Mukavaa ajankulua rennossa "kirjapiirissä"

Olemme vaimoni kanssa mukana epävirallisessa kirjallisuuspiirissä, joka kokoontuu noin kerran kuukaudessa keskustelemaan valitsemastaan kirjasta. Kirjallisuuspiiri on tosin turhan ylevä nimitys, niin epämuodollista toimintamme on.

Kokoonnumme kodeissamme. Vuorot määrittyvät löysin rantein.

Meillä on ollut keskustelun aiheena esimerkiksi José Saramagon Kertomus sokeudesta, Niccolò Machiavellin Ruhtinas, Siegfried Lenzin Esikuva, Liisa Keltikangas-Järvisen Temperamentti: Ihmisen yksilöllisyys ja nyt luettavana on Tove Janssonin Muumipappa ja meri. Aihepiiri on lavea.

Erityisen hienoa tässä "kerhossa" on sen rento - no sanotaan oikein leppoisa - ilmapiiri. Emme viisastele kirjallisuusteorioilla, vaikka joillakin taitaisi olla sellaiseen edellytyksiäkin. Se että kirja on luettu vain osittain tai ei ollekaan ei ole mikään este osallistumiselle kokoontumiseen. Juttelemme myös niitä näitä.

Kerran luettavana oli kunnon järkäle, Platonin Valtio. Oli alkukesä ja eepos vaihtuikin lennossa erääseen nuorten kirjaan. Ei tainnut olla oikea ajoitus.

Olen onnellinen siitä, että saan olla mukana tällaisessa. Meillä on kivaa, eikä tarvitse ottaa paineita lukemisista.

Otos sekatekniikalla tehdystä taulusta. Aihe: Näkymä Firenzessä Italiassa. Kookas (noin 70 x 117 cm)

Nettiavoimuudesta

Mari Koo pohtii blogissaan nettiin sopivaa avoimuutta. Ajatukset tuntuvat minusta hyviltä. Ehkä näitä voisi tiivistää siten, että on hyvä olla salaamatta inhimillisyyttään kirjoituksissaan, mutta jossakin menee raja.

Jos me haluamme brändätä itsemme täällä erehtymättömiksi kaikkien alojen asiantuntijoiksi, ei lukeminen pitkään huvita. Pidän Mari Koon otteesta. Vaikka hän pitääkin asiantuntijablogia, hän arvostaa elämän karheuden näkymistä pohdinnoissaan. Ja on tosiaan hyvä olla pidättyväinen muista ihmisistä kirjoittaessaan.

Minusta tuntuu, että olen lähempänä muita - useimmat minulle tuntemattomia - pohdiskelijoita, kun koen vaihtavani ajatuksia lihaa ja verta olevien ihmisten kanssa. Toisaalta nämä tekstit jäävät bittiavaruuteen ikuisiksi ajoiksi ja siksikin on tärkeää vetää raja jonnekin ja suojella siten haavoittuvuuttaan.

Leppoistusjutuistakin saa enemmän irti, kun kuulee sekä onnistumisista että tappioista. Eihän se haittaa, jos opimme toisiltamme.

Otos menneen viikon sadosta. Tussipiirustus. Aihe: Näkymä Assisissa Italiassa

Tunnustus

Talviloma on loppumassa. Niin vain kävi, että en oikein onnistunut menneen viikon leppoistamisessa. Olisi ollut hyvä lenkkeillä oikein kunnolla. Tein maalauksia taidekoululle. Kiva sinänsä, mutta paljon uhrasin niille aikaa ja tämän netin ääressäkin tuli istuttua.

Otoksia viikon sadosta. Sekatekniikkaa. Aihe: Näkymä Assisissa Italiassa

Nopea, hidas, nopea, hidas ....

Meri Lähteenoksa esittää Viisas arki -blogissaan mainiot käsitteet slowtime ja showtime.

Tässä lainaus Merin blogista:

"Showtime on aikaa, jonka kulttuuriset uskomukset liittyvät vahvasti yksilöön, kilpailuun ja näyttämiseen. Pitää kokoaikaisesti näyttää ja todistaa muille, mihin pystyy. Ei vähiten itselle.Jossakin vaihaeessa tuo jatkuvasti lisääntyvän näyttämisen aika alkaa väsyttää. Mikään ei riitä.Silloin on aika hidastaa, siirtyä slowtimeen.Slowtime on aikaa, jossa ei ole kilpailua eikä näyttämisen pakkoa. Jokaisella on itseisarvo."

Työelämässä joudumme pakostakin elämään kilpailun ehdoilla. Työ voi perustua tavoitteisiin, jotka neuvotellaan esimiehen kanssa. Oma opettajan työni ei lähtökohtaisesti ole kilpailullinen, mutta työ rytmittyy kurssien, oppituntien ja arviointien mukaan. Joutuu siis juoksemaan kilpaa aikataulujen kanssa. Kuormitus vaihtelee jaksoittain.

Minusta leppoistamista voi toteuttaa sitenkin, että pyrkii risteilemään näiden Merin esittämien olotilojen, showtimen ja slowtimen, väliä annostellen kohtuullisesti omia voimavarojaan. No, helpommin sanottu kuin tehty.

Öljyvärimaalaus. Väriharjoitus taidekoululle. Konstruktivismia.

Se on loma nyt!

