Leppoistamisen ajatus ei ehkä olekaan kuolemassa

Radion Kultakuumeessa oli eilen (10.1.2013) otsikkona Hitauden kulttuuri tähtää oleellisen löytämiseen. Vieraana olivat valokuvaaja Mikko Rikala ja tutkija Kati Lintonen. Nauhoitusten kautta oli mukana myös Timo Kopomaa, joka on slow lifen suomenkielisen vastineen - leppoistamisen - isä. Rikalalla on äskettäin ollut Korjaamolla näyttely Towards nothing. Lintonen on väitöstutkimuksessaan tutkinut yli sata vuotta vanhojen valokuvien avulla luonnon merkityksiä sen ajan ihmisille.

Olen ajatellut, että leppoistaminen ja slow -liike on ehkä ohimenevä ilmiö, joka alkaa jo taantua varsinkin, kun eräät talouselämän edustajat ovat sitä kritisoineet. Ohjelma sai minut uusiin ajatuksiin. Ehkäpä ei sittenkään. Asialla on vankempaakin vankempi peruste, joka on ympäristön elinkelpoisuuden turvaaminen.

Ohjelma sai ajatukseni rullaamaan, mutta palaan sen hedelmiin tuonnempana. 

Kannattaa kuunnella!

Kuvat Hesperianpuistosta Lux Helsinki 2013 -tapahtumasta 

Slow life vai proper life?

Termi "Slow life" ilmaisee paremmin korostunutta eläman rauhallisuuden valintaa kuin vain vauhdin tuunausta sellaiseksi, että siinä jaksaa. Kohtuullistaminen ilmaisee tämän paremmin. "Proper life" voisi muutoin sopia "Slow lifen" vastineeksi, mutta mielestäni se on liian väljä.   

Vauhdin tuunaamisen tarve voi perustua elämän kokemiseen liian kiireiseksi tai jaksamisongelmiin. Syynä voivat olla myös erilaiset sairaudet. Jos on saanut uniapneadiagnoosin, on syytä pohtia syntyjä syviä ja säätää vauhtia. Slow life -opit voivat olla avuksi.   

Minäkö askeettinen hedonisti?

Leo Stranius tyypittelee hidastelijoita nettiartikkelissaan. No, hän puhuu itseasiassa yksilöllisestä kevytaktivismista, joka erottuu raskaasta vastaavasta siinä, että nämä aktivistit eivät sitoudu julkilausumiin. Tekevätpähän muuten vain tuunauskokeiluja elämässään.

Stranius esittää räväkät alaluokat kevytaktivismiin: vapaaehtoinen vaatimattomuus, askeettinen hedonismi ja kulutuskarkuruus.

Vapaaehtoisesti vaatimaton vähentää työntekoa ja saa enemmän aikaa vaikkapa perheelleen. Askeettinen hedonisti karsii kunnolla elämäänsä ja kokee sen seurauksena elävänsä ylellisesti hötkyilemättä kaikenlaisen tohinan perään. Radikaali kulutuskarkuri taas painuu pöpelikköön ja alkaa omavaraiseksi.

Ettäkö mikäkö minä olen? Pöpelikköön en ole pujahtanut joten punnitaan kahta ensimmäistä vaihtoehtoa. Askeettinen hedonisti? Hm. Hedonismilla on huono kaiku. Wikipedian mukaan siinä on keskeistä mielihyvä ja teot punnitaan sen mukaan, kuinka paljon ne tuota ihanuutta tuottavat.  

Mielihyvän käsite on selkeä, mutta sitten alkavat hankaluudet, kun yritämme arvottaa erilaisia mielihyvää tuottavia asioita. Mässäily, musiikki, keskustelu ja väkivalta voivat tuottaa mielihyvää. Selvää on, että mielihyvä, joka aiheuttaa vahinkoa muille suljetaan ulos tarkastelusta. Entä mässäily? Ainakaan se ei liene kohtuullista.

Onneksi Wikipedian lyhyt artikkeli tuo esiin myös termin, joka liippaa läheltä. Utilitarismissa teon arvon mittaa sen tuottaman hyödyn ja onnellisuuden perusteella.

Stranius rinnastaa vapaaehtoisen vaatimattomuuden downshiftaukseen. Tämä taitaa osua parhaiten, joskin voihan olla mausteena mukana jonkinlaista askeettista utilitarismia.  

Tude, kiva kun hyppäsit kyytiin. Tervetuloa!

Kuvat Etretatista

Hitaita Uutisia?

