Autoa ei aina kannata omistaa - Oliivi Autot Oy lisää valinnanvaraa autojen yhteiskäyttöön

Helsingissä autotonta hemmotellaan runsailla julkisilla liikennepalveluilla. Tarjolla on hyvä ja laaja bussiverkosto sekä metro, joilla "pääsee jo pitkälle". Jos haluaa välillä päästä nopeammin perille, taksin saa ainakin tänne Herttoniemeen todella nopeasti. Yleensä auto odottaa jo ulko-oven edessä, kun on laskeutunut hissillä alimmaiseen kerrokseen.

Jos tarve on semmoinen, että auto alla ja itse ajettuna tuntuu sopivimmalta ratkaisulta, vuokra-autoja on runsaasti tarjolla ja vaihtoehtona sille on vielä autojen yhteiskäyttöpalvelu eli carsharing. Se on järkevä tapa yhdistää autoilun ja julkisen liikenteen palvelujen etuja ja vähentää kummankin haittoja. Vanhastaan alalla kilpailevat CityCarClub, O2 Media ja Smart Travel, joiden palvelukonseptit tosin poikkeavat toisistaan melko paljon. Tietääkseni CCC ja O2 ovat saman omistajan hallussa nykyään.

Lähde: www.oliivi.org

Nyt tarjonta yhteiskäytössä laajenee, sillä alalla aloittelee toimintaansa uusi tulokas Oliivi Autot Oy, jolla on ympäristöystävällisenä kilpailuetunaan tarjolla pieniä sähköautoja. Nettisivusten perusteella he rakentavat parkkipaikkojen ja latauspisteiden verkostoaan, joten ilmeisesti autoja tulee tarjolle eri puolille Helsinkiä.

Sähköautoksi yhtiö on valinnut italialaisen Tazzari Zeron.

Lähde: www.oliivi.org

Jään mielenkiinnolla seuraamaan uuden tulokkaan edistymistä. Kokeilemaankin kuuluu pääsevän kuudella eurolla.

Reteää työmatkarehkimistä pyöräillen vai eleganttia moniliikkumista?

Olen ajoittain harrastanut aika ahkerasti työmatkapyöräilyä, mutta viime vuosina on ollut hiljaista sillä rintamalla.

Vuosia sitten työmatkani 13-14 km:a yhteen suuntaan. Päiväannokseksi sain vajaa pari tuntia liikuntaa. Tosin en pyöräillyt kaikkina päivinä. Sittemmin olen polkenut lyhyempää matkaa.

Olen oppinut, että keli ei estä juuri koskaan pyöräilyä. Kysymys on varustautumisesta. Jos laittaa lämmintä alle ja vettäpitävää päälle, pärjää hyvin kelillä kuin kelissä. Talvirenkaat ovat verrattomat silloin, kun on niiden aika.

Aikaa paloi paitsi ajamiseen, myös suihkussa käyntiin ja vaatteiden vaihtoon. Mutta kyllä  oli olo freesi noiden operaatioiden jälkeen. Kun olin palannut kotiin, ei tarvinnut erikseen lähteä kuntoilemaan.

Kunto oli niin hyvä, että tein yhtenä kesänä noin 800 km:n yhden miehen pyöräretken.

Sateista ei ollut juuri mitään haittaa, mutta anteliaasta lumisateesta oli sillä pyöräteitä ei aina ehditä lanata. Jos on hyvin valaistu, voinee ajaa autojen urilla. Oikein kovista pakkasista minulla ei ole kokemuksia.

Nyt kun työmatka on kuutisen kilometriä, voin laistaa suihkun, jos en aja liian kovaa. Silloin pukeutumisesta ei tule kynnystä lähteä.

Tämänhetkiseksi liikuntakokonaisuudeksi näyttää muotoutuvan kuntopyöräily, jolloin voin viihdyttää itseäni vaikkapa kuuntelemalla radiota, työmatkan osittainen kävely, hissin säästäminen ja venyttely. Näiden lisäksi saatan kävellä tai pyöräillä muutoin vain. Tällä yhdistelmällä saa Kiloklubissa vihreät pampulat, jos määrät ovat riittävät.

Kuntopyöräilyn teho on suurempi kuin ulkopyöräilyn, mutta sisällä ei tietenkään voi nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Peseytyminen tapahtuu hetkessä, kun marssii hikisenä suihkuun.

En tarvitse huippukuntoa mihinkään. Minulle riittää riittävä kunto. Toivon, että nykykuvio tuo jatkuvuutta eikä ryhdistäytymisen ja lysähtämisen vuorottelua.

Hei Rippe. Lämpimästi tervetuloa mukaan leppoistelemaan!

Strasbourg 2009

Selviääkö lapsiperhe ilman autoa?

Valpuri pohdiskelee blogissaan, tohtisiko lapsiperhe luopua autostaan, ja kyselee kokemuksia.

Me olemme olleet ilman autoa vuodesta 1993 lähtien. Lama vei minulta työpaikan ja työsuhdeauto jäi sinne. Päätimme katsoa miten pärjäämme ilman ja siitä se sitten lähti. Kaikki viisi lastamme olivat tuolloin kotona, mutta nyt ovat jo lentäneet pesästä. Nuorin oli 8 vuotta ja vanhin 16 vuotta vanha. Asuimme omakotitalossa.

Kun lapsemme eivät olleet enää kannettavia, meidän ei tarvinnut paneutua lastenrataslogistiikkaan. Käsiämme venytimme ruokakasseja kantaessamme ja busseissakin niiden kanssa sählättiin. Voihan ajatella, että jotkut menevät salille ja maksavat tällaisesta, mutta enpä tiedä, voidaanko tässä puhua hyötyliikunnasta. Sitä teemme vieläkin, joten ei kädet vielä ihan maata viistä. Foordi eli ostosratas on kätevä.

Lapsemme oppivat käyttämään itsenäisesti julkisia. Rauhaisa hetki Hesarin parissa ei katkennut kyydityspyyntöön eikä sikeästä yöunesta tarvinnut nousta kuutamoajeluille. Toisaalta eräs ystävämme sanoi, että hän voi viettää aikaa kaksistaan kunkin lapsensa kanssa kyyditessään heitä. Hyvä pointti sekin.

Vaimo arvelee vierailukutsujen vähentyneen, mikä on ikävää. "Ai niin teillä ei ole autoa. No tulkaa sitten, kun teillä on.". Tuohon tyyliin.  

Minulle itselleni autosta luopuminen merkitsi asennemuutosta liikkumisen suhteen. Olin tottunut siihen, että auto on aina valmiina eikä lähtemisiä tarvitse ajoittaa kovin tarkoin. Nyt piti alkaa lukemaan bussiaikatauluja ja laittautua pysäkille riittävän ajoissa. Tottuihan siihen. Lisäbonuksena sain mahdollisuuden lukea työmatkoilla.

Käsittääkseni ei ole miehekkään näköista kantaa kauppakasseja, joten kannattaa pukea individualistin viittaan.

Ostin sittemmin hyvän pyörän, jolla pystyin kuskaamaan tavaraa ja liikkumaan paikasta toiseen. Taas saatoin ajatella, että joku pulittaa salimaksuja ja minä saan liikuntaa ilmaiseksi sivutuotteena. Ajelin työmatkaa jonkin verran talvellakin ja opin, että sekin on mahdollista. Pyöräily lisää myös kotiseututuntemusta, kun voi kulkea autoille mahdottomia reittejä. Minusta on mukava pörrätä pyörällä ja nuuskia paikkoja, joissa ei ole ennen käynyt.

Nykyään asumme kerrostalossa ja meillä on erinomaiset kuljetuspalvelut käytettävissämme. Aivan lähellä on CityCarClubin piste. Järjestelmä on todella hyvä. Saamme auton lähes aina kun tarvitsemme ja voimme valita kulloiseenkin kuljetustarpeeseen sopivan. Meidän ei tarvitse murehtia auton huolloista yms.

