Leppoisuuden sydämessä

Hei taas! Taidan olla nyt leppoisuuden sydämessä. Olen 5000-6000 asukkaan Conches-En-Ouchessa Normandiassa. Sää on ollut helteinen kuten Suomessakin.

Asumme valtavan kartanon alimassa kerroksessa, jota vuokrataan Gites de Francen kautta halukkaille. Tällä hetkellä meitä on täällä viisi henkeä.

Kevät ja alkukesä on ollut vauhdikasta aikaa. Onnellista kiirettä kuitenkin, sillä valmistuin toukokuussa kuvataiteilijaksi ja lopputyönäyttelyssä oli kovasti puuhaa. Kiire jatkui, kun uusi näyttely oli vireillä tänne Ranskaan. Näyttely on parhaillaan Strasbourgissa.Olimme ensin Étretatissa täällä Normandiassa ja siellä oli liian kiire, sillä tein siellä suurimman osan näyttelytöistä. Paikka on aivan ihastuttava. Sinne tekee mieli mennä uudestaan. Siellä Monet aikoinaan maalasi rantakallioita.

Nyt on onneksi rauha maassa. Ison pihan valtavien tammien varjossa on mukava oleilla suojassa auringolta. Olemme tassä kunnassa kaikkiaan kaksi viikkoa.    

Tuntuu siltä, että kuvataiteen tekeminen ja leppoistaminen on vaikea yhdistelmä, koska maalaamisessa on niin hankala etukäteen arvioida tarvittavaa aikaa. Vaihtelu on kovin suurta. Oikeastaan jokainen työ tarvitsee oman aikansa, olkoon se sitten paljon tai vähän.

Fading out ja Kaarnikka, mukavaa kun tulitte mukaan. Lämpimästi tervetuloa!

Slow travel - bussilla Ruotsista Ranskaan?

Kuten viime vuonna ensi kesänäkin olemme vaimoni kanssa menossa lomailemaan Ranskaan. Hidasta matkailua sikäli, että pysähdymme kunnolla kolmeen paikkaan. Sitten on se iso MUTTA. Millä Ranskaan?


Kun matkaa suunniteltiin, taivuimme taas varaamaan lennot, kun niin on niin kätevää ja edullista reissata.
Tuhkapilvi on saanut vaimoni varmuuden vuoksi miettimään vaihtoehtoa. Hän on saanut selville, että Tukholmasta pääsee bussilla Ranskaan. Olemme aiemmin murehtineet junamatkan kalleutta, mutta bussimatka kuulostaa kohtuuhintaiselta. Noin 120 euroa yhteen suuntaan henkeä kohti.
Bussimatka kestää reilusti yli vuorokauden ja pysähdykset ovat lyhyitä. Rankalta tuo kuulostaa, mutta ehkä sen voisi kestää. Kun kerran kokeilisi, tietäisi, pystyykö noin ekoisaan matkailuun. Jos tänä vuonna lennot toteutuvat, voisi ensi vuonna kokeilla bussia.

Pitäisi vielä selvittää, kumpi on luontoystävällisempi vaihtoehto Helsingistä Tukholmaan, laiva vai lentokone.

Lento Bangkokiin vai 162 kiloa naudanlihaa?

Kuuntelin taannoin Savexpo -tapahtumassa Heidi Kalmarin ja Kati Ketolan esityksen vastuullisesta matkailusta. Minulla on nyt lainassa heidän teoksensa "Vastuullisen matkailijan käsikirja". Vaikuttaa monipuoliselta.

Olen aikaisemminkin pohtinut viime kesän lentomatkaa Pariisiin ja takaisin. Strasbourgiin ja takaisin pääsimme kätevästi TGV -junalla. Yllä mainitussa oppaassa viitataan Natural Interestin tietoihin ja verrataan lentomatkan Helsinki-Bangkok päästöjä muihin hiilidioksidin lähteisiin. Saman verran eli 2600 kiloa syntyy, kun tuotetaan 162 kiloa naudanlihaa, 1500 kiloa jäätelöä, 450 litraa viiniä tai kun ajaa 15.000 km:a autolla. No, jotakin osviittaa tuostakin saa.

Päivän taideviite: Narkissos ja Kultasuu

Päivän pieni (oikeasti suuri) ilo: Kävin kolmen lapsenlapsen kanssa katsomassa kahta ikivanhaa hautaröykkiötä ja laivoja.