Marikka on pohtinut blogissaan, että tarvittaisiin slow life -lehti. Hän tuumii kohderyhmän olevan kuitenkin pienen ja ehkä muutoinkin olevan hitaita tilaamaan lehtiä. Marikka itse lukisi mieluummin paperiversiota kuin nettilehteä.

Olisihan sellainen kiva olemassa, mutta kohtuullistajat ehkä mieluummin kohtuullistavat senkin ajan johonkin muuhun, ettei menisi leppoistelu ihan hoppuisteluksi. Taannoin joku julkaisi nettilehteä, jonka nimi saattoi olla Blogisanomat. Joo, oli se, löytyy vieläkin täältä.

Muistelen lehden idean olleen sallaisen, että asianomainen bloggaaja luki muita blogeja ja keräsi niistä aineistoa kommentoidakseen sitä lehdessään.

Tuohan saattaisi toimia tässäkin, jos joku hommakseen ottaisi. Aihepiiri vain rajoittuisi kohtuullistamiseen. Paperimuoto olisi varmaan liian työläs. Olisi siis kohtuullista, että lehti olisi nettilehti.

Lehti voisi toimia myös Kulutusjuhlan tapaan eli sitä tekisi muutama alaan vihkiytynyt kirjoittaja.

Entä lehden nimi? Kohtuullisuuslehti, Slow Sanomat, Leppoisa Lehti (LELE), Hidas Aviisi, Kohtuullisen hidas lehti, Hitauden Sanomat, Loikoilu-uutiset, Hitauden Havinaa, Me Leppoistajat, Hitaita Uutisia, Slow Life, Hidas elämä, Verkkainen Viisu, Kohtuus kaikessa, Lupposanomat, Luppolehti vai ....?

Vanhan sahan "petollisen" leppoisaa tunnelmaa

Liitin eiliseen artikkeliini kuvia Isnäsistä, jossa oli viikonloppuna kyläpäivät ja jossa on maalauksiani esillä - tosin nyt sopimuksen mukaan.

Isnäsin vanhan sahan ympäristö on hyvin tunnelmallinen ja ilmapiiri on tosi slow, vaikka yrittäjyys kylässä kukkiikin. Vanhat punamultaiset työläiskasarmit henkivät mennyttä. Kyläpäivät liittyvät Loviisan Wanhat Talot-tapahtumaan, joten aiheesta kiinnostuneet kävivät tutustumassa esiteltäviin asuntoihin. Joukossa oli entisiä asukkaitakin, jotka kertoivat, että talojen ensimmäisen kerroksen asunnot olivat aikoinaan kaksioita, joissa asui monilapsisia perheitä. Yläkerrassa oli hellahuoneita.

Kylä oli vireä yhteisö, mutta hiljentyi, kun saha lopetti toimintansa 1990-luvulla. Kylässä oli kauppa ja terveyskeskus sekä ruotsinkielinen koulu. Bussi kulki tunnin välein. Töissä käytiin sahalla.

Laaja satama-aluekin nuokkuu unohtuneena. Sitä kautta puutavara aloitti aikoinaan matkansa kohti asiakkaiden varastoja. Käytössä olevia veneitä sentään keinahtelee laiturissa odottamassa isäntäväkejään.

Olisi helppo romantisoida mennyttä elämää maaseudun rauhassa. Varmaankaan meno ei ole tuntunut niin hektiseltä kuin nykyään, mutta työ lienee ollut ruumillista ja siten raskasta. Se varmaankin on eheyttänyt olemista, että tuskinpa kylästä on useinkaan tarvinnut lähteä muualla käymään. Joku kävijä oli löytänyt puolisonsakin naapurikylästä.  

Palaan vielä eiliseen aiheeseeni eli työtehtävieni kuvaamiseen. Nykyään kouluissa on runsaasti tietokoneita. Voisi luulla, että ne helpottavat kovasti rutiinityötä. Tuntuu käyneen päinvastoin. Merkittävä osa työtä on erilaisten tietokantojen tai tiedostojen päivittämistä. Se vie aikaa ja stressaa. Tällaista on esimerkiksi poissaolojen kirjaaminen. Opetuksen kannalta riittäisivät rastit paperiin, mutta oppilashuolto tarvitsee tiedot tietojärjestelmään.

Päivän pieni ilo: Kävelin Aleksis Kiven katua ja kuulin Dallapé-muistomerkin tienoilla
alakuloista saksofonin laulua. Joku kaupanpitäjä siellä kulutti aikaansa asiakkaita odotellessaan.  

Lumeleppoistusta vai tositoimia?

Ensi maaliskuussa pidetään Designing Slow Life Conference Lahdessa. Tarkoituksena näyttää olevan koota muotoilijoita, palvelujärjestelmien suunnittelijoita ja hyvän elämän asiantuntijoita yhteen slow life -teeman alle.

