Kaikki aika hyötykäyttöön?

Pariisi 2010

Aikaan voi suhtautua kuten rahaan ja ajatella sitä investointina, jolle pitää saada mahdollisimman hyvä tuotto. Jos huomaa kalenterissaan kahden tunnin aukon, sille on löydyttävä hyödyllistä käyttöä.

Jos arvioi pääsevänstä töistä klo 18.00 ja seuraava meno on klo 20.00, syntyneen aikaikkunan (tökkii tämä uudissana, mutta käytänpä kuitenkin) voi käyttää kieliharjoitteluun, ammatilliseen kehittymiseen, itsensä sivistämiseen tai muuhun sellaiseen tai muuhun vastaavaan kylvötyöhön.

Toki noin voi tehdä ja onhan se fiksuakin. Jos tuollainen on pysyvä elämanasenne, voi kuitenkin kysyä, onko se viisasta.    

Ylen Elävässä arkistossa on dokumentti "Dahlströmin lähikauppa" vuodelta 1988. Se kertoo nuorehkosta miehestä, joka pitää lähikauppaa ja opiskelee samalla. Hän pitää putiikkiaan auki niin pitkään kuin se on mahdollista. Muita työntekijöitä ei ole, joten hänelle riittää kodiksi asuntovaunu, koska hän käy siellä vain nukkumassa. Siivoaminenkin kestää vain kymmenen minuuttia. Vähäiset menot pienentävät yrittäjäriskiä.

Hän on jo ekonomi, mutta jatkaa opintojaan. Hän on järjestänyt liiketilaansa nurkkauksen, jossa hän voi opiskella aina, kun hänellä ei ole asiakasta. Aikaa säästääkseen hän "lukee" sanomalehden kuuntelemalla sen töiden ohessa kasetilta ja ruotsin kielellä, koska se on hyödyllistä.

Kunnioitettavaa. Ei voi kuin hattua nostaa.

Tavoitan hyvin Dahlströmin ajattelutavan ja luulen sen ainakin osittain johtuvan kauppakorkeaopinnoista.

Toivon kuitenkin, että hän on tehnyt tuota vain rajallisen ajan. Minua huolettaa, mitä hänelle kuuluu nyt. Onko hän säilyttänyt terveytensä?

Uskon, että aikaan on syytä investoida myös rentoutumalla. Useissa tapauksissa se voi tuoda jopa paremman tuoton, jos sitä ajattelee. Ainakin elämä on rikkaampaa, jos siihen mahtuu muutakin kuin työtä ja unta.

Arvostan kovasti Dahlströmin yrittäjähenkeä. Joudumme joissakin elämänvaiheissa venymään, jotta selviämme hankalista tilanteista, mutta kannattaa pyrkiä aikaa myöten saamaan elämänsä tukevammalle pohjalle.  





 

Leppoistajan paha kierre

Herttoniemi kasvaa

Olin hukannut verokorttini. Minulla oli töissä verottajalta tullut kuori, mutta siinä olikin mätkyni toisen osan lasku.

Tutustuin verottajan nettisivujen hyvään palveluun, jolla voi tilata uuden verokortin ja tilasin sellaisen postitse toimitettavaksi suoraan palkkakoordinaattorille. Ilmoitin hänelle sähköpostitse. Paluuposti kertoi, että se tarvitaan viimeistään maanantaiaamuna tai muuten veroja pidätetään seuraavasta palkasta 60 %:a. No way!

Lähdin iltapäivätuntien jälkeen verottajan palvelupisteeseen Kaisaniemeen. Sain jonotusnumeron 901 ja menossa oli 770 tai jotain. Siinä meni pitkälti toista tuntia. Sitten vein kortin Vallilan toimipisteeseemme.

Kun olin kotona, aikaa oli palanut ainakin kolmisen tuntia. Olihan se tavallaan leppoisaa istua, odottaa vuoroansa viihdyttäen itseään napit korvissa ja lukien kirjaa.

Leppoistajan paha kierre?

Tarkoitan sitä, että kun väsyy, allkaa hutiloida. Kun hutiloi, joutuu käyttämään aikaansa paikkuuhommiin, kuten minä tässä. Kun aikaa menee hukkaan, sitä jää vähemmän rentoutumiseen ja palautumiseen. Väsymys lisääntyy ja tulee taas paikkaushommia ja niin edelleen.

Hyvä kierre menee tietenkin toisin päin. Kun lepää riittävästi, on skarppi eikä paperit mene hukkaan. Palkinnoksi saa lisää aikaa rentoutumiselle.


Hei Anu, Anu ja Minna. Hauskaa kun hyppäsitte leppoistamisvankkureille. Lämpimästi tervetuloa mukaan!


PS. Voikohan mätkyjä laittaa suoraveloitukseen?

"Rahat riittämään" - Heikin talouskoulu: Yleistä

Talouden hallitsemiseksi kannattaa käyttää kahta pankkitiliä. Yksi on palkkatili ja toinen toimii rahavarastona. Taulukkolaskentaohjelma auttaa niiden sisältöjen järjestelemisessä.

