Omaa jääkaappia dyykkaamaan

Terhi Upola kehottaa Uudessa Mustassa dyykkaamaan omasta jääkaapista. Kannattaa mieluummin katsoa mitä syötävää sieltä löytyy kuin lähteä kauppaan. Tuo on hyvä neuvo.

Olen pannut merkille, että minua ärsyttää ajatus jonkin perusruoan loppumisesta kesken kaiken. On mukavampi olo, kun tietää, että varastotilanne on kunnossa. Olisimmeko luonnostaan hamstereita, kun kautta historian ruoasta on ollut pulaa? Vai onko kyse turvallisuuden tunteesta tai joustamattomuudesta?

Vaimoni on tässä asiassa minua rennompi. Sekin ärsyttää minua, että hän ei minun laillani varmistele ruokatilanteen ajantasaisuutta.

Mitä täydempi jääkaappi, sen helpommin ruokaa ehtii mennä huonoksi ja se on huono juttu. Kirjoitin elokuun lopussa sydämmistyneenä artikkelin "Puolet ruoasta roskiin - voiko tämä olla totta?", kun olin nähnyt ruoan haaskaantumista käsittelevän dokumentin.

Syön mielelläni aamuisin ja iltaisin samanlaista jogurttia, mustikkasoppaa, ruisleipää jne. Tähän saattaa yhtenä syynä olla Kiloklubi, jossa syömisten kirjaaminen on helpompaa samojen ainesten toistuessa päivästä toiseen. Koen että minun on hyvä yrittää pitää ruokavalio aika staattisena, jotta paino pysyy edes jonkinlaisessa kurissa. Luovuuteni tuntuu yltävän kehnosti ruoka-asioihin.

Jostakin syystä vaimoni ostaa mielellään parsakaalia, joka tuntuu sitten viihtyvän jääkaapissa.

Yksi syy voi olla jonkinlainen tekemisten optimointi. Vaikka kauppoja onkin lähellä, tuntuisi turhauttavalta lähteä hakemaan jotakin yksittäistä ruokatavaraa erikseen.

Selityksiä selityksiä. Vanha koira tuntee nyt tarvetta oppia uusia temppuja.

Tässä linkki eiliseen Inhimilliseen tekijään, jossa keskustelimme Marikkan, Sannan ja toimittaja-Sarin kanssa slow life -teemoista:

Eilisen illan taivaita

Flow lihottaa



Le Havre

 Flow on tila, jossa hommat luistaa niin ettei ajan kulua huomaa. Mikäs sen hauskempaa.

Siinä on kuitenkin se huono puoli, että kun kotona liukuu flown maailmoihin, ei malta pitää ruoka-ajoista kiinni. "Vielä tämä ja vielä tämä ..." Sitten tulee liikanälkä ja tietäähän sen miten siinä käy - ainakin minulle. Tulee syötyä liikaa eikä ehkä malta niin miettiä mitä syö. Niinpä.

Jos haluan siis pysyä kuosissa, minun on vain aikanaan katkaistava raa'asti aatosten lento ja laskeuduttava pilvistä ruokapöydän ääreen.

Mister Csikszentmihalyi, mites tämmä homma hoidetaan?

*iTkUpiLLi*, kiva kun lähdit mukaan leppoistelujunaan. Tervetuloa!

Vain 24 tuntia päivässä

Vauhdinottotelineen jäännökset Meilahden metsässä

Vanhassa lausahduksessa todetaan, että USA:n presidentillä on 24 tuntia aikaa vuorokaudessa kuten meillä kaikilla muillakin.

Enempää ei ole eikä tule.

Nukkumisesta ei pidä tinkiä. On se niin perustavaa laatua merkitykseltään elämässä. Kolmasosa on mennyt.

Näkymä Lauttasaaren suuntaan

Toinen kulmakivitekijä on tietenkin työ. Se on vain hoidettava.

Jotta työn voi hoitaa, on oltava kohtuullisen terve. Nyt tullaankin ravintoon ja liikuntaan, joita vaalimalla saadaan terveys ja henki säilymään - jos Luoja suo.

Lisään vielä neljännen palikan - vireyden. Jos vain syö, nukkuu, liikkuu ja käy töissä, elämä voi ruveta tuntumaan tylsältä, mikä puolestaan voi haitata terveyttä ja ainakin elämänlaatua. Vireyttä edistävät sosiaaliset suhteet, harrastukset jne.

Arvoitus: Mikä tämä on?

Nyt tullaan aiheeseen, joka on minun akilleenkantapääni. Minun on hankala pysyä kohtuudessa tuolla vireysosastolla. Alan kovin helposti asettaa tavotteita itselleni. Nyt houkuttelee ajatus sovittuja useamman näyttelyn pitämisestä vuoden sisällä. Minulla on tämän kuun lopussa näyttely Isnäsissä Loviisassa ja syyskaudella osallistun Kanneltalossa pidettävään yhteisnäyttelyyn.

Toinen kiusaus on lisäkoulutuksen hankkiminen. Minua haluttaisi osallistua Taideteollisen korkeakoulun avoimen yliopiston kursseille.

Olen suorittanut aiemmin Taidehistoria 1:n, joten nyt olisi tarjolla olevan kakkosen vuoro. Tässä on taas yksi heikko (tai vahva) kohtani. Haluaisin käyttää tilaisuudet hyväkseni. Tuo kurssi on tarjolla nyt. Kuka tietää tulevasta? Sen voi suorittaa kirjatenttinä, enkä luentovaihtoehtoon pystyisi työni vuoksi osallistumaankaan. Koen tilanteen myös keskeneräisyytenä ja taipumuksenani on yrittää saada asiat valmiiksi.

Haluaisin osallistua myös Kuvaopinnot 1:een, jonka aiheena on sommittelu.

Hauta "Hotel Hiltonin" lähellä

Huomenna alkaa ilmoittautuminen. Kuvaopintoihin pääsyn varmistamiseksi olisi syytä mennä aamulla jonottamaan.

Jos 24 tuntiin sulloo liikaa sisältöä, elämän tasapaino todennäköisesti häiriintyy tavalla tai toisella. Näin on minulle käynyt. Olen saanut varoituksen. Kolesteroli on noussut taivaisiin ja fyysinen kunto on huono.

Suunnitteluani haittaa se, että olen liian optimistinen ehtimisteni ja jaksamisteni suhteen.

Täytyy myös muistaa, että olen saanut taidekoulun päätökseen ja näin ollen peruskuormitukseni on keventynyt huomattavasti.

Ehkä voisin sopia itseni kanssa, että vähennän ajankäyttöäni joissakin muissa asioissa kuten Facebookissa roikkumisessa. Mitähän muuta keksisin?

Ilmoitautuisinko? Jospa toimisin Timo Airaksisen antaman ohjeen mukaan ja päättäisin vasta, kun on pakko. Siis aamulla. Minusta tosin tuntuu, että aamulla menen TaiK:iin.

Ruuhkasuomea

Tervetuloa mukaan Anu Pauliina! Kiva kun tulit.

Päivän pieni ilo: Kävelin päivällä taidenäyttelyssä käynnin jälkeen Meilahden metsässä, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut, ja vähän muuallakin.

PS: Äh, olisiko osattava HTML:ä, että saisi kuvat paremmin sommiteltua paikoilleen?

Kuka ihmeen Antti Heikkilä?

Onnistuin taannoin pudottamaan painoani noin 20 kiloa Kiloklubin avulla. Tarkoituksena oli oikeastaan vain oppia uudet, paremmat ruokailutavat ja painon pudotus tulisi sen sen seurauksena. Fiksulta kuulostaa, eikö? Sitten sen olisi pitänyt jäädä päälle.
Valitettavasti painosta on tullut takaisin noin 15 kiloa. Vuosi sitten olin näköjään kymmenessä kilossa ja silloin pohdiskelin stressin ja painon nousun yhteyttä.

Pari kolleegaani näyttää saaneen pysyvän muutoksen karppaamalla eli vähähiilihydraattisella dieetillä. Vaimoni on innostunut aiheesta ja niinpä olemme nyt molemmat karppaajia. Tosin minulla alku on ollut hapuilevaa, koska - kaikista näistä leppoistuskirjoituksistani huolimatta - olen ollut kovin kiireinen viime aikoina. Rankin jakso töissä on nyt takana joten parempaa on edessä.

Vaimoni on puhunut jo aiemmin Antti Heikkilästä, joka näyttää olevan jonkinlainen vastarannankiiski vallitsevan terveysnäkäkannan suhteen. Hän tuntuu edustavan karppausta, mutta näyttää hänellä olevan muitakin mielenkiinnon aiheita. Tässä keskustelussa hän puhuu mm. todellisen minuuden löytämisestä: Hanki itsellesi elämä! Ihmisen tulisi varttuessaan "muuttua omaksi itsekseen" ja "luopua opetetusta tilanteesta". Hän toteaa, että kivut, masennus yms. voivat johtua oman itsen ja opetetun itsen välisestä ristiriidasta.

Tuo kuulostaa hyvin viisaalta ja vastaa omaakin subjektiivista kokemustani omassa elämässäni. Juuri tuollaista muutosta tunnen olevani kokemassa ja olenkin onnellisempi mies kuin aikaisemmin.

Mietityttää tosin se, että Heikkilän käyttämä kustantamon tuotanto näyttää äkkiseltään hiukan erikoiselta.

