Sharetriben kautta vaikkapa diaprojektori läheltä lainaksi

Netissä näyttää olevan tarjolla palvelu, jonka avulla eri yhteisöjen jäsenet voivat lainata toisiltaan harvoin tarvitsemiaan esineitä kuten porakoneen tai muuta vastaavaa. Jos joku osaa monttöörin hommia, hänkin voi saada kutsuja sivuston kautta.

Sharetribe on kansainvälinen formaatti, jota edustaa Suomessa Sharetibe Oy. Yritys sanoo olevansa voittoa tavoitteleva yhteiskunnallinen yritys.

Palvelu on pienille yhteisöille ilmainen, mutta suuret joutuvat maksamaan siitä.

Oleellinen edellytys palvelun toimivuudelle tuntuu olevan riittävä luottamus yhteisön jäsenten kesken. Tästä seuraa, etteivät yhteisöt voi olla huomattava suuria. Maantieteellisellä läheisyydelläkin on suuri merkitys. Kuka lähtisi Helsingin Vuosaaresta Espoon Kivenlahteen lainaamaan alumiinirappusia? Työpaikoillahan tavaratoimitus ja -palautus järjestyvät luontaisesti, vaikka ei kovin lähellä asuttaisikaan.

Kallion Sharetribe (Helsinki) toimiin nimensä mukaisesti Kallion kaupunginosassa. Mietin miten hyvin mahtaa toimia, kun asukkaita on aika runsaasti. Toisaalta maantieteellisesti Kallio on aika kompakti alue. Ainakin nyt Kallion sivuilla näyttää olevan runsaasti myynti-ilmoituksia. Mikäpä siinä, mutta siihen on muitakin konsteja.

Omassa taloyhtiössämme toimii tällainen palvelu Facebook -ryhmänä, mikä onkin kätevää. Seinänaapuri tarjosi juuri vanhoja Aku Ankkoja ilmaiseksi ja joku niistä olikin kiinnostunut.

Sharetriben etu Facebookiin nähden on se, että sen käyttöön riittää nettiyhteys. Tunnetusti kaikki eivät halua liittyä Facebookiin.

On hienoa, että nykytekniikka mahdollistaa tällaisen tehokkaan tavaroiden hyödyntämisen. Ajan henki valitettavasti kuitenkin yllyttää siihen, että jokaisen kotitalouden pitäisi hankkia oma porakone ja mieluummin vielä uusi muutaman vuoden välein.

Nostalgisia ompelukoneita Pariisin kaduilla nähtyínä 2011

Jos seuraat Hotakaista, et maksa tyhjästä

Elävästä arkistosta löytyy "Aamun kirja", jossa Nadja Nowak ja Seppo Puttonen jututtavat Kari Hotakaista tämän uudesta kirjasta "Ihmisen osa". Kirja vaikutti ohjelman perusteella niin kiinnostavalta, että varasin sen äsken kirjastosta. Minun kannaltani valitettavasti kovin moni muukin näytti sen tehneen.

Kirjan sanottiin käsittelevän ostamista, myymistä ja kaupallistumista. Lankakauppias ei myy enää lankaa puseron tms. tekemiseen vaan hän myy mielikuvia ja "ei mitään". Niinpä.

Aasinsilta leppoistamiseen löytyy kyllä. Jos maksamme kovasti lisähintaa tuotteeseen liittyvistä mielikuvista, lisäämme rahapainettamme ja stressaannumme. Tästä tulemmekin brändeihin, joita käsittelin äskettäisessä postauksessani.

Buyologyn mukaan asia ei ole niin yksinkertainen, kuin Hotakaisen haastattelu antaa ymmärtää, koska tunteemme näyttävät ohjaavan meitä maksamaan mielikuvista. Voivatko tunteet ohjata meitä harhaan? Siinäpä kysymys.

Jos nyt kuitenkin lukisin sen kirjan, ennenkuin märehdin sitä enemmän.

Päivän pieni ilo: Satoi suuria pisaroita, kun nousin bussiin kotimatkalla. Kun tulimme päätepysäkille, sade oli jo täällä ohi. Oli mukavampi tallustella kotiin.

Auto myyntiin ja elämä leppoisaksi

Miltä sinusta kuulostaisi sellainen mahdollisuus, että sinulla on auto käytettävissäsi silloin kun sitä tarvitset, mutta sinun ei tarvitse murehtia sen huolloista, vikojen korjauttamisesta, talvirenkaiden vaihdosta ja muusta sellaisesta?