Uusi tuttavuus - sähköpyörä

Näin autottoman päivän kunniaksi on paikallaan kertoa SavExpo -tapahtumassa kohtaamastani uudesta tuttavuudesta - sähkömoposta. Ajelin sillä Myyrmäkihallissa sen verran, että sain vähän tuntumaa. Kun poljin, tämä italialainen kulkuneuvo toimi kuten tavallinen polkupyörä. Vaihteitakin on tarjolla kuten peruspyörässä.

Minulle ei oikein valjennut, miten sähköpyörää käytetään tositoimissa. Kun väänsin kaasua, pyörä lähti kuin siiville. Jostakin syystä se ei kuitenkaan lähtenyt joka kerralla. Tarvinnee hieman harjoittelua.

Sain mukaan lehdykän, jossa kerrotaan jonkun Iikan tekemästä testistä. Hän ajoi 70 kilometriä yhdellä latauksella.

Löysin Youtubesta videon, jossa varsin varttunut kaveri ajelee Frebeellä - se on pyörän nimi - Torinosta Santiago de Compostelaan 14 päivässä. Pätkästä selviää, miten sähköpyörällä ajetaan. Sillä pyöräillään ihan normaalisti, mutta sähkö antaa vauhtia lisää. Näyttää letkeältä meiningiltä.

Näyttää äkkiseltään houkuttelevalta kulkumuodolta. Soveltuu varmaan mainiosti slow travel -käyttöön. Ajaminen ei ole niin karua kuin tavallisella fillarilla ja matkakin joutuu paremmin. Saa olla ulkoilmassa, pörrätä nähtävyyksien perässä eikä väsy liikaa. Varmaan lihaksetkaan eivät kramppaannu helposti. Sähköstä huolimatta saa liikuntaa.

Mutta mitenkähän akkuja ladataan ja kauanko toimitus kestää. Voikohan niitä olla useampi mukana?

Päivän pieni ilo: Käytän useilla kursseilla blogia tehtäväalustoina. Tänään lähdin erään ryhmän oppitunnilta katsomaan, löytyisikö sopivaa paikkaa blogien perustamiseen. Löysin ison harjoitusyritystilan aivan vapaana. Loistava paikka. Tietokoneita oli sijoitettuina siten, että psytyin helposti näkemään, miten homma edistyi. Lähellä oli iso päytä, jonka ympärille kokoonnuimme tunnin lopuksi.

Höh! Mihinkähän nuo lukijalinkit ovat kadonneet? Tietääkö kukaan, miten ne saa taas näkyviin?

Auto myyntiin ja elämä leppoisaksi

Miltä sinusta kuulostaisi sellainen mahdollisuus, että sinulla on auto käytettävissäsi silloin kun sitä tarvitset, mutta sinun ei tarvitse murehtia sen huolloista, vikojen korjauttamisesta, talvirenkaiden vaihdosta ja muusta sellaisesta?

Utopiaa, tuumaat. Hyvin lähelle tuota tilannetta voit kuitenkin päästä, jos satut asumaan Helsingissä tai sen naapurikaupungeissa, etkä tarvitse omaa autoa työssäsi.

Voit vapauttaa auton ylläpitoon menevät rahat ja alkaa käyttää palveluja. Perinteiset vaihtoehdot kuten julkinen liikenne, taksit ja autovuokraamopalvelut ovat tietenkin käytettävissäsi. Tätä valikoimaa voit täydentää aivan mainioilla vaihtoehdoilla, joita tarjoavat CityCarClub, O2 Media ja Smart Travel. Olen CityCarClubin jäsen ja olen pari kertaa käyttänyt O2 Median palvelua. Kokemuksieni mukaan molemmat ratkaisut toimivat erinomaisesti. Smart Travel on jäänyt minulta testaamatta.

Kaikki nämä palvelut perustuvat enemmän tai vähemmän autojen yhteiskäyttöön (car sharing).

CCC:lla on runsaasti pisteitä, joista auton voi noutaa ja joihin sen voi palauttaa. Voit varata autotyypin tarpeesi mukaan. Auton ovi aukeaa ja sulkeutuu kännykän avulla. Avain on autossa. Osassa autoja on mainoksia.

O2:n idea perustuu vankasti mainosrahoitukseen. Autot ovat pieniä ja yhtiöllä on vain yksi toimipiste Kampissa Helsingissä. Auton voi noutaa tai luovuttaa kahtena vuorokauden aikana ja kiinteä hinta pätee vain tiettyyn rajaan asti. Näistä rajoituksista huolimatta sinun kannattaa harkita näitäkin autoja, jos sinulla ei ole kova kiire ja haluat todella edullisen auton käyttöösi. On mukava joskus pörrätä kahden hengen Smartilla.

Smart Travelin idea on samantapainen kuin CCC:n ratkaisu, mutta autovalikoima näyttää rajoitetummalta. Yrityksen luovutupisteet toimivat ilmeisesti franchising-periaatteella ja siten niillä on omat kontaktihenkilöt.

Voit ehkä korvata auton käyttämällä näitä palveluja tilanteen mukaan. Me olemme onnenpekkoja, sillä lähellämme on metro- ja taksiasema. Bussejakin kulkee. Katumme päässä on edullinen autovuokraamo. Ikkunastamme näkyy liityntäparkki, jossa on CCC:n piste. Käytän itse julkisen liikenteen palveluja mennessä töihin ja palatessani kotiin. Lapsemme ovat lentäneet kotipesästä. Kun julkinen liikenne tuntuu hankalalta, otamme "sitikaaran" tai käytämme taksia.
Pyöräily sopisi hyvin kokonaisuuteen, mutta valitettavasti nyt on ollut hiljaista siinä suhteessa.

Ratkaisumme toimii meidän tilanteessamme oikein hyvin. Se tosin on myönnettävä, että vaikka junia kulkee ja autoja saa, omalla autolla tulisi useammin lähdettyä pidemmemmällekin kehäkolmosen ulkopuolelle.

Hyvänä bonuksena näiden kulkuneuvojen käytössä on niiden vihreys.

Päivän pieni ilo: Joskus on mukava olla illalla yksin kotona vaikkapa blogaten ja lueskellen.

Välähdys Strasbourgista (tulipa synkkä kuva)

Staycation eli lähilomailu. Taas uusi muotitermi?

Kulutusjuhlassa ja MariKoossa kerrotaan uudissanasta 'staycation', joka ei ehkä heti tunnu sen kummallisemmalta kuin loman viettäminen kotona/kotiseudulla/kotimaassa, mutta on kuitenkin. Termi on juontuu englannin kielen sanoista stay ja vacation (kts. täältä) eli siinä on yhdistelty paikalla pysymistä ja lomailua. Suomen kieliseksi vastineeksi näyttäisi olevan vakiintumassa 'lähiloma' vaikka eräässä artikkelissa käytetään halpalomaakin.

Minusta lähiloma on naseva ja kattava, koska siihen virittyy mukavasti asian ekologinenkin näkökulma mukaan (vrt. lähiruoka).

Kerrankos sitä joutuu lomallaa olemaan kotona - ainahan tuota on tapahtunut. Tässä videossa näet, kuinka Metsamies viettää lähilomaa mitä perinteisimmin.

The Great American Staycation -teoksen kirjoittaja Matt Wixon liittää Tod Tightwadin artikkelin mukaan käsitteeseen ominaisuuden, joka on minusta kiinnostava. Lähilomaan pyritään luomaan tavanomaisen loman puitteet.

Wixonin esittämä ajatus on hieno mutta haastava. Sopii minunlaiselleni kulttuurimatkailufriikille, joka haluaa päästä irti arkiajatuksista ja -ympyröistä. Mieluiten manisin lomalle ulkomaille ja vieläpä pitkäksi aikaa (kuten Strasbourgiin tänä kesänä). Sellainen ei ole aina mahdollista, joten tähän lähilomailuideaan kannattaa paneutua.

Wikipedian artikkeli mainitsee staycation -loman eduiksi tavanomaista reissua pienemmät kustannukset, stressin vähäisyyden sekä paikallisen yrityselämälle mahdollisesti koituvat hyödyt.

Riskeinä taas mainitaan oma-alotteinen luiskahtaminen työntekoon, pomon kutsu ja retkahtaminen tuhlailuun tai kotirutiineihin.

Lähilomailuhan onkin itse asiassa hitaan matkailun (slow travel) äärimuoto.

Strasbourg - vanhaa keskellä ja uutta ympärillä.

Strasbourgin keskusta on saari, jolla matka pohjoisrannasta eteläiseen on runsas kilometri ja poikkisuunnassa hiukan enemmän. Asuntomme on saarella etelärannan tuntumassa, joten pääsemme kävellen melkein mihin vain. Peruspalvelut ovat lähellä.

Europalatsit ovat ulkopuolella, mutta lenkkeilyasenteella niitäkin pääsee jalan ihmettelemään.

Metropolialue ulottuu pitkälle keskustan ulkopuolelle. Minusta on hienoa, että keskustan talokanta on säilytetty varmaan ainakin 90 %:sesti vanhana. Näin yleisvaikutelma on historiallinen.

