Vain 24 tuntia päivässä

Vauhdinottotelineen jäännökset Meilahden metsässä

Vanhassa lausahduksessa todetaan, että USA:n presidentillä on 24 tuntia aikaa vuorokaudessa kuten meillä kaikilla muillakin.

Enempää ei ole eikä tule.

Nukkumisesta ei pidä tinkiä. On se niin perustavaa laatua merkitykseltään elämässä. Kolmasosa on mennyt.

Näkymä Lauttasaaren suuntaan

Toinen kulmakivitekijä on tietenkin työ. Se on vain hoidettava.

Jotta työn voi hoitaa, on oltava kohtuullisen terve. Nyt tullaankin ravintoon ja liikuntaan, joita vaalimalla saadaan terveys ja henki säilymään - jos Luoja suo.

Lisään vielä neljännen palikan - vireyden. Jos vain syö, nukkuu, liikkuu ja käy töissä, elämä voi ruveta tuntumaan tylsältä, mikä puolestaan voi haitata terveyttä ja ainakin elämänlaatua. Vireyttä edistävät sosiaaliset suhteet, harrastukset jne.

Arvoitus: Mikä tämä on?

Nyt tullaan aiheeseen, joka on minun akilleenkantapääni. Minun on hankala pysyä kohtuudessa tuolla vireysosastolla. Alan kovin helposti asettaa tavotteita itselleni. Nyt houkuttelee ajatus sovittuja useamman näyttelyn pitämisestä vuoden sisällä. Minulla on tämän kuun lopussa näyttely Isnäsissä Loviisassa ja syyskaudella osallistun Kanneltalossa pidettävään yhteisnäyttelyyn.

Toinen kiusaus on lisäkoulutuksen hankkiminen. Minua haluttaisi osallistua Taideteollisen korkeakoulun avoimen yliopiston kursseille.

Olen suorittanut aiemmin Taidehistoria 1:n, joten nyt olisi tarjolla olevan kakkosen vuoro. Tässä on taas yksi heikko (tai vahva) kohtani. Haluaisin käyttää tilaisuudet hyväkseni. Tuo kurssi on tarjolla nyt. Kuka tietää tulevasta? Sen voi suorittaa kirjatenttinä, enkä luentovaihtoehtoon pystyisi työni vuoksi osallistumaankaan. Koen tilanteen myös keskeneräisyytenä ja taipumuksenani on yrittää saada asiat valmiiksi.

Haluaisin osallistua myös Kuvaopinnot 1:een, jonka aiheena on sommittelu.

Hauta "Hotel Hiltonin" lähellä

Huomenna alkaa ilmoittautuminen. Kuvaopintoihin pääsyn varmistamiseksi olisi syytä mennä aamulla jonottamaan.

Jos 24 tuntiin sulloo liikaa sisältöä, elämän tasapaino todennäköisesti häiriintyy tavalla tai toisella. Näin on minulle käynyt. Olen saanut varoituksen. Kolesteroli on noussut taivaisiin ja fyysinen kunto on huono.

Suunnitteluani haittaa se, että olen liian optimistinen ehtimisteni ja jaksamisteni suhteen.

Täytyy myös muistaa, että olen saanut taidekoulun päätökseen ja näin ollen peruskuormitukseni on keventynyt huomattavasti.

Ehkä voisin sopia itseni kanssa, että vähennän ajankäyttöäni joissakin muissa asioissa kuten Facebookissa roikkumisessa. Mitähän muuta keksisin?

Ilmoitautuisinko? Jospa toimisin Timo Airaksisen antaman ohjeen mukaan ja päättäisin vasta, kun on pakko. Siis aamulla. Minusta tosin tuntuu, että aamulla menen TaiK:iin.

Ruuhkasuomea

Tervetuloa mukaan Anu Pauliina! Kiva kun tulit.

Päivän pieni ilo: Kävelin päivällä taidenäyttelyssä käynnin jälkeen Meilahden metsässä, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut, ja vähän muuallakin.

PS: Äh, olisiko osattava HTML:ä, että saisi kuvat paremmin sommiteltua paikoilleen?

Heikki, tee niin kuin kirjoitat!

On se kova tuo otsaluu. Tai varmaan jossakin syvällä aivoissa on jokin pysäytyskeskus, johon tietyt oman elämänlaadun kannalta tärkeät viestit jumittuvat, eivätkä pääse järjen punnittavaksi saati sitten että vaikuttaisivat toimintaan.

Nyt on kuitenkin jotakin tihkunut läpi. Alan uskoa, että nyt menee liian kovaa. Leipätyötä on runsaasti, taidekoulun lopputyönäyttelyn teoksia pitäisi tehdä, lepääminen ja liikkuminen ovat tärkeitä, mutta täällä sitä vaan bloggaillaan.

Nyt täytyy priorisoida eikä vain teoretisoida. Jääköön leppoistusbloggerointi nyt joksikin aikaa kevyemmälle, vaikka jotakin varmaan tänne kirjoittelenkin.

Päivän pieni ilo: Kiva että lounaalla oli tänään lihakeittoa tarjolla yhtenä vaihtoehtona. Voisi olla useamminkin.

Hei Lastu. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Leppoista nyt, jos kerran olet leppoistaja!

Tämä leppoistelija ei toimi nyt kuten saarnaa. Keskeneräisiä kirjoja on taas kertynyt. Syysloma on ja aherran varmaan liikaa maalausten parissa. Alkusyksy on ollut rankkaa aikaa työssä. Kovasti hommaa. Kai nyt pitäisi enimmäkseen huilia.

Maalaaminen on ollut väkinäistä. Voisihan sitä tehdä rennommallakin otteella, joka tosin tuntuu olevan löytymässä. Kevääksi pitäisi saada aikaan 20-30 duunia, joista valitaan lopputyönäyttelyn maalaukset.

Tämä bloggaaminen on kivaa, mutta energiaa tämäkin vie.

Tämä on minulle tyypillistä. Ajaudun helposti tällaiseen tilanteeseen, jossa täytän aikaani liialla tekemisellä.

Ystävät kalliit! Komentaisitteko minut rauhoittumaan?

Päivän taideviite: Uusi työ vireille.

Päivän pieni (oikeasti iso) ilo: Alle kaksivuotias pikku nuppu on tänään hoidossa. Kaatoi pahvilaatikosta duploja ja muita leluja lattialle. Sitten kuului pienestä suusta: "Pappa leikkii". No arvaatte tietysti, mitä tämä pappa teki.