Kokeilin ekirjaa

Mainitsin edellisessä postauksessani, että kävin kirjastossa tutustumassa Sony PRS-600 -merkkiseen elektroniseen lukulaitteeseen. Tästä linkistä löydät aika hyvän esittelyn, tosin englanninkielisen.

En onnistunut lainaamaan laitetta, mutta istuin paikan päällä ja kokeilin hieman. Laitteeseen oli ladattu alle 600 teosta. Ne olivat suomenkielisiä teoksia, joiden tekijänoikeudet olivat vanhentuneet. Minna Canthin Kauppalopo muistaakseni kuului valikoimaan ja jokin René Descartesin teos.

Laskeskelin, että vajaa 600 tavallista kirjaa tai vastaavaa veisi jopa toistakymmentä metriä hyllytilaa. Pienen kodin kirjasto siis mahtuisi tuollaiseen laitteeseen.

Laite oli harmaa toisin kuin yllä linkatun esittelyn laite, joka oli musta, paitsi tietysti lukualueeltaan. Musta näyttää suruviestiltä, joten pidän enemmän harmaasta.

Laitteessa on kosketusnäyttö, jonka avulla lukemista voi hakea esiin. Varsinainen lukukokemus oli  tutun tuntuinen, koska se oli niin samanlaista kuin paperisen kirjan lukeminen. Se ei siis tuntunut erityisemmin miltään. Tekstiä oli helppo lukea, kun siitä sai niin hyvin selvää.

Siinä suhteessa oli eroa, että kun laite on yhden sivun kokoinen eikä sitä voi "avata", sitä ei voi pitää kädessä peukalo-otteella kuten tavallista kirjaa. Sitä mahdollisuutta kaipasin. Ratkaisu olisi yksinkertainen. Laite tarvitsisi vain avattavan kotelon, jossa sitä voisi pitää lukiessaan.

Olisipa mainiota, jos tuollaisen voisi saada mukaan kesälomamatkalle.

Tunnen tarvitsevani laitetta jo nyt, koska netistä löytyy ilmaisia kirjoja, joita en viitsi lukea pöytäkoneen ruudulta. Esittelylinkin kaveri sanoi, että laitteeseen voi siirtää tiedostoja. Tässä pari teosta, jonka haluaisin kopioida laitteeseen luettavaksi:
Pekka Himanen: Kukoistuksen käsikirja
Marko Ulvila ja Jarna Pasanen: Elements for Discussion: Sustainable Futures

Sonystyle-sivuston mukaan laitteeseen käy Pdf- ja ePub-muotoiset tiedostot. Jälkimmäinen kirja on peedeeäffää eli siirrettävissä, mutta Himasen kirjan osoitteeseen sisältyy sana "digipaper" joten mikähän lienee tallennusmuoto?

Lisäisin mielelläni linkiksi myös Sampsa Kiianmaan Vehmas Assemblyssä olevan elämänhallintaoppaan, mutta jostakin syystä viirustorjuntani varoittaa voimakkaasti siirtymästä sinne. Toivottavasti Sampsa saa sivuston pian kuntoon, mikäli siinä nyt oikeasti on jotakin.


Harmillista että laite on vielä niin kallis. Hintaseurannan mukaan se maksaa 287 euroa. Sonystylen mukaan peruslaitteeseen mahtuu 350 teosta, joten kirjastojen laitteissa taitaa olla enemmän muistia.

Ihmettelisin suuresti, ellei kirjojen tulevaisuus olisi tämänkaltaisissa laitteissa. Toivon ja luulen, että ekirja on paperista huomattavasti ekologisempi, ainakin jos lasketaan mukaan vähentynyt tilantarve kodeissa.

Tällä hetkellä kirjat eivät ole sähköisessä muodossaan merkittävästi paperisia edullisempia. Koska yhden bittikopion tuotanto- ja siirtokustannus on mitätön, arvelen kilpailun pudottavan hintoja huomattavasti. Sitten meillä onkin toinen ongelma, kun mahdollisuus infoähkyyn vahvistuu.

Eija Helminen, lämpimästi tervetuloa mukaan joukkoon!

Lankeemuksia kirjamessuilla ja niiden selityksiä

Olin kirjamessuilla tänään.

Joo, kyllä, kaikista hyveellisistä puheistani huolimatta lankesin ostamaan seitsemän kirjaa. Tässä syntilistani ja puolustelut:

Casati Giampaolo: Valloittaja Aleksanteri Suuri. Soturikuninkaan elämä.
No kun on niin mukava tutkailla runsaasti kuvitettua teosta historiallisesta henkilöstä. Sopii ehkä jossakin vaiheessa lahjaksi jollekin lastenlapsista.

Historian alku. Historianfilosofia. Aatehistoria. Maailmanhistoria. toim: Hietaniemi Tapani, Mikkeli Heikki, Seppä Tuomas ja Sihvola Juha.
No kun historia on niin mielenkiintoista ja se selittää nykypäivää.

Kenen sukupolveen kuulut? Toim. Hoikkala Tommi, Purhonen Semi ja Roos J.P.
No kun käsittelee sodanjälkeisiä sukupolvia, joihin lukeudun ja joiden kokemuksista haen selityksiä käyttäytymiselleni.

Ksenofon: Talouden taito.
No kun talous ja sen historia kiinnostaa ammatillisesti ja muutoinkin.

Puustinen Liina: Kuluttajamuotti. Kuluttajuuden tuottamisesta mainonnan instituutioissa.
No kun on niin kiinnostava aihe. Otteita takakannesta: Kuinka ihmisistä tuotetaan kuluttajia? Kuluttajamuotti tarkastelee kriittisesti kaupallista mediakulttuuria ja mainonnan instituutioita.

Max Weber: Pörssi
No kun ... kts. Ksenofoniin liittyvä selitys.

Zöllner Frank: Leonardo.
No kun opiskelen kuvataidetta.

No ja kun vielä useimmat maksoivat vain viisi euroa. Ja kun ovat oikeastaan lähdeteoksia .. ja kun osaan niistä voisin tehdä alleviivauksia.

Seli seli.

Päivän pieni ilo: Oli mukava olla kirjamessuilla.

Hölläisinkö krakaa ja hellittäisinkö kirjoista?

Minun lienee syytä oppia uusi suhtautuminen lukemiseen. Minulla on jonkinlainen sisäänrakennettu velvollisuus lukea aloittamani kirjat loppuun asti. Niin en aina tee, mutta joku tuolla syömmen syövereissä pitää kirjaa asiasta.

Maillä oli lukupiirin viime maanantaiseen kokoontumiseen luettavana Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa. Kysyin itseltäni sitä lukiessani, että miksi luen tätä. Tunsin, että siinä ei ole minulle juuri mitään. Olin lukenut noin 190 sivua (kaikkiaan yli 300), kun tapasimme.

Nyt luen sitä loppuun. Miksi en jo heitä sitä? Suoritanko lukemista? Luultavasti. Kenelle olen tilivelvollinen? En kenellekään.

Ehkä jatkan voidakseni sanoa lukeneeni kyseisen eepoksen. Voisin kertoa, että olen minä Austeriltkin yhden kirjan lukenut, mutta en erityisemmin pitänyt. Voisinhan myös sanoa, että luin osan ja jätin, kun ei napannut.

Onkohan minulle jäänyt tenttivaihde opiskeluajoilta päälle? En ehkä koe tietäväni kyseessä olevia asioita, jos en ole lukenut loppuun. No enhän minä muutoinkaan muistaisi, kuin pienen osan, jos sitäkään.

Minussa ilmeisesti asuu pieni Väinämöinen, joka haluaa tietää, tietää ja tietää. Suomalaisten sanotaan olevan lukukansaa. Johtuisikohan se samaistunmisesta Väinämöiseen, tuohon tietäjään iänikuiseen? Taitaa olla kyse identiteetin piirteestä, jonka kalevalaismyytti on meihin rakentanut.

Voihan tämä olla varmisteluakin. Kun tuntee tietävänsä, kokee olonsa turvallisemmaksi. Uteliaisuus tai kauniimmin tiedonjano voi myös viedä kirjojen pariin. "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ...". Tieto tuo säpinää elämään.

Lisättäköön vielä, että Auster kirjoittaa luonikkaan sujuvasti. Hupikirjana menee.

Sanonpa tässä itselleni poikaani lainaten: Höllää krakaa!

Päivän taideviite: Väriä pintaan.

Päivän pieni ilo: Pelkäsin, että Ylen Areenalta on painotaidon kehittymistä käsittelevä tiededokumentti jo poistunut, mutta onneksi se siellä vielä minua odottaa. Gutenberg on toiminut Strasbourgissa aika pitkään, mutta siellä ei ole mitään museota tai vastaavaa, jossa olisimme kesällä voineet vierailla.

Näkymä Strasbourgissa. Sekatekniikka. Laitoin seisomaan, kypsyköön.

Infoähky uhkaa!

Päivittelin tammikuisessa jutussani lukujonoon kertyviä eepoksia ja onpa niitä rinnakkainkin kesken lukemisen. Osa mainitsemistani on edelleen kesken. Nyt on aktiiviluvussa Pasi Toiviaisen Ilmastonmuutos. Nyt. ja yksi psykokirja on loppuunsaattamatta.

Vuoroaan odottaa Marjaneh Bakhtiarin "Mistään kotoisin", Pasi Mäenpään "Narkissos kaupungissa" ja lukupiiri Kirjaviisaiden seuraavan tapaamisen eepos "Sattumuksia Brooklynissa" (Paul Auster).

