Kirjoitin edellisessä artikkelissani temperamentista ja viittasin Keltikangas-Järvisen aihetta käsittelevään teokseen. Hän tarkastelee jonkin verran myös ihmisen identiteettiä ja toteaa, ettei vahvan sellaisen muodostuminen ole itsestäänselvyys. Identiteetti ei ole välttämättä oma vaan omaksuttu ympäristöstä. Kun ihmisellä on vahva identiteetti, hän toteuttaa itseään ja elää sopusointuisasti. Ihminen voi siis ajautua kannattelemaan sellaista identiteettiä, mikä ei vastaa hänen temperamenttiaan. Ongelmiahan tällaisesta seuraa.
Tuo on kannustavaa tietoa minulle. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että vaikka elämässäni on ollut haastavia vaiheita, olen päässyt lähemmäksi minulle luontaisesti sopivan identiteetin mukaista elämänmuotoa. Saan rohkeutta jatkaa tällä tiellä. Kerrostaloasumisen ja autottomuuden huolettomuus antavat tilaa minulle tärkeälle kuvataiteen tekemiselle. toivon muuttuvani enemmän ja enemmän itsekseni. Kokemuksistani lisää menneen viikon Kotimaa-lehdessä (nro 10/12.3.2009) Terhi Kivikoski-Hannulan artikkelissa "Enemmän vähemmällä".
Yksityiskohta edellisessä artikkelissa olevasta teoksesta.
Tekstit
