Oikein tunnelmallista ja rentouttavaa joulua kaikille mukaville blogikavereilleni sekä muillekin täällä vieraileville!

Päivän jättiläisilo: Eilen toinen tyttäristämme synnytti pikkuisen prinsessan Kättärillä. Menemme tänään katsomaan.

Aamuinen näkymä olohuoneessamme 19.12.2009.

Leppoisaa johtamista

Ekonomi-lehdessä on juttu, jonka otsikkona on "Miten kehityn leppoisaksi pomoksi?".

Artikkelissa referoidaan ktt Paula Kirjavaista, joka perää yksinkertaistamista myös johtamiseen. Pitää keskittyä olennaiseen. Noh, tämä ei nyt ole kovin tuoretta.

Johtamiseenkin pätee asianmukaisen tempon omaksuminen. Laskut hyväksytään nopeasti, mutta isojen asioiden kehkeytymiseen annetaan aikaa. Hm, aika itsestäänselvää.

Mutta tämä on kiinnostavaa! Se on tuttua, että ihmistä ajaa raha, vallanhimo ja/tai mielihyvä, mutta on myös kutsumusjohtajia, joita motivoi merkityksen kokemus. He osaavat tunnistaa merkityksiä, mikä edellyttää muutakin kuin loogis-rationaalista kykyä.

Kuulostaa uskottavalta. Omassa työssäni opettajana arvostan tietysti säännöllistä palkkaa, vallasta nyt ei niin ole väliä ja toki rahalla voi hankkia mielihyvää vaikka matkailemalla. Mutta on minulle tärkeää myös se, että koen tekeväni työtä, jolla on edellä mainittuja ylevämpikin merkistys. Saan tyydytystä siitä, kun voin auttaa ihmisiä eteenpäin elämässä ja olla nuorille opiskelijoille luotettava (toivottavasti) aikuinen.

Päivän äijä:

- Kulta, onks sulla mitään suurta unelmaa?

- Joo, on. Autio saari, paljon laadukkaita työkaluja ja vaimo, joka tekee ruokaa.

Päivän pieni ilo: Olemme äityneet kehumaan toisiamme yhdessä Facebook -ketjussa.

Näkymä 5.12.2009

Perfektionisti vastaan hutilus?

Olen mietiskellyt, miksi kutsutaan perfektionistin vastakohtaa. Onko siihen hyvää ilmausta? Hutilus?

Kyseessä on kai henkilö, joka ei tuota sopivalla panostuksella "riittävän hyvää" vaan asiaan paneutumattomuuden vuoksi luokatonta laatua. Vai?

Laiskuri? Ei varmaankaan, koska voihan tyyppi tehdä suunnattomasti hommia - kaikki hotasemalla.

Päivän pieni ilo: Henkilökunnan valokuvauksen rento ilmapiiri.

Tiukka järjestys luontaisesti tai sitten ei

Pohojan akka muisteli kommenttilaatikossani entistä työkaveriaan, joka jatkuvasti järjesti taukopisteen lehdet suoraan pinoon. Minusta kyse ei välttämättä neuroosista, koska joillakin ihmisillä se käy niin luontaisesti eikä varmaankaan kuluta erityisesti energiavaroja. Ohimennen vain tekaisevat. Silloinhan se tietysti on haitallista, jos järjestäjä kuormittuu muiden jälkien ylitunnollisesta korjaamisesta.

Päivän mietelmä: Tasapäinen ihmiskunta, kaikkien lahjat saatuja.

Päivän pieni ilo: Tuomas Enbusken nasevat kommentit aamuisessa radio-ohjelmassa.

Näkymä tänään.