Paluu hetkeksi "oikeaan elämään"

Olemme hoitaneet loppukesästä lastenlapsiamme enemmän kuin olimme ajatelleet. Sellaistahan elämä on. Meitä on tarvittu.

Päivät ovat muovautuneet lasten ehdoilla. Välillä on ollut rankkaa, mutta silti olen tuntenut seesteistä tyyneyttä. Elämä on kuin loksahtanut luontaisille urille. Omat harrastukset eivät ole tuntuneet tärkeiltä. Olin ilmoittautunut eräälle kokopäiväiselle, kahden viikon kurssille, mutta peruin sen.

Päiviin on sisältynyt ruoanlaittoa, vaipanvaihtoa, satujen lukemista yms. Hieman yllättävästi tämä on tuntunut "oikealta elämältä". Lapsien kanssa oleminen ja heistä huolehtiminen on varmasti merkityksellistä. On harrastuksillakin ja muilla sellaisilla oma merkityksensä, mutta asioiden tärkeysjärjestys on nyt tuntunut itsestäänselvältä.

Jos tämä olisi pysyvä olotila, ajankäyttöön olisi tietenkin sisällytettävä näitä muitakin asioita, jotta jaksaisi ja asiat pysyisivät riittävästi näpeissä. Tältä se on kuitenkin näin äkkiseltään tuntunut.

Kun nyt olemme taas kahden kesken, huomaan etten olekaan täyttänyt vapautunutta aikaa kaikenlaisilla tekemisillä vaan olen aloitellut rauhassa uutta lukuvuotta. Työ pitää hoitaa, mutta mihinkäs tässä isovanhemmilla muutoin on niin kiirettä? 




Mukava kun hyppäsitte kyytiin Netta ja Vera. Sydämellisesti tervetuloa!

Kuvat ovat Berliinistä Bahnhof Zoologisher Gartenin tienoilta.

Leikki on kadonnut?

Tiededokumentti "Leikin loppu" röykyyttää ajatuksia. Lasten ei anneta leikkiä itsenäisesti, koska heitä kuskataan jatkuvasti ohjattuihin treeneihin eikä vanhemmat uskalla päästää heitä silmistään juuri milloinkaan. Ohjelma on katsottavissa 25. syyskuuta 2011 saakka Ylen Areenassa.

Dokumentin mukaan vain viisi prosenttia ihmisistä on liikunnallisesti lahjakkaita ja siten urheilutreenit hyödyttävät vain näitä. Muilla ei ole kivaa.

Ohjauksessa olevat lapset eivät opi ottamaan riskejä eivätkä selvittämään itsenäisesti välejään. Luovuuden kehitys häiriintyy.

Testeissä vapaasti leikkineiden rottien aivojen verkostot kehittyivät paremmin kuin vanhempien rottien valvomien. Rotat muistuttavat kuulemma niin paljon ihmisiä, että tällä on todistusvoimaa meidänkin suhteen.

Ohjelma on kuvattu anglosaksisissa maissa, mutta tuntuu tuo koskevan Suomeakin. Eikö vain?

Lasten slow

Yle on koonnut portaalinsa Tartu hetkeen -palstalleen leppoistusaiheisia linkkejä, joista yksi nostaa esiin hyvin tärkeän aiheen. Lotta Ulvelin kirjoittaa olotila -blogissaan lasten tarpeesta saada vanhempien kiireetöntä ja suorituksista vapaata aikaa. Hän linkkaa myös lastenpsykiatri Jari Sinkkosen kirjan "Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun" esittelyyn, jonka mukaan Sinkkonen käsittelee kirjassaan mm. lapsen stressin ja ylikuormituksen osatekijöitä.

Omat lapseni ovat jo aikuisia. He ovat saaneet vaimoltani runsaasti aikaa, mutta itse en voi rintaani paukuttaa. Kovin olin nuorena isänä kiireinen. Kumpa minulla olisi ollut silloin nykyinen ymmärrykseni asiasta. Lastenlasten seurasta saan toki nauttia, mutta sehän on minulle lähinnä herkuttelua ilman jatkuvaa vastuuta. Alaikäisten lasten vanhempia haastavat työpaineet, jatkuva vastuu ja väsymys.

Leppoisa elämä lapsille! Siinä ykkösluokan slow life -teema.

Kuvat ympäristötaideteoksesta, jonka joukko meitä Alfa-Artin vuonna 2006 ja 2007 aloittaneita MOMU -opiskelijoita teki Tuijaopen kanssa 16.5.2009 ympäristötapahtumassa Arabianmäenpuistossa Helsingissä.