Leo Stranius tyypittelee hidastelijoita nettiartikkelissaan. No, hän puhuu itseasiassa yksilöllisestä kevytaktivismista, joka erottuu raskaasta vastaavasta siinä, että nämä aktivistit eivät sitoudu julkilausumiin. Tekevätpähän muuten vain tuunauskokeiluja elämässään.
Vapaaehtoisesti vaatimaton vähentää työntekoa ja saa enemmän aikaa vaikkapa perheelleen. Askeettinen hedonisti karsii kunnolla elämäänsä ja kokee sen seurauksena elävänsä ylellisesti hötkyilemättä kaikenlaisen tohinan perään. Radikaali kulutuskarkuri taas painuu pöpelikköön ja alkaa omavaraiseksi.
Ettäkö mikäkö minä olen? Pöpelikköön en ole pujahtanut joten punnitaan kahta ensimmäistä vaihtoehtoa. Askeettinen hedonisti? Hm. Hedonismilla on huono kaiku. Wikipedian mukaan siinä on keskeistä mielihyvä ja teot punnitaan sen mukaan, kuinka paljon ne tuota ihanuutta tuottavat.
Mielihyvän käsite on selkeä, mutta sitten alkavat hankaluudet, kun yritämme arvottaa erilaisia mielihyvää tuottavia asioita. Mässäily, musiikki, keskustelu ja väkivalta voivat tuottaa mielihyvää. Selvää on, että mielihyvä, joka aiheuttaa vahinkoa muille suljetaan ulos tarkastelusta. Entä mässäily? Ainakaan se ei liene kohtuullista.
Stranius rinnastaa vapaaehtoisen vaatimattomuuden downshiftaukseen. Tämä taitaa osua parhaiten, joskin voihan olla mausteena mukana jonkinlaista askeettista utilitarismia. Tude, kiva kun hyppäsit kyytiin. Tervetuloa!
Kuvat Etretatista
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti