sellainen vakuuttuneisuus, ettei mieti enää; ettei voi toimia toisin. Sitä odotellessa!
Anne
Kiitoksia kommenteista Pellon pientareella ja Anne!
VastaaPoistaVoi tosiaan olla, että liiallinen aivoaktiviteetti on riski. Tuomas Enbuske taisi äskeisessä slow -ohjelmassaan mainita siihen tyyliin, että virikkeiden lisääntyessä vauhtikin lisääntyy. Tuollaista olen tunnistavinani itsessänikin.
Minusta tämäkin keskustelu osoittaa, että tämä leppoistamisprojekti vie parempaan päin ja lisää tietoisuuttani asioiden tilasta. Lisäksi minusta on kiva fundeerata juttuja ja olla näin vuorovaikutuksessa. Monet tekevät samaa puhelinkeskusteluissa.
Teknisesti ottaen, juu, ilmavaa on. Lapset ovat menneet ja kaksistaan asutaan. En tiedä kehtaako tästä opettajan hommasta mitään sanoa, kun äkkiä tuumataan, että aina ne ruikuttavat ja paljon on vapaata.
Olen kuitenkin joutunut sellaisen asian eteen, että osa työstä on niin vaativaa, että sen edessä joutuu kohtaamaan vääjäämättömän varttumisensa. Jotkut tunnit ovat sellaisia, että on kuin yrittäisi varpuslaumaa hallita. Lennähdellään pois ja takaisin, sirputusta, sirputusta ... ja minun pitäisi saada joukon etenemään kuin komppanian järjestyneesti tiettyyn suuntaan. Opiskelijat ovat yleensä kivoja tyyppejä, mutta tietyssä iässä, no, tiedättehän ...
Muutama tuntipari putkeen ja päivän energiapanos alkaa olla käytetty. No, on tämä silti hyvä ammatti.
Oikeastaan on velvollisuus yrittää pitää itseänsä virkeänä, koska silloin homma vain sujuu paremmin luokassa.
Tämä blogi ja kommenttinsa herätti kyllä nyt kovasti ajatuksia :)
VastaaPoistaMinä aina silloin tällöin laiskottelen ja anna ajatusten virrata ja ...nukahdan. Hereillä olo vaatisikin epämukavampio oloja kuten sähkötön, valoton ja vedetön kylmä mökki erämaassa. Mutta sitten ajatukset viriävät pohtimaan, miten tästä epämukavasta paikasta pääsee pois ja taas pohditaan aivot kuumana.
Jos siis haluaa rentouttaa aivonsa ja pitää ajatustaukoja, on olon oltava meillyttävä ja huoleton. Tällaiseen mukava ja sopiva paikka on vaikka sauna leppoisine löylyineen.
Kärsimys ja askeesi ei jalosta, se vain v.....aa.
Moi Timo. Joo, sauna on hyvä paikka rentoutua, mutta joskus tulee sielläkin melkein hosuttua. Yritin rauhottua Pellonpientareen ohjeen mukaan. Aloin laskea 1,2,3,4... mutta kohta unohdin koko jutun, enkä edes muista mitä tein tai ajattelin. Saatoin alkaa lueskella jotakin.
VastaaPoistaTäytyypä yrittää uudelleen.
Heikki, kiva kun yritit :). Itse asiassa helpoin ja toimivin tapa on vain keskittyä hengitykseensä. Hengittää syvään ja rauhassa, palleasta asti. Laskeminenkin on tavallaan sitä "ajattelemista". Mutta tapoja on monia. Itsekin olisi hyvä taas oikeasti meditoida vaikka päivittäin. Se on kai tutkimustenkin mukaan todella terveellistä, monella tasolla.
VastaaPoistaOk, yritän laskematta :)
VastaaPoistaNämä keskustelut ovat kyllä blogimaailman parhautta! On mahtavaa, että joku uskaltaa sanoa suoraan (ja kuitenkin rakentavassa hengessä) mitä ajattelee toisen ajatuksista ja elämänmenosta. On virkistävää havahtua ja oivaltaa jotakin mitä ei ehkä itse ole tullut edes huomanneeksi.
VastaaPoistaTunnistan tuon ajattelun virtaan joutumisen myös itsessäni ja omassa toiminnassani. On niin paljon tietoa ja virikkeitä, ja sen keskellä täytyisi yrittää elää ja nauttia elosta. Ei ollut tietääkseni ennen näitä ongelmia, sitä vain mentiin ja tehtiin, elettiin elämää ja oltiin hetkessä kiinni. Ongelmat pyörivät pikemminkin käytännön kuin ajatuksen tasolla.
Vaikeahan tästä on sanoa suuntaan tai toiseen mikä on oikein. Itse olen päättäväisesti yrittänyt pyrkiä kohtuullisuuteen, ei liikaa suuntaan tai toiseen. Ajattelu ja käytäntö tasapainossa, sulassa sovussa keskenään. Tämä ajatus kiteytyy mielestäni ruotsalaisessa lagom-sanassa, josta kirjoitin blogissani:
http://livinghygge.wordpress.com/lagom/
Hei Heikki
VastaaPoistaMuutin blogini Bloggeriin, postauksineen ja kommentteineen. Vastasin lähettämääsi kommenttiin uudessa osoitteessa:
http://livinghygge.blogspot.com/p/taustailmiot.html
Käyhän vilkaisemassa, kun kerkeät :)
- IDLivingHygge -
Tuo Pellon pientareella-nimimerkin kommentti oli todella osuva. Ainakin minua hengästyttää ja uuvuttaa kun luen näitä Leppostaminen-kirjoituksia. Minulle leppoistaminen tarkoittaa jotain ihan muuta. Tuollainen työ- ja pohdiskelumäärä tekisi minut hulluksi!!! Ei tuo ole leppostamista. Se on leppoistamisesta puhumista, pohdiskelua, suunnittelemista ja tekemistä vaikka kuinka monella foorumilla. Siihen tarvittaisiin noin 10 ihmisen elämä normaali-ihmisillä. En voi ymmärtää, miten joku voi ehtiä noin paljon. Kuka tai mikä kärsii - kaikkea ei voi saada eikä antaa. Minä puolestani ehdottaisin leppoistaja-Heikille repäisevää toimintaa: kirjat ja netti pois, ylös tuolista liikkumaan, vaimo mukaan ja revittelemään. Tunteet peliin ja vauhtia mukaan.
VastaaPoista