Hitaan oppimisen luksusta

Voiko oppia nopeasti ja tehokkaasti? Epäilen, ettei ainakaan kovin hyvin. Luonnollisesti on yksilöllisiä eroja.

Kerroin viime kuussa aloittaneeni taidehistoria-aiheisen blogin kirjoittamisen. Tarkoitukseni oli hankkia kyseisestä aiheesta tietoperusta klassismista toiseen maailmansotaan ajottuvasta jaksosta ja käydä sitten TaiK:in avoimen kirjatentissä yrittämässä suoritusta asiasta. Tentissä voi käydä TaiK:in tenttipäivinä ja aikaa minulla lienee ensi vuoden elokuuhun saakka.

Tästä Taidehistoria 2-kurssista on myös toinen vaihtoehto, jossa voi osallistua luennoille. Nykyään TaiK:in avoin tarjoaa ilta- ja viikonloppukurssien ohella mahdollisuutta osallistua tietyille kursseille yhdessä TaiK:in päiväopiskelijoiden kanssa. Mainittu luennollinen vaihtoehto on tällainen ja niiinpä se on minun ulottumattomissa.

Yritin suorittaa kyseisen kurssin pari kolme vuotta sitten lukemalla kurssin kaksi tiiliskiveä. Taisin tehdä muistiinpanoja wordilla ja liittää kuviakin netistä. Ei siitä mitään tullut. Kirjat ovat kovin pölkkykielisiä, asiapitoisia kyllä, mutta ei todellakaan mitään sanataiteen herkkupaloja. Lueskelin niitä lähinnä työmatkoillani bussissa. Ajankohta toki oli huono, koska työni lisäksi opiskelin jo taidekoulussa.

Olen nyt kirjoittanut taideblogiini 15 juttua ja tunnen todella oppivani. Asiaa auttaa se, että mietin, mikä on oleellista ja siten blogiin vietävää. Runkona käytän kurssikirjoja, mutta tutkailen asioita paljon muistakin teoksista. Voinpa pohtia juttuja oman maalaamisenikin näkökulmasta. Pääsen näin paljon syvemmälle, löydän kiinnostavia kytköksiä ja saan nauttia tietojeni karttumisesta. No, konstruktivismiahan tämä.


Jos joutuisin hoitamaan homman pänttäämällä päähäni lyhyessä ajassa nuo eepokset tenttiä varten, varmaan siitä selviytyisin - tai ainakin nuorempana olisin selviytynyt - mutta oppismistulos olisi todennäköisesti hyvin pinnallinen.

Tiedustelin tentaattorilta, voisiko blogi korvata tentin. Ei onnistu. Ymmärrän hänen perustelunsa, kun hän haluaa hoitaa hommansa taloudellisesti.

Kirkon edustaa

Lueskelen rauhassa teemaan liittyvää aineistoa, kirjoittelen blogia ja käyn sitten tentissä, jonka suorittaminen lienee "peace-of-cake", jos paneudun asiaan kuten aion. Jos en ole valmis elokuuhun mennessä, mennään sitten seuraavan lukuvuoden aikana (jos on yhä tarjolla). 

Päivän pieni ilo: Hermanni (2 v.) oli papan kaverina muutaman tunnin.  

Sivun kuvat ovat Le Havresta, joka tuhoutui sodassa pahoin ja jonka uudelleenrakentaminen tapahtui arkkitehti Auguste Perretin johdolla.