Käytämme myös kadullamme olevaa pientä autovuokraamoa (Actum) silloin, kun se on edullisempi vaihtoehto. Otamme toisinaan taksin. Kaiken perustana on Helsingin seudun erinomaiset julkisen liikenteen palvelut. Julkiset ovat vuokra-auton hyvä vaihtoehto myös silloin, kun käymme muualla Suomessa. Alkuaikoina saimme usein ystäviltämme auton lainaksi.

Palveluja kannattaa käyttää rohkeasti, koska oman auton puuttuminen säästää paljon rahaa. Ruokareissujen vaivoja voisi välttää käyttämällä kauppojen kuljetuspalveluja. Aikoinaan oli useitakin nettiruokakauppoja. Ehkä ne olivat liian varhain liikeellä. Tietääkseni ainakin yksi ketju tarjoaa tällaista palvelua nytkin.

Kuvat Strasbourgista 2009. 

Kunnon kaupunkipyörät Helsinkiin - Bravo!

Olen kirjoitellut viime aikoina Pariisin hienosta kaupunkipyöräjärjestelmästä ( 21. elokuuta ja 11. syyskuuta) . Tämänpäiväisessä Hesarissa on loistava uutinen. Olemme saamassa samanlaisen Hesaan jo ensi kesänä.

Tukholmassa on vastaava (Stockholm City Bike), mutta palvelun toimittaja on eri yhtiö kuin Pariisissa (Velib', jonka taustalla on JCDecaux). Stockholm City Biken omistavat Tukholman kaupunki ja Clear Channel Communications, joka toimii mm. ulkomainosalalla kuten JCDecaux. Helsinki aikoo kilpailuttaa nämä kaksi yritystä.

Harmi, että pyörät sijoitetaan ainakin alkuun vain kantakaupunkiin. Toivottavasti täältä Herttoniemestäkin niitä joskus saa. Jos tuollainen palvelu olisi ulottuvilla, ei omaa pyörää juuri tarvitsisi. Inhoan pyörän korjaamista. Siksi arvostan paljon sitä, että näissä järjestelmissä yhtiöt pitävät pyörät ajokuntoisina.

En tiedä, suunnitteleeko Helsingin kaupunki palvelun tarjoamista ympäri vuoden. Toivottavasti. Olisi hyödyllistä, että pyörät vähentäisivät ruuhkia myös talvella, vaikka käyttö varmaan olisi vähäisempää. Näin pohjoisessa pyöriin voitasiin vaihtaa talvirenkaat loppusyksystä. Lisäksi olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota pyöräväylien auraukseen. 

Pariisin mainiot kaupunkipyörät 2

Pariisin pyörät näyttävät täysin identtisiltä ja varmaan sitä ovatkin. On todella luksusta, että niissä on vaihteet - kolme kappaletta. Ne vieläpä toimivat, mikä johtuu varmaankin siitä, että niitä huolletaan.


Pyörät näyttävät painavilta ja jopa kömpelöiltä, mutta silti niillä on hyvä ajaa. Rullaavat mukavasti ja tuntuvat vakailta.

Otin automaatista lipun vuorokaudeksi ja se maksoi 1,70 €:a. Veloitusjärjestelmä toimii siten, että kyseisen vuorokauden aikana sain ajaa niin monta kertaa kuin halusin ja kerrallaan korkeintaan puoli tuntia ilman lisäveloitusta (alkaen yhdestä eurosta ). En oikein ymmärtänyt toimintaperiaatteita ja siksi visakortille karttui veloitusta huomattavasti enemmän (yli 30 €:a). Siitä olisin pystynyt niistämään ison osan. Puolen tunnin sääntö tuntuu nerokkaalta, koska näin pyörät ovat mahdollisimman hyvin saatavilla.

Pariisin mainiot kaupunkipyörät 1

Lomailimme tänä kesänä Ranskassa ensin Anjoun Montjean-sur-Loiressa ja sitten Pariisissa.