Varasin äsken kirjastosta Paul Krugmanin teoksen "Lama, talouskriisin syyt, seuraukset ja korjauskeinot", Mirkka Lappalaisen "Susimessu: 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa", Jere Jäppisen toimittaman "Varokaa mustalaisia! väärinymmärryksen historiaa: Suomen romanien vaiheita ja kulttuuria" sekä Heidi Kalmarin ja Kati Ketolan "Vastuullisen matkailijan käsikirja". Viimeksimainittua kirjoittajaparia kuuntelin SavExpossa.

Taidan olla patologinen kirjafriikki. Mutta kun "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa" ja uteliaisuuteni on niin loputon.

No, ainakin yhdessä tilantessa onnistuin valitsemaan leppoistumisen eduksi. Tänään oli erään koulutuskokonaisuude päätöstapaaminen. Meidän osallisujien oli määrä esitellä kurssityön tulokset. Olisin voinut pusertaa väkisin jotakin, mutta kun on niin kiirettä, annoin olla. Mainitsin toiselle vetäjistä asiasta alkuviikolla. Tällä viivästymisellä ei ole käytännössä mitään merkitystä.

Päivän lainaus: "Älkää hienostelko haudallani, pyydän." Löysin tämän katkelman Pellonpientareblogista . Upeaa, eikö?

Päivän pieni ilo: Kun varasin äsken netin kautta yllä mainitsemiani kirjoja, minulta unohtui korjata noutopaikka yhdestä varauksesta. Huomasin Helmet-sivun kulmassa linkin "kysy henkilökunnalta". Klikkaamalla sitä, pääsin chattailuyhteyteen Eija-nimisen henkilön kanssa. Hän korjasi asian. Loistavaa palvelua.

Hidas koulu

Carl Honoré pohdiskelee teoksessaan "Slow Elä hitaammin" muiden hitausteemojen mukana myös hidasta koulua ja opiskelua. Hän kertoo Harvardin dekaanin (ilmeisesti ei nyt enää virassa) Harry Lewisin kehoittaneen uusia opiskelijoita ottamaan rennosti. Hän ei kuitenkaan kehoittanut heitä luistelemaan opinnoistaan vaan tarkoitti, että he selviävät raskaasta opiskelusta paremmin antamalla itselleen myös aikaa rentoutua. Ajatteleminenkin tarvitsee vapaata aikaa. Honoré mainitsee muitakin hitaampaa opiskelua tukevia esimerkkejä.

Kun ajattelen omaa opettajan työtäni, yllä mainittu tuntuu uskottavalta. Parempi oppimistulos saadaan keskittymällä olennaisuuksiin ja antamalla opiskelijoille aikaa miettiä ja käsitellä näitä kuin vetämällä tiukkaan ohjelmoituja nippelipitoisia kursseja. Oppitunneille kannattaa jättää riittävästi "löysää", jotta opiskelijat pystyvät riittävästi vaihtamaan ajatuksia uusista teemoista, soveltamaan niitä ja antamaan niideen rakentua mielekkyyksiksi heidän tietoperustaansa.
Näkymä Ambran lähettyvillä Italiassa. Sekatekniikka. Olen tehnyt suuren osan työstä roiskimalla. Se tuntuu toimivan tässä, mutta muuten en ole vielä tyytyväinen. Työssä on jonkinlaista monotonisuutta ja se on liian makea. Luulen tekevenäni siihen vielä jotakin radikaalia.

Näkymä Ambran lähettyvillä Italiassa. Sekatekniikka. Olen tehnyt suuren osan työstä roiskimalla. Se tuntuu toimivan tässä, mutta muuten en ole vielä tyytyväinen. Työssä on jonkinlaista monotonisuutta ja se on liian makea. Luulen tekevenäni siihen vielä jotakin radikaalia.

Slow travel case: Millä Ranskaan?

Vaimolleni ja minulle on tarjoutunut mahdollisuus vuokrata yksiö Strasbourgissa Ranskassa ensi kesänä. Asunnon suomalainen päävuokralainen tulee kotimaahan kesäksi. Tässäpä meille hyvä tilaisuus saada edullinen majoitus. Olemme ajatelleet mennä sinne kahdeksi kuukaudeksi. Näin voisin mukavasti hyödyntää pitkää opettajan kesälomaani ja maalatakin viihtyisässä ympäristössä.

Meidän olisi tietenkin päätettävä, millä me sinne menemme ja miten me siellä liikumme. Autoa meillä ei ole.

