Ammattijärjestöihin kytkeytyen losahtaa luukusta kerran viikossa Talouselämä ja Opettaja-lehti. Talouselämässä on kiinnostavia juttuja, ammatillisesti ja muutoinkin, mutta median moninaisuus näyttää syöneen siltä peliaikaa niin, että perehtyminen tuppaa jäämään köykäiseksi. Opettaja-lehti hoituu nopeasti. Siinä korostuu ammattiyhdistys näkökulma. Jos sisältäisi enemmän didaktiikkaa ja pedagogiikkaa, olisi kiinnostavampi. Kauppa- ja kulttuuriopettajayhdistyksellä on myös oma lehtensä, mutta se ilmestyy aika harvoin.
Mitäpä vielä? Kauppaketjujen asiakaslehdet Pirkka ja Yhteishyvä tulevat, mutta eivät kiinnosta. Toisin oli silloin, kun niissä oli enemmän yleisaikakauslehtiluonnetta. Nykyään niissä kuvastomaisuus korostuu. Mainoksia kyllä näkee, jos haluaa. Vaimo tilaa Avotakkaa ja Hyvä terveys-lehteä, mutta niitä en lue.
Haksahdin varmaankin alkuvuodesta tilaamaan Geo-lehteä, kun puhelinmyyjä oli niin rauhallisen asiallinen ja tietävä. Lehti on hyvin laadukas monessa suhteessa, mutta sen aihepiiri menee kuitenkin ohi mielenkiintoni ydinalueesta.
Olen tilannut jonkin aikaa myös Tiede-lehteä. Sitä varmaankin jatkan. Lehti on hauska kooste kaikenlaista yleistiedettä maan ja taivaan väliltä populaarissa muodossa ja mausteena kivasti knoppologiaa. Sopivaa iltalukemista. Voi lopettaa minkä tahansa artikkelin jälkeen. Romaaneissa on kiusauksena lukea vielä se yksi luku ja sitten vielä yksi.
Hesarin kuukausiliite tulee nimensä mukaisesti harvakseen, joten sillä ei ole suurta merkitystä. Yleensä jotakin siitäkin luen.
Ostan silloin tällöin irtonumerona Historia-lehden, joka on mukava sekatavarakauppa kaikenlaista historiaan liittyvää, jota voi shoppailla aikansa kuluksi. Harkitsen tilaamista.
Somistekuvat on otettu lauantailtana 2.10.2010.
Tekstit
Saan itse työn puolesta erään aikakauslehtitalon kaikki lehdet, ja kyllä ne varsinaisia aikavarkaita ovat. Itseäni stressaa aikakauslehtien turha tieto, kun samat tyypit kiertävät haastateltavana lehdestä toiseen, ja aidosti merkitykselliset jutut ovat harvassa. Itse luulisin selviäväni yhdelläkin aikakauslehdellä, jos se olisi vain tarpeeksi inspiroiva. Visioin tällaista leppoisaa lehteä joku aika sitten blogissani:
VastaaPoistahttp://pientaelamaaetsimassa.blogspot.com/2010/09/haluaa-slow-lehden.html
Olen ollut Hesarin uskollinen tilaaja vuosikaudet, mutta juuri nyt tein radikaalin päätöksen lopettaa tilauksen. Vaikka se tuli vain pe-la-su, tuntui, että aikaa menee liikaa, kun joka päivä kuitenkin tulee paikallislehti. Yhteen aikaan minulle tuli jopa kolme tai neljä sisustuslehteä, mutta järki voitti siinäkin asiassa. Naistenlehtiä luen vain kampaajalla ;o) Mutta Ikonimaalarin ostan joka kerta, siis kaksi kertaa vuodessa. Bloggaaminenkin eli koneella istuminen vie aikaa, mutta ainakin toistaiseksi se tuntuu mukavalta eikä aikasyöpöltä.
VastaaPoistaHauska idea Marikka! Siinä taitaisi kuitenkin slow life mennä, jos alkaisi julkaisemaan slow -lehteä. Nimihän voisi olla Hidas lehti, Slow Paper tai vaikkapa Slow Magazine.
VastaaPoistaKuukki, varmaankin Hesari on kova pläjäys paikallislehden päälle. Varmaan viisas ratkaisu, kun lopetit. Aika hyvin varmaan pärjäisi netin varassakin. Perusuutiset löytyvät monilta sivuilta ja päälle voisi lukea vaikkapa asiantuntijablogeja.