Pariisin kaupunkipyöräjärjestelmä Vélib’ teki minuun suuren vaikutuksen. Kaupungissa on joka puolella pisteitä, joista voi ottaa pyörän ja joihin sen voi palauttaa. 


Järjestelmään pitää rekisteröityä ja se kirjaa käyttäjän kaikki otot ja palautukset. Fillaristi on vastuussa ottamastaan pyörästä ja hänet saadaan tarvittaessa tilille mahdollisesta väärinkäytöksestä. Tämä on varmaan yksi syy siihen, että pyörät ovat niin hyväkuntoisia. 


On kätevää, että pyörää ei tarvitse palauttaa lähtöpisteeseen vaan sen voi jättää mihin pisteeseen tahansa, jossa on vapaita paikkoja.  


Voit siis ottaa pyörän läheltä majapaikkaasi, hurauttaa sillä vaikkapa keskikaupungille, jättää sen pyöräpisteeseen, pörrätä jalan kaupungilla ja ottaa taas ajopelin sieltä, mistä haluat jatkaa matkaa. Pisteitä on niin runsaasti, että jos satut tyhjälle, löydät läheltä toisen, josta löydätkin vapaita ajoneuvoja.


Mukava kun lähdit mukaan Katja. Lämpimästi tervetuloa!
   

Mainio ekoniksikirja

Käsiini sattui kirjastossa parisen viikkoa sitten Alex Shimo-Barryn teos Plussaa ja miinusta 100 konstia pieneen hiilijälkeen, joka on kätevän tuntuinen pikku opas ekologisenpaan elämään.

Alussa neuvotaan kaava, jolla voi laskea nykyisen kuormansa. Erinomaisen saa alle 2.500 kg:n vuosivauhdilla ja huonon yli 10.000 kilolla. Sitten eepos tarjoilee 100 asiaa, joilla voi joko vähentää tai lisätä kuormaansa.

Kuninkaallista sarjaa ovat pyöräily (-5.250kg), autosta luopuminen (-4.730 kg)kaupunkiasuminen (-4.500 kg), ekohäät (sic!, -4.010 kg) ja etätyö (-2.725 kg). Näistä useimmat ovat mitä ilmeisemmin päällekkäisiä vaikutukseltaan.

Häistä saa kirjan mukaan ekosellaiset, jos pudottaa kolmanneksen 178 hengen vierasmäärästä. Mahtaakohan Suomessa muita ollakaan?

Häntäpään säästövinkkejä ovat taas maissimuovi (-1 kg), sadeveden keräys (-5 kg), LED-jouluvalot (-5 kg), luomupuuvilla (-10 kg) ja täytettävä juomapullo (-10 kg).

Usein puheena olevalla muovikassien vaihtamisella kangaslaukkuun saa pudotettu kuormitusta 45 kiloa. Paperin kierrättämisellä irtoaa 50 kiloa.

Kirjan veikein kikka - ainakin nimeltään - lienee kravatin löysentäminen, millä tarkoitetaan toimiston lämpötilan nostamista 22,2 asteesta 28:an. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta selittyy ilmastointikustannusten vähenemisellä. Ei toimi tietenkään Suomessa, mutta Japanissa tällaista on toteutettu menestyksellä. Hauska idea - joskin Suomeen soveltumaton - on myös viherkatto eli katto jolla kasvaa jotakin. Kuulostaa romanttiselta, mutta sillä putoaa 1.020 kiloa kuormasta.

Kirjoittaja on kanadalainen, joten laskenta perustunee sikälaiseen kulutukseen. Minusta tämä opas soveltuu tänne Härmälandiaankin, koska sen avulla voi suhteuttaa eri keinojen vaikutusta toisiinsa.

Päivän taideviite: Näkymä hahmottuu.

Päivän pieni ilo: Tätä kirjoittaessani tieto siitä, että illalla meille tulee mukavaa väkeä. Epävirallinen kirjallinen yhteisömme "Kirjaviisaat" kokoontuu keskustelemaan Paul Austerin teoksesta Sattumuksia Brooklynissa.