Yllä näkymät ns. Petit Francesta (Pikku Ranska) ja Kleberin aukiolta. Ei tuo ensin mainittu minusta Ranskalta näytä, mutta tämä onkin seutua, jolla kulttuurit ovat kohdanneet ja myös törmänneet.

Ulkopuolella on runsaasti uudempaa rakennuskantaa; teollisuutta, kerrostaloja jne. Tässä näkymä raitiotielinja A:n päätepysäkiltä Hautepierre Maillonilta.

Tällainen kaupunkirakenne tarvitsee oivaltavaa otetta liikennesuunnitteluun, jotta asukkaat eivät ole liian riippuvaisia autoista. Tuntuu siltä, että siinä on onnistuttu. Ainakin keskusta vaikuttaa ystävälliseltä jalakulkijoille ja pyäräilijöille. Voisikohan järjestelmää kutsua vaikkapa slow trafficiksi (Onkohan jo liian leppoisaa?).

Aiheesta enemmän tuonnempana.

Kuvat ja teksti: Heikki Honkala

Leppoisuushaastattelu ja shoppailua rajan takana

Torstaiaamuna tämä lomalainen joutui nousemaan aikaisin, jotta ehtii herätä kunnolla Tuomas Enbusken "Miten vähentää kiirettä?"-ohjelman haastatteluun. Osuuteni oli sovittu puoli kymmeneksi ja kun täällä Strasbourgissa eletään tuntia jäljessä.

Aamutoimien jälkeen piipahdin nuuskimassa ilmaa Ill-joen rannalla (vieressä näkymä Ill-joelle) ja sitten vain valtakunnan verkkoon.

Ohjelma on kuunneltavissa Ylen Areenassa koulujen syyskauden alun tienoille saakka. Tästä pääset kuuntelemaan. Aihetta on referoitu myös Tuomas Enbusken blogissa.

Lähdimme sitten ulkomaille eli muutaman kilometrin päähän Saksan puolelle. Siellä on pienehkö Kehlin kaupunki, joka vaikutti pitkältä ostoskadulta, jota hiljaisemmat kadut katkovat. Kehliin pääsimme raitsikalla ja bussilla ikäänkuin olisimme liikkuneet saman kaupungin sisällä.

Nähtävyyksiä tuntui olevan niukalti. Reissusta tuli rankka shoppailukeikka. Ei kovin leppoisaa.

Katselin kirjakaupasta, löytyisikö jotakin Strasbourgin tai Alsacen historiasta kertovaa. Ei oikein löytynyt sellaista, johon olisin halunnut iskeä kiinni. Strasbourgin puolellakin tarjonta on kovin ranskankielistä ja se minulle avautuu kovin huonosti.

Sää oli helteisen tukala. Napsin kuitenkin kuvia uudella järjestelmäkamerallamme vaikka sää olikin kuvaukseen liian aurinkoinen.

Uusi kameramme on Canon EOS 450D, joka on mahtava vekotin kaikessa monipuolisuudessaan, mutta hintana tästä joutuu paneutumaan pitkään käyttöohjeisiin, kun kovin on monimutkainen laite.

Hoksasin että aurinkoisella säällä on mukava leikitellä varjoilla. Puun takana on jokin kohtaaminen.

Digikuvausmaailmassa riittää puuhaa myös tietokoneen ääreen, kun kuvia voi editoida melkein vaikka miten päin.

Enpä muista koskaan ostaneeni kolmea kenkäparia samalla ostosreissulla.

Kuvat: Heikki Honkala

Haastattelu Tuomas Enbuskeen Strasbourgista huomenna (18.6.2009 klo 9.05-9.58)

Olemme onnekkaita sillä vaihtoasuntomme sijaitsee aivan Strasbourgin keskustassa, joka on oikeastaan Ill-joen ja sen haarauman ympäröimä pienehkö saari. Asumme saaren eteläosassa varjoisalla kujalla Ill-joen tuntumassa.

Tästä on kävelymatka melkein mihin vain. On helppo piipahtaa asioilla ja nähtävyyksiltäkin pääsee mukavasti kotiin huilaamaan. Syömme enimmäkseen kotona ja ostamme värkit lähikaupoista. Tämä hitaaseen matkailuun hyvin sopiva sijainti on meille puhdas onnenkantamoinen.

En muista törmänneeni ennen mustiin tomaatteihin. Nytpähän nekin on nähty. Eipä nuo niin erityiselle maistu.