Karppaus tuntuu jakautuvan moniin alalajeihin ja joukkoon lukeutuvat vanhastaan tutut Atkinsin ja Montignacin dieetitkin. Aika kauan sitten - ennen kiloklubivaihetta - sovelsin montignacia yhdistettynä erään kirjan (en muista mikä) oppeihin kolesterolin alentamisesta ja sain hyviä tuloksia. Paino kuitenkin taas nousi.

Yritetäänpä nyt yhdistää karppaus ja leppoistaminen. Jokohan nyt löytyisi viisasten kivi?

Minulla on sellainen intuitio, että omaksi itsekseen tulemiseen ei minulla luontaisesti sisälly kovin tiukka aikataulusuunnittelu. Luulen että impulsiivisuus maustettuna ripauksella aikataulutietoisuutta on minun tieni.

Aion tutustua paremmin Heikkilän oppeihin. Hänen sivustollaan on linkki dojolaisten saitille - mitä tuo sana nyt sitten tarkoittaneekaan? Jaha, dojo tarkoittaa itämaisten taistelulajien harjoittelupaikkaa. Näin dojoheimolaiset sanovat sivustostaan:
"Dojolaiset.com on heimomme osoite ja pääasiallisin harjoittelupaikkamme on verkko. Dojolaisten päämääränä on hyvinvointi ja onnellisuus – hyvä elämä. Toimiva sosiaalinen verkosto ja hyvät ihmissuhteet kuuluvat oleellisesti hyvään elämään. Toimintamme ydin on, että autamme tiedoillamme, taidoillamme, kokemuksillamme ja kontakteillamme toinen toisiamme. Tätä kaikkea on hyvä elämä – living smart."

Living smart! Ei hassumpaa. Laitoin rekisteröitymisen saitille vetämään.

Päivän kiitollisuuden aihe: Kuopus palasi terveenä takaisin noin kuuden matkaltaan Sri Lankaan.
Näkymä Firenzestä  

Vauhti hidastuu - paino laskee?

Omat kokemukseni viittaavat siihen, että painonhallinnalla on yhteys stressiin ja ja siten myös elämän pakkotahtisuuteen tai -tahdittomuuteen. Onnistuin taannoin pudottamaan painoani noin 20 kiloa Kiloklubin avulla ja pääsin varsin sopivalle tasolle. Painoindeksini oli 25:n tienoilla eli ei yhtään hassumpi.

Kiloklubi on nykyään ilmaiseksi netissä käytettävissä oleva sivusto, jonka avulla voi valvoa syömisiään ja liikkumisiaan. Ideana on, että kun opetellaan syömään säännöllisesti ja järkevästi sekä myös huolehtimaan riittävästä liikunnasta, paino putoaa vähitellen sopivalle tasolle. Minulla yllä mainittuun saavutukseen meni lähes kaksi vuotta.

Tavoitteeseen pääsyn jälkeen voi jatkaa opittuja hyviä tapoja ilman järjestelmän tukea. Minulle tämä ei onnistunut. Painoni on noussut viime kesästä kymmenisen kiloa.

Olin "ajanut liian kovaa", mutta onneksi sisäinen järjestelmäni pani minut rauhoittumaan. Jätin taideopinnot syyskaudeksi. Kun en ollut tarkkana, paino nousi.

Olen huomannut, että kun päivä- ja sen mukana ruokajärjestys vinoutuu, syömiset eivät pysy hallinnassa. Varsinkin kun kyläillään, valvotaan ja ollaan houkutusten ääressä pöydässä, on vaikea pidättäytyä liiasta einehtimisestä. Kun ruokavälit venyvät ja menemistä riittää, ei jaksa taistella. Tulee naposteltuakin. Erityisesti kun työ- ja muut kiireet kasautuvat, stressitaso nousee ja elämänhallinta vähenee. Eikä tarvitse olla edes stressaantunut. Pelkkä väsyneisyyden tunne riittää.

Tässäkin hyvä syy leppoistamiseen tai pykälän pienentämiseen (Tässäkö käännös downshiftaamiselle?). Kun heittää pienemmälle vaihteelle, tulee koneeseen enemmän vetoa. Vauhti tosin hidastuu, mutta meno on varmempaa ja kurinalaisempaa.

Kun elämässä on riittävästi löysää, pystyy helpommin pitämään sopivan ruokailu- ja liikuntarytmin, eikä painonhallintakaan ehkä tunnu niin suorittamiselta. Terveellä tasolla oleva paino tuo hyvän olon tunnetta.

Nyt aloittelen uudestaan Kiloklubin käyttöä. Toivottavasti vauhti edelleen hidastuu ja paino laskee.

Osa teoksesta, joka esittää näkymää San Miniatolle päin Firenzessä. Miniato ei näy tässä otoksessa.