Uusi tuttavuus - sähköpyörä

Näin autottoman päivän kunniaksi on paikallaan kertoa SavExpo -tapahtumassa kohtaamastani uudesta tuttavuudesta - sähkömoposta. Ajelin sillä Myyrmäkihallissa sen verran, että sain vähän tuntumaa. Kun poljin, tämä italialainen kulkuneuvo toimi kuten tavallinen polkupyörä. Vaihteitakin on tarjolla kuten peruspyörässä.

Minulle ei oikein valjennut, miten sähköpyörää käytetään tositoimissa. Kun väänsin kaasua, pyörä lähti kuin siiville. Jostakin syystä se ei kuitenkaan lähtenyt joka kerralla. Tarvinnee hieman harjoittelua.

Sain mukaan lehdykän, jossa kerrotaan jonkun Iikan tekemästä testistä. Hän ajoi 70 kilometriä yhdellä latauksella.

Löysin Youtubesta videon, jossa varsin varttunut kaveri ajelee Frebeellä - se on pyörän nimi - Torinosta Santiago de Compostelaan 14 päivässä. Pätkästä selviää, miten sähköpyörällä ajetaan. Sillä pyöräillään ihan normaalisti, mutta sähkö antaa vauhtia lisää. Näyttää letkeältä meiningiltä.

Näyttää äkkiseltään houkuttelevalta kulkumuodolta. Soveltuu varmaan mainiosti slow travel -käyttöön. Ajaminen ei ole niin karua kuin tavallisella fillarilla ja matkakin joutuu paremmin. Saa olla ulkoilmassa, pörrätä nähtävyyksien perässä eikä väsy liikaa. Varmaan lihaksetkaan eivät kramppaannu helposti. Sähköstä huolimatta saa liikuntaa.

Mutta mitenkähän akkuja ladataan ja kauanko toimitus kestää. Voikohan niitä olla useampi mukana?

Päivän pieni ilo: Käytän useilla kursseilla blogia tehtäväalustoina. Tänään lähdin erään ryhmän oppitunnilta katsomaan, löytyisikö sopivaa paikkaa blogien perustamiseen. Löysin ison harjoitusyritystilan aivan vapaana. Loistava paikka. Tietokoneita oli sijoitettuina siten, että psytyin helposti näkemään, miten homma edistyi. Lähellä oli iso päytä, jonka ympärille kokoonnuimme tunnin lopuksi.

Höh! Mihinkähän nuo lukijalinkit ovat kadonneet? Tietääkö kukaan, miten ne saa taas näkyviin?

Auto myyntiin ja elämä leppoisaksi

Miltä sinusta kuulostaisi sellainen mahdollisuus, että sinulla on auto käytettävissäsi silloin kun sitä tarvitset, mutta sinun ei tarvitse murehtia sen huolloista, vikojen korjauttamisesta, talvirenkaiden vaihdosta ja muusta sellaisesta?

Utopiaa, tuumaat. Hyvin lähelle tuota tilannetta voit kuitenkin päästä, jos satut asumaan Helsingissä tai sen naapurikaupungeissa, etkä tarvitse omaa autoa työssäsi.

Voit vapauttaa auton ylläpitoon menevät rahat ja alkaa käyttää palveluja. Perinteiset vaihtoehdot kuten julkinen liikenne, taksit ja autovuokraamopalvelut ovat tietenkin käytettävissäsi. Tätä valikoimaa voit täydentää aivan mainioilla vaihtoehdoilla, joita tarjoavat CityCarClub, O2 Media ja Smart Travel. Olen CityCarClubin jäsen ja olen pari kertaa käyttänyt O2 Median palvelua. Kokemuksieni mukaan molemmat ratkaisut toimivat erinomaisesti. Smart Travel on jäänyt minulta testaamatta.

Kaikki nämä palvelut perustuvat enemmän tai vähemmän autojen yhteiskäyttöön (car sharing).