Utopiaa, tuumaat. Hyvin lähelle tuota tilannetta voit kuitenkin päästä, jos satut asumaan Helsingissä tai sen naapurikaupungeissa, etkä tarvitse omaa autoa työssäsi.

Voit vapauttaa auton ylläpitoon menevät rahat ja alkaa käyttää palveluja. Perinteiset vaihtoehdot kuten julkinen liikenne, taksit ja autovuokraamopalvelut ovat tietenkin käytettävissäsi. Tätä valikoimaa voit täydentää aivan mainioilla vaihtoehdoilla, joita tarjoavat CityCarClub, O2 Media ja Smart Travel. Olen CityCarClubin jäsen ja olen pari kertaa käyttänyt O2 Median palvelua. Kokemuksieni mukaan molemmat ratkaisut toimivat erinomaisesti. Smart Travel on jäänyt minulta testaamatta.

Kaikki nämä palvelut perustuvat enemmän tai vähemmän autojen yhteiskäyttöön (car sharing).

CCC:lla on runsaasti pisteitä, joista auton voi noutaa ja joihin sen voi palauttaa. Voit varata autotyypin tarpeesi mukaan. Auton ovi aukeaa ja sulkeutuu kännykän avulla. Avain on autossa. Osassa autoja on mainoksia.

O2:n idea perustuu vankasti mainosrahoitukseen. Autot ovat pieniä ja yhtiöllä on vain yksi toimipiste Kampissa Helsingissä. Auton voi noutaa tai luovuttaa kahtena vuorokauden aikana ja kiinteä hinta pätee vain tiettyyn rajaan asti. Näistä rajoituksista huolimatta sinun kannattaa harkita näitäkin autoja, jos sinulla ei ole kova kiire ja haluat todella edullisen auton käyttöösi. On mukava joskus pörrätä kahden hengen Smartilla.

Smart Travelin idea on samantapainen kuin CCC:n ratkaisu, mutta autovalikoima näyttää rajoitetummalta. Yrityksen luovutupisteet toimivat ilmeisesti franchising-periaatteella ja siten niillä on omat kontaktihenkilöt.

Voit ehkä korvata auton käyttämällä näitä palveluja tilanteen mukaan. Me olemme onnenpekkoja, sillä lähellämme on metro- ja taksiasema. Bussejakin kulkee. Katumme päässä on edullinen autovuokraamo. Ikkunastamme näkyy liityntäparkki, jossa on CCC:n piste. Käytän itse julkisen liikenteen palveluja mennessä töihin ja palatessani kotiin. Lapsemme ovat lentäneet kotipesästä. Kun julkinen liikenne tuntuu hankalalta, otamme "sitikaaran" tai käytämme taksia.
Pyöräily sopisi hyvin kokonaisuuteen, mutta valitettavasti nyt on ollut hiljaista siinä suhteessa.

Ratkaisumme toimii meidän tilanteessamme oikein hyvin. Se tosin on myönnettävä, että vaikka junia kulkee ja autoja saa, omalla autolla tulisi useammin lähdettyä pidemmemmällekin kehäkolmosen ulkopuolelle.

Hyvänä bonuksena näiden kulkuneuvojen käytössä on niiden vihreys.

Päivän pieni ilo: Joskus on mukava olla illalla yksin kotona vaikkapa blogaten ja lueskellen.

Välähdys Strasbourgista (tulipa synkkä kuva)

Tyhmyyttämmekö ostamme brändejä?

Kaikki itseään kunnioittavat yritykset haluavat brändätä itsensä ja tuotteensa. Tämä pyrkimys on levinnyt myös kouluihin ja muihin sen kaltaisiin laitoksiis. Brändi on usein yhtiön arvokkain omaisuus ja se on myös tarvittaessa myytävissä.

Brändeistä halutaan vahvoja, koska näin saadaan korkeampi preemio (no muitakin syitä). Se tarkoittaa suomeksi sitä, että jää enemmän hilloa. Karuimmillaan tämä tarkoittaa monikertaisen hinnan maksamista tuotteesta verrattuna aivan samanlaiseen, mutta heikommalla brändillä leimattuun.

Minuun brändit vaikuttavat ja olisi mahdotonta täysin välttää sellaista. Samasta nauttivat muutkin - enemmän tai vähemmän. Olemmeko siis tyhmiä?

Kerroin jo tämän kuun 10. päivän jutussani Buyology-kirjasta, joka tuhoaa tehokkaasti uskomukset homo economicuksesta. Se tosin on yksi kansantaloustieteen perusolettamista, jonka mukaan ihminen pystyisi toimimaan ostaessaan järkiperäisesti omien intressejänsä mukaisesti.