Sijainnissa on sekin hyvä puoli, ettei meidän lyhyiden etäisyyksien vuoksi tarvitse suunnitella olemistamme erityisemmin vaan voimme kulkea fiilisten ja ilmojen mukaan.

Sain tällä viikolla tekstiviestin, joka koskee Ylen ykkösen huomista Tuomas Enbuskea. Sovittiin radiohaastaattelusta puhelimitse. Paikan päällä ovat Jyrki Piispa, Kirsi Virkkunen ja Marianna Virtanen keskustelemasa Tuomas Enbusken kanssa. Aiheena on "Miten vähentää kiirettä?"

Voyage lent en France - Hidasta matkailua Ranskassa

Kirjoittelin talvella aikeistamme lähteä viettämään slow travel -kesälomaa Ranskaan. Suunnitelma muuttui todeksi. Täällä Strasbourgin sydämessä tätä nyt kirjoitan.


Kävi niin mukavasti, että Strasbourgin asunnon haltija tuli meidän kotiimme Helsinkiin joten tästä tulikin asunnonvaihto.

Kuten talvella uumoilinkin, sellainen kauneusvirhe matkaamme tuli, että matkustimme lentäen Pariisin labyrinttimaiselle kentälle. Sieltä kuitenkin jatkoimme tyylikkäästi TGV-junalla.





TGV oli hieno kokemus. Sellaisille toivoisi rakennettavan raiteita pitkin ja poikin Eurooppaa.

Juna liukui kuin lentäen halki laajojen, vehreiden peltomaisemien, joita pilkuttuvat pikkukylät kirkontorneineen.

Kuvat matkalta

Slow travel case: Millä Ranskaan?

Vaimolleni ja minulle on tarjoutunut mahdollisuus vuokrata yksiö Strasbourgissa Ranskassa ensi kesänä. Asunnon suomalainen päävuokralainen tulee kotimaahan kesäksi. Tässäpä meille hyvä tilaisuus saada edullinen majoitus. Olemme ajatelleet mennä sinne kahdeksi kuukaudeksi. Näin voisin mukavasti hyödyntää pitkää opettajan kesälomaani ja maalatakin viihtyisässä ympäristössä.

Meidän olisi tietenkin päätettävä, millä me sinne menemme ja miten me siellä liikumme. Autoa meillä ei ole.

Kun maailmassa näyttää olevan kaikenlaista slow-sitä ja slow-tätä, niin löytyypä netistä aineistoa myös otsakkeen "Slow travel" alle. Slow Movement -nimisellä sivustolla kerrotaan käsitteestämme, että se on viipymistä vähintään viikon yhdessä paikassa, kun matkaillaan. Näin voidaan heidän mukaansa olla tekemisissä paikallisten ihmisten ja heikäläisen kulttuurin kanssa. Tutulta kuulostaa. Tällaista olemme ennenkin harrastaneet ja kesällä voisimme tehdä sitä taas, jos matkamme toteutuu.

Näyttää olevan bittiviidakon syövereissä oikein hitaan matkaamisen manifestikin. Sen kirjoittajat puhuvat yllä esitetyn tyylisestä, mutta liitävät mukaan ympäristönsuojelun näkökulman.

Meidän tapauksessamme lentäminen on ylivoimaisesti edullisinta - ellei nyt sitten bussilla matkaaminen - ja miellyttävintä. Tässä meillä on siis ekologinen valintatilanne kaikessa karuudessaan. Junamatka on kallis, vaikka olisihan se elämys sinänsä. Auto olisi kätevä, kun sillä voisimme tehdä melkein koko reissun (Pariisissa varmaan vierailisimme junalla). Olisi mukava ajella Strasbourgin ympäristössä. Paras tarjous tähän asti on Micra hintaan 850 € yhdeksi kuukaudeksi ja sillä hinnalla voisimme ajaa 5.500 km:a. Päälle on laskettava vielä bensat ja lauttamatkat. Katsotaan nyt, mihin päädymme.

Olen kirjoittanut aiemmin infoähkystä, jonka voisin tarkentaa vielä kirjaähkyksi kuvaamassani tilanteessa. Olen nyt onnistunut asennoitumaan kevyemmin lukemisiini. Odottakoon. Toivottavasti tämä jatkuu. Mutta - ostin eilen Carl Honorén kirjan Slow Elä hitaammin! No, sekin on nyt kesken :)

Öljyvärimaalaus viime vuosituhannelta. Aihe: Maisema Ranskassa