Tuollainen tapahtuma on oikein toivottava. Leppoistelu ei jää vain yksittäisten harrastajien varaan vaan integroituu paremmin yhteiskuntaan, kun liike-elämä saadaan osalliseksi asiaan. Toivottavasti kyseessä on aito ekologisten ja inhimillisten ratkaisujen etsintä eikä jonkinlainen slowwash (vrt. greenwash eli viherpesu).

Päivän pieni ilo: Palauttava istuskelu ja juttelu muutaman kollegan kanssa henkilöstö huoneessa monituntisen opetusrupeaman päälle.

Kiva kun lähdit mukaan kte (kte:n blogi Kohti terveellisempää elämää). Tervetuloa!

Tänäiltainen näkymä

Testin kautta onneen

Onnellisuus ja hyvä elämä tuntuvat olevan kovasti esillä nykyään. Oppaita on runsaasti tarjolla. Edellisessä postauksessa kerroin Pauli Kohelon kirjasta. Se taitaa irviä tätä vahvaa genreä tai lähinnä siihen sisältyvää henkistymissuuntausta.

Tähän samaan hyvän elämän aihepiiriin tämä oma bloginikin kuuluu. Varmaan nykyelämän hektisyys nopeine muutoksineen osaltaan ohjaa meitä hakemaan apua näistä oppaista ja muista. Tätä tukee Lindsrömin (kts. aiempi postaus) referoima tutkimustulos 34 kaupungista eri puolilla maailmaa vuodelta 2007. Keskiverron jalankulkijan nopeus on noussut 10 prosenttia kymmenessä vuodessa.

Nyt on helppo mitata oman onnellisuutensa aste, koska netistä löytyy laaja Elämä pelissä -ohjelmaan liittyvä onnellisuustesti, joka tarjoaa tulosten pohjalta myös suosituksia. Tein sen eilen ja sain paremman tuloksen kuin odotin ja lisäksi käytännöllisiä neuvoja. Minulle suositeltiin ulkoilua, meditaatiota ja muiden ihmisten auttamista. Ihan aiheellisia. Ehkä tuota meditaation toimivuutta pitää kuitenkin miettiä, kun olen niin kärsimätön tai ehkä juuri siksi pitäisikin sitä kokeilla.

Pellon pientareella -blogistikin on tehnyt testin ja kommentoi sitä.

Testissä on minusta sellainen mainio piirre, että se auttaa huomaamaan niiden asioiden merkityksen, jotka ovat hyvällä tolalla.

Sellainenkin slow life -ilmiö näyttää olevan kuin The Slow Bicycle Movement, jolla on myös oma Facebook -sivu. Pyöräilyn hitaudessa jopa kilpaillaan.

Päivän pieni ilo: Olimme vaimon kanssa kävelyllä ja hikoonnuin. Vaimo toi minulle sitten pyyhkeen tai oikeastaa rätin, jolla sain kuivata hikeä ja hän itsekin kuivaili yläselkääni.

Loppukevennys: Joku kertoi äskettäin vitsin. Mitä optimista vastasi pessimsitille, kun sanoi, ettei huonommin voi enää mennä. Kyllä voi, hän vastasi.

Näkymä Strasbourgissa. Tussi

Slow life vai 'sopivan vauhdin elämä'?

Slow life, leppoistaminen ... näihin ilmauksiin tuntuu liittyvän jonkinlainen raukeuden ilmapiiri. Sellaista elämän soisi olevan sopivasti silloin ja tällöin - miksei useamminkin. Jatkuva joutilaisuus alkaisi varmaan kuitenkin pitkästyttää ennen pitkää.

Minusta tavoitteeksi voidaan määritellä myös nimenomaan sopivan vauhdin löytäminen elämäänsä. Jos mukaan liitetään myös ekologinen näkökulma, voitaisiin puhua kestävän vauhdin elämästä. Sana kestävä viittaisi siihenkin, että sopiva vauhti olisi omiaan kannattelemaan omaa jaksamista.

Heimo Langinvainio on käyttänyt metronomia havainnollistamaan asiaa. Sähäkkä tik-tak tuntuu stressaavalta. Metronomia voi kuitenkiin säätää tikittämään siten, että nopeus tuntuu itselle sopivalta. Tätä tuntumaa voi sitten soveltaa oman elämänsä vauhtiin.

Tussikynäpiirustus. Aihe: Näkymä Roomassa

Leppoistu nyt sitten kaupungin sykkeessä

Hanne kyselee blogissaan, minne ihmisillä on kiire pääkaupunkiseudulla. Hyvä huomio leppoistamisen kannalta. Olisiko vaikeampaa täällä? Sykkeen tuntee ympärillään ja se taitaa tarttua.