Buyologysta löytyy valaiseva esimerkki. Aika kauan sitten teetettiin testi, jossa ihmiset saivat maistaa sokkona kokista ja pepsiä. Yli puolet pitivät jälkimmäistä parempana. No miksi tästä ei alkanut Pepsin loistelias voittokulku? Tämän selvittämiseksi myöhemmin testi toistettiin (sama tulos) ja toteutettiin myös siinä muodossa, että maistajat tiesivät, kumpi on kumpaa. Kun tuote oli tiedossa, yli puolet pitivät kokista parempana.

Selitys edelliseen löytyy brändin vaikutuksesta (tarina, pullon muoto jne.). Aivoissamme tunteet voittavat järjen. Kuvitellaan että minä aikoisin ostaa nyt uuden auton. Oletetaan myös että minä olisin valitsemassa joko skodan tai volkkarin (saman yrityksen merkkejä). Uskon että minun olisi hyvin vaikea päätyä skodaan, vaikka se on todennäköisesti vastaavan volkkarin veroinen, mutta halvempi. Tämä johtuu siitä, että aivoihini on pitkän skodasta ajan kuluessa jumittunut itäauton mielikuva. Järkevää?

Tulemme todennäköisesti edelleen menettämään tilaisuuksia helpottaa kiirettämme ostamalla halvempia, mutta riittävän hyviä tuotteita.

Päivän pieni ilo: Palatessani töistä huomasin metroasemalla kulkevani melkein yhdessä kolmen koulumme opiskelijan kanssa. Teitä saurataan, sanoin. Vaihdoimme iloisia hymyjä.

Mikä ajaa ahertamaan?

Arvelen, että yksi syy nykyajan kiireeseen on se, että monet meistä sodan jälkeisen ajan lapsista ovat saaneet mallin kovasta työnteosta. Välittömästi sodan jälkeen - isäni ajatusta lainaten - elämä oli sekavaa. Varmaankin piti ponnistella leivän eteen. Sitten kun Suomen talous alkoi nousta ja elintaso sen myötä, eteenpäin pääsemisen tuntu lienee antanut intoa ponnisteluihin. On myös haluttu ahkeroida lasten paremman huomisen puolesta.

Nyt kun monessa taloudessa on käytettävissä kaksi palkkaa, uskoisin tämän alustan antavan tilaa vaihtaa osan tuloistaan vapaa-aikaan, jos niin haluaa. Tämä voisi onnistua esimerkiksi siten, että jompi kumpi alkaa tehdä osa-aikatyötä tai hankkii sellaisen työpaikan, jossa ei ole kovaa tulospainetta (mikäli sellaisia vielä löytyy).

On selvää, että moni joutuu ponnistelemaan siksi, että on pakko. Työelämä on muuttunut niin ankaraksi. Pätkätöissä joutuu jatkuvasti petaamaan tulevaisuuttaan. Tulosvastuu painaa. Osakkeenomistajat odottavat nopeaa rahaa.

Päivän pieni ilo: Työpaikan lokerooni oli ilmestynyt lehdykkä, jossa esiteltiin mm. Martin Lindstromin kirjaa "Buyology". Olen jo aimmin noteerannut teoksen ja kiinnostunut siitä. Marssin samantien naapurikoulun kirjastoon ja sieltähän teos löytyi hyllystä.

Slow travel case: Millä Ranskaan?

Vaimolleni ja minulle on tarjoutunut mahdollisuus vuokrata yksiö Strasbourgissa Ranskassa ensi kesänä. Asunnon suomalainen päävuokralainen tulee kotimaahan kesäksi. Tässäpä meille hyvä tilaisuus saada edullinen majoitus. Olemme ajatelleet mennä sinne kahdeksi kuukaudeksi. Näin voisin mukavasti hyödyntää pitkää opettajan kesälomaani ja maalatakin viihtyisässä ympäristössä.

Meidän olisi tietenkin päätettävä, millä me sinne menemme ja miten me siellä liikumme. Autoa meillä ei ole.

Kun maailmassa näyttää olevan kaikenlaista slow-sitä ja slow-tätä, niin löytyypä netistä aineistoa myös otsakkeen "Slow travel" alle. Slow Movement -nimisellä sivustolla kerrotaan käsitteestämme, että se on viipymistä vähintään viikon yhdessä paikassa, kun matkaillaan. Näin voidaan heidän mukaansa olla tekemisissä paikallisten ihmisten ja heikäläisen kulttuurin kanssa. Tutulta kuulostaa. Tällaista olemme ennenkin harrastaneet ja kesällä voisimme tehdä sitä taas, jos matkamme toteutuu.

