Sri Lanka mallimaaksi suomalaisille?

Palaan vielä teokseen Elements for Discussion: Sustainable Futures, jonka kirjoittajat Ulvila ja Pasanen tarjoavat kolmiosaisen jäsennyksen maiden vertailemiseksi kestävän kehityksen kannalta. He puhuvat kamppailevasta, ylikuluttavasta ja kestävästä kulttuurisesta luokasta.

Ensin mainittuun kuuluvien maiden asukkaat elävät alle ympäristövaransa ja epäihmisarvoisesti kärsien muun muassa aliravitsemuksesta.

Ylikuluttavien maiden kansalaiset saavat tarpeensa tyydytettyä, mutta ympäristö kärsii.

Paras näistä vaihtoehdoista on kestävä luokka, johon lukeutuvissa maissa eletään tasapainossa ympäristön kannalta ja saadaan perustarpeet tyydytetyiksi. Costa Rican ja Sri Lankan tapaiset maat ovat kiinnostavia tästä näkökulmasta. Kirjoittajien mukaan kamppailevien ja ylikuluttavien maiden on syytä muuttaa linjaansa, mutta tietenkin eri suuntiin.

Minusta tämä näkökanta on hyvin kiinnostava ja suorastaan vallankumouksellinen. Luultavasti harvalla tulee mieleenkään muu kuin se, että menestyneet länsimaat näyttävät suuntaa muille.

Varmaankin esimerkiksi Sri Lankassa on kovasti tarvetta yhteiskunnan kehittämiselle, mutta tavoitteena pitäisikin olla kehitys parempaan mutta ei länsimaiden osoittamaan suuntaan.

Päivän vitsi: Serkkuni oli laittanut tämän Facebookiin. Mies seisoi kallion päällä ja huusi jatkuvasti "kakskytviis, kakskytviis, kakskytviis ..". Ohikulkija nousi kalliolle ottamaan selvää asiasta. Huutaja tönäisi hänet alas ja huusi nyt "kakskytkuus, kakskytkuus, kakskytkuus ...".

Päivän pieni ilo: Eräs kollegani on sopinut kanssani ostavansa yhden tauluistani, jotka ovat menossa lopputyönäyttelyyn seinille sommittelua varten valittaviksi. Tänään hän tiedeusteli, milloin teoksen voi saada. Tuntuu mukavalta, kun joku odottaa maalaustani.

Järki vai vietit?

Pellon pientareella laittoi eiliseen postaukseeni kommentin, joka antoi minulle kovasti ajattelemisen aihetta. Tässä kyseinen viesti:

"Rentous kuulostaa hyvältä. Mutta onko slow'ta ottaa kiire mukaan maalaukseen...? Eikö maalaus ole se lähtökohta, johon valitaan sopiva tekniikka ja väri, eikä lähtökohtana kiire (ja kuivumisaika)? Vähän sama kuin että kirjoittaisi lyhyempiä lauseita, niin juttu valmistuu nopeammin... ;). No, karrikointia, mutta mietin vain ääneen..."

Kylläpä osui nappiin! Vähän taisin itsekin epäröidä kirjoittaessani. Mainio tuo vertaus kirjoittamiseen. Tietenkin voin vedota yhteen taiteelle tarjottuun filosofiseen lausahdukseen: Anything goes. Mutta silti.

Hessen kirjan Narkissos ja Kultasuu sankarit kuvannevat tieteellistä ja taiteellista toimintaa (ja varmaan muutakin). Ensin mainittu toimii äärimmäisen järkiperäisen suunnitelmallisesti ja jälkimmäinen poukkoilee sattumanvaraisesti viettiensä mukaan.

Mitenkähän tuo lienee? Yksi perinteinen hyve on kohtuullisuus, joka tarkoittanee äärinmäisyyksien välttämistä. Sopisiko se tähän? Tätä täytyy vielä miettiä.

Suuret kiitokset Pellon pientareellaelle (näinköhän tuo taipuu?) sparraamisesta.

Kiitos myös Arjaannelille, joka kommentoi päivän pieniä iloja. Noiden ilojen miettimisessä on sekin mukava puoli, että jos tuntuu vaikealta keksiä mitään, voi yrittää järjestää jotakin ja näinhän tulee pikkuisen parantaneeksi elämänsä laatua.

Päivän pieni ilo: Vein taas joutokirjoja pääkirjaston kierrätykseen. 'tulin sitten ajatelleeksi, että kaikki aikaisemmin viemäni ovat kadonneet, vaikka eivät enimmäkseen ole olleet kovin kummoisia. Systeemi toimii!

Päivän vitsi (kuulin tänään töissä): Norsu meni leipäkauppaan ja siltä kysyttiin, haluaako se tummaa vai vaaleata. Mistä ihmeestä minä voin tietää, minähän tulin tänne mopolla, vastasi norsu. (Älä välitä, en minäkään ymmärrä ja sellaiseksi vitsi lienee tarkoitettukin)

Tämä teksti on kirjoitettu tähän leppoistusblogiini, mutta linkitän sen myös taideblogiini, jota kautta yhteys päätyy vielä Facebookiin.