Yksi syy, voisi olla se, että täällä kuljetaan enemmän julkisiä yhteyksiä käyttäen jolloin aikataulut tuottavat kiirettä. Liikenne ruuhkautuu välillä ja matka-aika kahden pisteen välillä tästä syystä vaihtelee. Tulee yllättäen kiire töihin, kouluun. tapaamiseen jne ...

Onkohan muita neuvoja kuin se, että lähtee järjestelmällisesti aikaisemmin, tai että yrittää harventaa menemisiään yhtenä päivänä?

Terminologiasta ja sotkuisesta työpöydästä

Blogissa Esinetarinoita on esitetty hyvä oivallus. Kirjoittajan mukaan termi "slow life" voitaisiin suomentaa hitauttamiseksi. Leppoistaminen tarkoittaisi yksilön elämänhallintaa ja hitauttaminen merkitsisi asioiden hoitamista riitävästi aikaa uhraten siten, että lopputulosten laadusta pidetään huolta. Tämä on minusta ansiokasta käsitemäärittelyä.

Aihepiiriin liittyy vielä yksi näkökulma. Leppoistaminen ja hitauttaminen edistävät kestävää kehitystä, vaikka sitä ei tavoteltaisikaan. Tarvitsisimmeko tähän oman termin? Sellaisen, joka tarkottaisi elämän yksinkertaistamista ja rauhoittamista nimenomaan ympäristöllisistä syistä.

Pagistaan murehtii työtavaran kuljetusta ja sotkuista työpöytää. Minulla on samoja murheita. Työpöytäni on melkein jatkuva kaaos ja harvoin saan tehtyä jotakin sen siistimiseksi. Tälläkin on yhteys elämänhallintaan. Olisi helpompaa, jos pöytää hallitsisi järjestys.

Professori Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut paljon temperamentista. Minulle on jäänyt käsitys, että temperamentti vaikuttaa siihen miten luontaista on pitää tavarat järjestyksessä. Jos ei ole sopivaa taipumusta, järjestämiseen kuluu paljon energiaa. Näin se ainakin minulla menee.



Tussikynäpiirustus. Aihe: Näkymä Rynekiltä. Wroclaw, Puola.

Miten leppoistua, kun järki ja tunteet vetävät eri suuntiin?

Toimin opettajana kauppaoppilaitoksessa ja aloittelen kuvataideopintoja, jotka olen keskeyttänyt noin puoleksi vuodeksi. Kevätkauden koulutyöt ovat alkaneet.

Nyt minun kannattaisi keskittyä arvioimaan opiskelijoiden raportteja ja tekemään taidekoulun kurssitöitä.

Nyt tekee kuitenkin kovin mieli puuhailla tämän uuden blogini parissa. Mieleeni on noussut aiheita, joita voin käsitellä tällä palstalla. Järki ja mielihalu vetävät eri suuntiin.

Alitajunta on ehkä työstänyt asioita ja tuottaa ideoita. Nyt se haluaa nostaa niitä esiin. Hankala on silloin priorisoida.

Kopomaan leppoistamisopas tilattuna

Yritin eilen hankkia Kopomaan leppoisuusopasta, mutta en heti onnistunut. Helsingin seudun mainiossa kirjastosysteemissä kirjasta oli varauksia. Vaimo oli kaupungilla ja lupasi kirjan ostaa, mutta saatavuus oli tällä hetkellä huono keskusta-alueella, kun teosta tiedustelin.

Tilasin eepoksen nettikaupasta. Odottelen mielenkiinnolla postia. Onhan toki julkaistu paljon erilaisia hyvän elämän oppaita, mutta katsotaan, mitä kivaa tästä löytyy.

Slow life

VTT Timo Kopomaa on kirjoittanut teoksen leppoistamisen tekniikoista. Toimittaja Suna Vuori mainitsee tänään Hesarissa (9.1.2009) termin leppoistaminen olevan Kopomaan kehittämä, mutta ei tunnu siitä pitävän.

Minusta tuo on hauska ilmaus.

Minua ovat elämän tasapainon etsinnässä haastaneet alttiuteni innostua uusista asioista, taipumukseni perusteellisuuteen ja elämäni olosuhteet. Olen vuosikaudet pyrkinyt tällaiseen harmoniaan, mutta vaikeaa se on ollut vaikka olen minä onnistumisiakin kokenut. Nyt on lanseerattu mukava termi kuvaamaan tällaista ponnistelua.