Palkkapäivänä tai mahdollisimman pian sen jälkeen jyvitän saadun palkan osiin tulevien menojen hoitamiseksi. Jätän palkkatilille rahat ruokaan, juokseviin kotitalousostoksiin sekä 200 euroa puskuriksi, jotta minun ei tarvitse olla huolestunut tilinylityksistä.

Inhoan kuittien keräämistä ja niiden summien laskeskelemista. Niinpä ruokamenot saavat vain mennä palkkatililtä ja sillä siisti. Jos rahaa on jatkuvasti selvästi liikaa tai liian vähän, säädetään ruokarahan suuruutta. Maksan miltei kaikki pankkikortilla.

Jos nettopalkka pysyy samana, jyvitys käy helposti, koska voi vain kopioida aikaisemman jaon. Aina voi myös säätää, jos on tarvetta. Jyvityksen avulla tiedän, mihin on varaa.

Muut jyvitetyt rahat siirrän rahavarastotilille, josta suurin osa maksuista hoituu itsestään suoraveloituksina. Minun ei tarvitse murehtia hukkuneista laskuista tai siitä, muistanko hoitaa asiat ajoissa. Rahat karttuvat kuukausittain esimerkiksi sähkölaskuihin ja suoraveloitus hoitaa maksun automaattisesti kolmen kuukauden välein.

Vähennän tapahtuneet suoraveloitukset rahavarastotilin ao. taulukkolaskelman sarakkeesta palkkajakson mittaan tai viimeistään ennen seuraavaa palkkajyvityksen yhteydessä. Nämä voisi poistaa "ronttina", mutta kun tykkään täsmällisyydestä tällaisissa asioissa, poistan ne yksitellen ja oikaisen erot. Ei tästä varmaan suurta hyötyä ole, mutta näyttää kauniimmalta.

Rahavarastotilille varatuista eristä kertyy vähitellen mukava summa, joka toimii myös vararahastona äkkinäiseen tarpeeseen. Sieltä voi "lainata" ja maksaa vähitellen takaisin.  


Aikaisemmat osat:

Johdanto


  

Slow life vai proper life?

Termi "Slow life" ilmaisee paremmin korostunutta eläman rauhallisuuden valintaa kuin vain vauhdin tuunausta sellaiseksi, että siinä jaksaa. Kohtuullistaminen ilmaisee tämän paremmin. "Proper life" voisi muutoin sopia "Slow lifen" vastineeksi, mutta mielestäni se on liian väljä.   

Vauhdin tuunaamisen tarve voi perustua elämän kokemiseen liian kiireiseksi tai jaksamisongelmiin. Syynä voivat olla myös erilaiset sairaudet. Jos on saanut uniapneadiagnoosin, on syytä pohtia syntyjä syviä ja säätää vauhtia. Slow life -opit voivat olla avuksi.   

"Rahat riittämään" - Heikin talouskoulu: Johdanto

Mihin ne rahat katoavat? Mihin ihmeeseen panin sen laskun? Onko minulla varaa tähän? Inhoan kuitteja! Miten selviän syksyn isosta lääkärimaksusta? Olenkohan muistanut maksaa kaikki? Taasko pikalaina avuksi?

Elämältä kuulostaa vai mitä? Niin tuttua arkea myös minulle.

Tulojen ja menojen tasapainottaminen on minulle tuttua taistelua, jota on kestänyt vuosikymmeniä. Seitsenhenkisessä taloudessa pääsääntöisesti yhden hengen tulojen varassa rimpuilemisessa on ollut tietämistä. Lapset ovat lentäneet kotoa joten nyt on jo helpompaa setviä taloutta.

Olen kehittänyt vuosien saatossa järjestelmää, joka helpottaa taloudenpitoa. Siinä on elämän ironiaa, että se toimii varsin hyvin nyt, kun pahin lienee ohi. Hyvä näinkin. Järjestelmä suo minulle mielenrauhaa, kun tiedän suunnilleen missä mennään ja paperisotaa on aika vähän.

Menettelytapani tuo leppoisuutta elämään ja olen ajatellut nyt kuvata sitä vähitellen tässä blogissani. Voit vapaasti käyttää sitä hyväksesi. Mukavaa, jos se auttaa sinuakin.

Toimin taannoin viitisen vuotta talouspäällikkönä, mikä on kovasti auttanut minua tässä asiassa. En ole kuitenkaan kehittänyt laskentatoimen teorioiden näkökulmasta oikeaoppista järjestelmää vaan olen saanut aikaan työkalun, joka ei perustu lillukanvarsien lajitteluun, mutta silti pitää talouden järjestyksessä.

Toivon tämän "Rahat riittämään" -retken toimivan crowdsourcing -hengessä siten, että jos ja kun keksitte parannusideoita järjestelmään, laitatte kommentteina niitä meille kaikille yhteiseksi iloksi ja hyödyksi.

Kysymys on ajattelutavasta, millä raha-asiat voidaan pitää järjestyksessä mitä tahansa yksinkertaista taulukkolaskentajärjestelmää apuna käyttäen.