CCC:lla on runsaasti pisteitä, joista auton voi noutaa ja joihin sen voi palauttaa. Voit varata autotyypin tarpeesi mukaan. Auton ovi aukeaa ja sulkeutuu kännykän avulla. Avain on autossa. Osassa autoja on mainoksia.

O2:n idea perustuu vankasti mainosrahoitukseen. Autot ovat pieniä ja yhtiöllä on vain yksi toimipiste Kampissa Helsingissä. Auton voi noutaa tai luovuttaa kahtena vuorokauden aikana ja kiinteä hinta pätee vain tiettyyn rajaan asti. Näistä rajoituksista huolimatta sinun kannattaa harkita näitäkin autoja, jos sinulla ei ole kova kiire ja haluat todella edullisen auton käyttöösi. On mukava joskus pörrätä kahden hengen Smartilla.

Smart Travelin idea on samantapainen kuin CCC:n ratkaisu, mutta autovalikoima näyttää rajoitetummalta. Yrityksen luovutupisteet toimivat ilmeisesti franchising-periaatteella ja siten niillä on omat kontaktihenkilöt.

Voit ehkä korvata auton käyttämällä näitä palveluja tilanteen mukaan. Me olemme onnenpekkoja, sillä lähellämme on metro- ja taksiasema. Bussejakin kulkee. Katumme päässä on edullinen autovuokraamo. Ikkunastamme näkyy liityntäparkki, jossa on CCC:n piste. Käytän itse julkisen liikenteen palveluja mennessä töihin ja palatessani kotiin. Lapsemme ovat lentäneet kotipesästä. Kun julkinen liikenne tuntuu hankalalta, otamme "sitikaaran" tai käytämme taksia.
Pyöräily sopisi hyvin kokonaisuuteen, mutta valitettavasti nyt on ollut hiljaista siinä suhteessa.

Ratkaisumme toimii meidän tilanteessamme oikein hyvin. Se tosin on myönnettävä, että vaikka junia kulkee ja autoja saa, omalla autolla tulisi useammin lähdettyä pidemmemmällekin kehäkolmosen ulkopuolelle.

Hyvänä bonuksena näiden kulkuneuvojen käytössä on niiden vihreys.

Päivän pieni ilo: Joskus on mukava olla illalla yksin kotona vaikkapa blogaten ja lueskellen.

Välähdys Strasbourgista (tulipa synkkä kuva)

Tutustelua Ranskassa

Arvelin, ettei tällaisessa Strasbourgin kaltaisessa isossa kaupungissa niin vain verkotuta (äh, kyllästyttää tuo termi) paikallisten kanssa slow travel -aatteen tyyliin. Eipä niitä paljoa ole kehittynytkään, mutta jotakin kuitenkin.

Olemme tutustuneet kahteen paikalliseen suomalaiseen yrittäjään. Toinen pitää kirjakauppaa ja toinen design -liikettä.

Lääkäripalveluja olemme saaneet äidinkielellä strasbourgilaiselta lääkäriltä, joka on äitinsä puolelta suomalainen.

Asuntomme varsinaisen vuokralaisen kautta olemme tutustuneet kanadalaissuomalaiseen, joka on harjoittelijana Euroopan neuvostossa. Hän aloitti huhtikuun alussa ja palaa pian Suomeen.

No entäs ranskalaiset? Jotain sentään. Teimme pitkän junareissun Lyoniin ja Roche la Moliereen, jossa asuu ranskalainen tuttavaperheemme Jean-Yves ja Pascale kuopuksensa kanssa. Kaksi vanhempaa lasta ovat jo lentäneet pesästä, mutta tapasimme heistäkin nuoremman. Vietimme heidän kansaan muutaman mukavan päivän ja saimme tutustua ranskalaiseen elämään sisältä päin. Olimme tavanneet viimeksi 14 vuotta sitten.

