Kohtuullistaminen elitististä?

Mari Koo on poiminut epiteetin "joutilaampaan elämään etuoikeutettu elitisti" yhden postauksensa otsikoksi ja äskeisessä TV-haastattelussa hän kysyttäessä totesikin, että kohtuullistaminen onnistuu vain, kun on riittävästi vaurautta kuten Suomessa on. Näinhän asia on. Mari jatkoi viisaasti toteamalla, että tekemällä vähemmän nyt voi tehdä pidempään.

Ko. kysymyksen tehnyt toimittaja tuumi, että kuka eläkkeen maksaa, jos kaikki kohtuullistavat. Mielestäni ilmiö myös parantaa eläkeläisten oloja siinä suhteessa, että kun on enemmän aikaa, on myös enemmän aikaa tavata läheisiään ja pitää heistä huolta.   

On itsestään selvää, että jotta voi kohtuullistaa, pitää olla, mistä kohtuullistaa. Jos katsoo Areenasta dokumenttisarjaa Verta, hikeä ja noutoruokaa , varmasti toteaa, ettei tämä ole kaikille mahdollista. Joidenkin on työskenneltävä ankarasti tullakseen edes juuri ja juuri toimeen.

Voidaan tietenkin ajatella, että voi olla etukäteen neuvokas ja pidättäytyä tavoittelemasta kiirettä, kilpailua ja yletöntä materialismia.


Eilisen videon luonnollinen jatke

Elävästä arkistosta löytyvä dokumentti Minut myytiin osoittaa, etteivät Suomessakaan tietyt orjuuteen rinnastettavat olosuhteet ole sittenkään kovin kaukana. Ohjelmassa haastatellaan henkilöä, joka on itse kokenut, mitä on tulla myydyksi huutolaisena.

Huutolaisten kohtalo on voinut olla hirveä vaikka varmasti on ollut sellaisiakin huutajia, joilla on ollut sydän paikallaan. Kovin karu tuo tuolloinen sosiaalijärjestelmä on ollut.

Mainittakoon, että isänikin kotona - tosin ilmeisesti ennen hänen syntymäänsä - oli ollut eräs aikuinen nainen, Leunaeukoksi kutsuttu, tällaisessa huollossa.

Sampsa erittelee - tapansa mukaan ansiokkaasti - termiä elitismi tässä yhteydessä. Olen samaa mieltä Sampsan kanssa. Kohtuullistaminen ei ole elitismiä.

Tällainen hämärtää asiaa. Kohtuullistamisessa ei ole mitään uutta. Se on mielestäni iki vanhaa terveen järjen käyttämistä, itsenäistä ajattelua ja jopa osaansa tyytymistä.

Ehdotan, että torjumme selvin sanoin yritykset leimata kohtuullistamista elitismiksi.

On kokonaan toinen asia, että meillä on todella syytä miettiä, miten voisimme kantaa kortemme kekoon kehitysmaiden ankarissa oloissa elävien auttamiseksi. Niin, oikeastaan sekin on kohtuullistamista, jos mikä.