Näyttää olevan bittiviidakon syövereissä oikein hitaan matkaamisen manifestikin. Sen kirjoittajat puhuvat yllä esitetyn tyylisestä, mutta liitävät mukaan ympäristönsuojelun näkökulman.

Meidän tapauksessamme lentäminen on ylivoimaisesti edullisinta - ellei nyt sitten bussilla matkaaminen - ja miellyttävintä. Tässä meillä on siis ekologinen valintatilanne kaikessa karuudessaan. Junamatka on kallis, vaikka olisihan se elämys sinänsä. Auto olisi kätevä, kun sillä voisimme tehdä melkein koko reissun (Pariisissa varmaan vierailisimme junalla). Olisi mukava ajella Strasbourgin ympäristössä. Paras tarjous tähän asti on Micra hintaan 850 € yhdeksi kuukaudeksi ja sillä hinnalla voisimme ajaa 5.500 km:a. Päälle on laskettava vielä bensat ja lauttamatkat. Katsotaan nyt, mihin päädymme.

Olen kirjoittanut aiemmin infoähkystä, jonka voisin tarkentaa vielä kirjaähkyksi kuvaamassani tilanteessa. Olen nyt onnistunut asennoitumaan kevyemmin lukemisiini. Odottakoon. Toivottavasti tämä jatkuu. Mutta - ostin eilen Carl Honorén kirjan Slow Elä hitaammin! No, sekin on nyt kesken :)

Öljyvärimaalaus viime vuosituhannelta. Aihe: Maisema Ranskassa

Lompakon leppoistusta

Hesarissa oli tänään Heidi Sundströmin hyödyllinen artikkeli rahan käytöstä. Jutussa suositellaan muun muassa perheen menojen erittelemistä yhteisiin ja henkilökohtaisiin sekä yhteisen tilin pitämistä laskujen maksua varten. Nämä on minustakin hyviä käytäntöjä.

Kun tilistä varataan rahaa palkkajakson laskuihin, lainojen lyhennyksiin ja korkoihin, tiedossa oleviin terveysmenoihin yms. sekä sopivat summat kartuttamaan ennakkoa pidemmällä oleviin laskuihin, nämä kannattaa tallentaa erilliselle tilille. Sitähän voisi kutsua vaikka jemmatiliksi. Artikkelissa suositellaan myös nettopalkan suuruisen summan pitämistä pahan päivän varalle. Minusta tällainen summa sopii samalle tilille edellä mainittujen erien kanssa.

Visakortti ja Nordean kätevä joustoluotto (voi nostaa ja maksaa takaisin myös kk-valoitusta enemmän milloin haluaa) ovat myös hyviä varmistuksia erityistilanteisiin.

Elämää helpottaa, kun ohjaa mahdollisimman monet menot lähtemään suoraveloituksina jemmatililtä. Osa meillä meneekin näin, mutta vielä olisi hiukan säätämistä.

Näkymä Kivinokasta (Helsinki). Tussikynä ja akvarelli

Leppoisa lompakko

Serenitas ja Pohojan Akka pohdiskelevat luottokortin ja käteisen käyttöä sekä menojen seuraamista.

Minusta hallinnan tunne raha-asioissa on yksi leppoisan olemisen peruskivi - ainakin minulle, kun en osaa suhtautua taloudenpitoon huolettomasti. Olen saanut kehitettyä excel-taulukkosysteemin, jonka viimeisen version avulla pystyn aika vaivattomasti huolehtimaan menopuolesta. Mallin kehittämisessä on ollut aika paljon vaivaa ja vanhemmat versiot ovat olleet työläitä käyttää, mutta nyt olen tyytyväinen sen toimivuuteen.

On minulla toki hiukan vaivaa tilipäivän jälkeen, kun jyvittelen saatua nettopalkkaa, mutta vastineeksi saan tunteen raha-asioiden käsissäpysymisestä. Pyrin varaamaan kuukausittain pikku hiljaa rahaa tuleviin menoihin, jolloin laskujen maksuajan koittaessa ei ole murhetta maksamisesta.

Minulla on mukanani tyypillisesti aika vähän käteistä ja maksan kaupoissa mielelläni pankkikortilla jolloin ostokset näkyvät tilitapahtumina Solossa (vai mikä se nykyään lieneekään nimeltään). Ruokamenojen hallinnan olen ratkaissut siten, että varaan tietyn summan alkaneen kauden jokaista päivää kohti ja merkitsen menot almanakkaani kunkin päivä kohdalle. Pienellä ynnä- ja vähennyslaskun avulla pystyn seuraamaan, olenko edellä vai jäljessä kulutuksessa.