Saimme kutsun asuntomme omistajaparin Francoisen ja Jeromen luo kahville jokin aika sitten. He ovat molemmat muusikkoja ja isäntä harrastaa maalaamista (sic!). Oli mukava todeta jakavamme samanlaisen elämäntyylin siinä, että he asuvat kaupungissa, heillä ei ole autoa ja he käyttävät vastaavaa car sharing -palvelua (Auto'trement) kuin me Suomessa (CityCarClub).

Eilen Francoise nappasi meidät mukaansa läheiseen Thomas -kirkkoon, jonka olimme luulleet olevan suljettu remontin vuoksi. Albert Schweitser on toiminut urkurina kyseisessä temppelissä. Francoisen ystävä - urkujen soiton professori - oli harjoittelemassa konserttia varten ja Francoise oli menossa kuuntelemaan. Eräs aktiivinen seurakuntalainen kuitenkin kaappasi meidät huomaansa ja esitteli meille pitkään kirkon esineitä sekä niiden ja itse kirkon historiaa. Se oli mukavaa ja mielenkiintoista.

Olemme luonnostaan alkaneet käyttää lähella olevia palveluja kuten Epicerie Antonio -ruokakauppaa ja paria leipomoa. Saara pyrkii käyttämään tiettyä apteekkia, josta saa asiantuntevaa palvelua. Tällaisiin on alkanut kehittyä pikkuhiljaa hyvänpäiväntuttavuuksia. Tavanomaisiin fraaseihin se tosin rajoittuu mitättömästä paikalliskielen hallinnastamme johtuen. Erään taidetarvikeliikkeen myyjän kanssa on syntynyt miellyttävä asiakassuhde. Hän on erittäin pätevä ja puhuu englantia.

Tämän Pierre-Louisin kanssa kohtasimme sattumalta ja vaihdoimme muutaman sanan. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Olen lähettänyt hänelle kuvia, mutta en tiedä, ovatko menneet perille.

Ranskalaisilla on tapana tervehtiä tai hyvästellä outojakin arkisissa satunnaiskohtaamisissa. Kahvilapöydästä lähdettäessä naapuripöydästä saatetaan sanoa Aurevoir hyvästiksi, vaikka mitään keskusteluja ei olisi ollutkaan. Eihän tuollaisesta voi olla pitämättä.

Kuvat ja teksti: Heikki Honkala

Strasbourg - vanhaa keskellä ja uutta ympärillä.

Strasbourgin keskusta on saari, jolla matka pohjoisrannasta eteläiseen on runsas kilometri ja poikkisuunnassa hiukan enemmän. Asuntomme on saarella etelärannan tuntumassa, joten pääsemme kävellen melkein mihin vain. Peruspalvelut ovat lähellä.

Europalatsit ovat ulkopuolella, mutta lenkkeilyasenteella niitäkin pääsee jalan ihmettelemään.

Metropolialue ulottuu pitkälle keskustan ulkopuolelle. Minusta on hienoa, että keskustan talokanta on säilytetty varmaan ainakin 90 %:sesti vanhana. Näin yleisvaikutelma on historiallinen.

Yllä näkymät ns. Petit Francesta (Pikku Ranska) ja Kleberin aukiolta. Ei tuo ensin mainittu minusta Ranskalta näytä, mutta tämä onkin seutua, jolla kulttuurit ovat kohdanneet ja myös törmänneet.

Ulkopuolella on runsaasti uudempaa rakennuskantaa; teollisuutta, kerrostaloja jne. Tässä näkymä raitiotielinja A:n päätepysäkiltä Hautepierre Maillonilta.

Tällainen kaupunkirakenne tarvitsee oivaltavaa otetta liikennesuunnitteluun, jotta asukkaat eivät ole liian riippuvaisia autoista. Tuntuu siltä, että siinä on onnistuttu. Ainakin keskusta vaikuttaa ystävälliseltä jalakulkijoille ja pyäräilijöille. Voisikohan järjestelmää kutsua vaikkapa slow trafficiksi (Onkohan jo liian leppoisaa?).

Aiheesta enemmän tuonnempana.

Kuvat ja teksti: Heikki Honkala