Kun maailmassa näyttää olevan kaikenlaista slow-sitä ja slow-tätä, niin löytyypä netistä aineistoa myös otsakkeen "Slow travel" alle. Slow Movement -nimisellä sivustolla kerrotaan käsitteestämme, että se on viipymistä vähintään viikon yhdessä paikassa, kun matkaillaan. Näin voidaan heidän mukaansa olla tekemisissä paikallisten ihmisten ja heikäläisen kulttuurin kanssa. Tutulta kuulostaa. Tällaista olemme ennenkin harrastaneet ja kesällä voisimme tehdä sitä taas, jos matkamme toteutuu.

Näyttää olevan bittiviidakon syövereissä oikein hitaan matkaamisen manifestikin. Sen kirjoittajat puhuvat yllä esitetyn tyylisestä, mutta liitävät mukaan ympäristönsuojelun näkökulman.

Meidän tapauksessamme lentäminen on ylivoimaisesti edullisinta - ellei nyt sitten bussilla matkaaminen - ja miellyttävintä. Tässä meillä on siis ekologinen valintatilanne kaikessa karuudessaan. Junamatka on kallis, vaikka olisihan se elämys sinänsä. Auto olisi kätevä, kun sillä voisimme tehdä melkein koko reissun (Pariisissa varmaan vierailisimme junalla). Olisi mukava ajella Strasbourgin ympäristössä. Paras tarjous tähän asti on Micra hintaan 850 € yhdeksi kuukaudeksi ja sillä hinnalla voisimme ajaa 5.500 km:a. Päälle on laskettava vielä bensat ja lauttamatkat. Katsotaan nyt, mihin päädymme.

Olen kirjoittanut aiemmin infoähkystä, jonka voisin tarkentaa vielä kirjaähkyksi kuvaamassani tilanteessa. Olen nyt onnistunut asennoitumaan kevyemmin lukemisiini. Odottakoon. Toivottavasti tämä jatkuu. Mutta - ostin eilen Carl Honorén kirjan Slow Elä hitaammin! No, sekin on nyt kesken :)

Öljyvärimaalaus viime vuosituhannelta. Aihe: Maisema Ranskassa

Infoähkyä uutisten lukuohjelmista?

Mainitsin aiemmin "horjahtaneeni" lainaamaan Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen kirjoittaman teoksen Sosiaalinen media opetuksessa, vaikka ennestään luettavaa on yllin kyllin.

Kirja on oikein hyvä yleisesittely teemaan liittyvistä työvälineohjelmista. Pääset kirjaan liittyville sivuille tästä.

Oppaassa kerrotaan muun muassa uutisten lukuohjelmista, joiden avulla saa artikkelien otsikkotiedot. Näistä voi poimia sitten mielenkiintoiset. Kuulostaa hyvältä? Minulla soi hälytyskellot.

Luultavasti en pystyisi tyytymään kohtuulliseen määrään uutisia ja siinä sitä oltaisiin. Varovasti Heikki! Vaara uhkaa.

Kirjaähkyn lievitystä

Kopomaa (Leppoistamisen tekniikat) ja Lauerma (Usko, toivo ja huijaus) luettu ja siten pois keskeneräisten listalta. Peltola (Palveluloisto ja kiehtomisen aito taito) palautettu Haaga-Helian kirjastoon.

Olin ajatellut olla aloittamatta uusia kirjoja ennen kuin keskeneräisten joukkoa on saneerattu. Tuli kuitenkin "takaisku", kun Haaga-Heliasta oli "pakko" lainata sosiaalisen median (kuten blogit) opetuskäyttöä käsittelevä teos. Sitä on tullut jo tutkailtua. Se on ohut ja lähdeteoksen omainen kirja (seli seli!).

Yksitoista kirjaa kesken. No haloo!

Joskus minulla on taipumus rönsyillä lukemisteni suhteen. Nyt tuntuu kirjainto lähteneen lapasesta.

Hamilton George Heard: Painting and sculpture in Europe 1880-1940
Harvey David: Uusliberalismin lyhyt historia
Iggulden Conn: Sodan jumalat
Keltikangas-Järvinen: Temperamentti. Ihmisen yksilöllisyys
Kopomaa Timo: Leppoistamisen tekniikat
Lauerma Hannu: Usko, toivo ja huijaus
Pasanen Kimmo: Musta neliö. Abstraktin taiteen salat
Peltola Heikki: Palveluloisto ja kiehtomisen aito taito
Oz Amos: Tarina rakkaudesta ja pimeydestä
Smith Adam: Kansojen varallisuus
Tuomioja Erkki: Häivähdys punaista

Muutakin saattaisi löytyä. Osa noista tosin on seissyt pidempään. Vain yhdellä (Keltikangas Järvinen) on jonkilainen määräaika, josta onkin jo ollut puhetta. Jollakin tavalla tämäkin kuormittaa vaikka ei hätää olekaan. Nyt kirjaurakan leppoistamissuunnitelma hautumaan. Palataan asiaan.

Vesivärimaalaus. Aihe: Näkymä Arnojoelle, Firenze