Se on sitten talviloma. On mukavaa elää vähillä aikatauluilla. Kiva "tössötellä" kotona välillä jotakin puuhastellen ja välillä leppoistellen. Varmaan pitäisi kuitenkin yrittää vähentää tätä Internetin syövereissä seilaamista näin lomalla.

Tussikynäpiirustus. Aiheena näkymä Roomassa.

Slow life ja markkinatalous

Pohojan akka antaa vinkkejä yrittäjyyttä harkitsevalle kertomalla markkinoinnin kilpailukeinoista ja asiakassuhdemarkkinoinnista.

Tätä aihepiiriä - tai vielä laajemmin itse markkinataloutta - on kiinnostavaa lähestyä myös slow life -ajattelun näkökulmasta. Talousjärjestelmämme kun tuntuisi olevan yksi kiireen ja hötkyilyn keskeisistä syistä. Herätän tässä nukkuvan karhun. Aihe ei todellakaan ole pienuudella pilattu. Mutta "peruna kerrallaan" kuten Tahkokallio sanoo.

Lähdetään liikeelle peruskäsitteistä ja -ilmiöistä. Teemme erilaisia töitä leipää tienataksemme. Yhteiskunnassamme vallitsee siis työnjako. Yksi kapitalismin varhaisista teoreetikoista Adam Smith vääntää meille rautalangasta ansiokkaan esimerkin työnjaon tehosta kirjassaan Kansojen varallisuus. Hän kertoo, että harjaantumaton nuppineulantekijä tekisi tuskin yhtäkään tuotetta päivässä, ei ainakaan enempää kuin kaksikymmentä. Jos tuotanto organisoidaan kymmenelle työntekijälle siten, että prosessi jaetaan vaiheisiin ja kukin työntekijä tekee niistä vain paria kolmea, päästään 48.000 nuppineulan päivätuotantoon. Se merkitsee 4.800 tuotetta päivässä työntekijää kohden. Tässä on varmasti yksi nykyisen länsimaisen elintason perustoista. On muuten merkillepantavaa, että Smith ei ollut vain taloustieteilijä vaan myös moraalifilosofi.

Keskustelukumppanini Meri Lähteenoksa Aamusydämellä-ohjelmassa toi esiin paradoksin siitä, että vaikka globaali tavoite on ollut hyvinvointi, meillä on huonostivoivia yksilöitä, uupumusta, ekosysteemin ongelmia ja perhesysteemi hajoaa. Siinäpä meillä pohdittavaa. Mitä sanotte?

Löysin muuten ehkä pari kolme vuotta sitten mainitun Smithin kirjan divarista. Teos (Kirjastot.fi) on painettu vuonna 1933 eikä kyseisen keskeneräisen (osa alkuteoksesta puuttuu) käännöksen jälkeen teosta ole suomen kielellä tuotettukaan.

Edellisen artikkelini guassimaalauksen sisarteos.

Kopomaan luonnollista rytmiä arkipuuhiin

Timo Kopomaa maalaa laajoja kaaria isolla pensselillä kirjassaan Leppoistamisen tekniikat. Hän sisällyttää aiheeseen monenlaista - aina saunomisesta ite-taiteiluun.

Varsin hyvä luonnehdinta häneltä on monien muiden ohessa ilmaus (jonkinlainen) kiireetön luonnollinen rytmi, johon hän kehottaa pyrkimään jossakin arkisen elämän piiriin kuuluvassa asiassa. Näin voidaan tukevoittaa leppoistumiskehitystä.

Omassa elämässäni tuollaiseksi voisin kuvata verkkaisia aamutoimia Hesarin lukuineen silloin, kun olen lähdössä työpaikalle kauppaopistoon ja oppitunteja ei ole varhain aamulla. Sellaista on myös sunnuntaihesarin lukeminen, jonka luen rauhassa "loppuun" toisin kuin yleensä arkiaamuina. Mutta tämähän onkin sunnuntaita.

On minulla tässä bloggaamisessakin kuvatunlaista luonnetta. Tosin minun kannattaa pyrkiä varhaistamaan näitä puuhia iltaisin, jotta voin hidastautua yöpuutunnelmiin.

Osa guassityöstä, jonka tein muutama vuosi sitten. Olen kutsunut sitä "lähdöksi". Minusta siinä on sähköisää liikettä. Ei siis kovin leppoisa maalaus. Voisihan sillä kuvata oivalluksia, jollaisia voi saada seesteisessä tilanteessa, kun ajatukset ajelehtivat raukeasti asiasta toiseen.

Slow travel case: Millä Ranskaan?

Vaimolleni ja minulle on tarjoutunut mahdollisuus vuokrata yksiö Strasbourgissa Ranskassa ensi kesänä. Asunnon suomalainen päävuokralainen tulee kotimaahan kesäksi. Tässäpä meille hyvä tilaisuus saada edullinen majoitus. Olemme ajatelleet mennä sinne kahdeksi kuukaudeksi. Näin voisin mukavasti hyödyntää pitkää opettajan kesälomaani ja maalatakin viihtyisässä ympäristössä.

Meidän olisi tietenkin päätettävä, millä me sinne menemme ja miten me siellä liikumme. Autoa meillä ei ole.

Kun maailmassa näyttää olevan kaikenlaista slow-sitä ja slow-tätä, niin löytyypä netistä aineistoa myös otsakkeen "Slow travel" alle. Slow Movement -nimisellä sivustolla kerrotaan käsitteestämme, että se on viipymistä vähintään viikon yhdessä paikassa, kun matkaillaan. Näin voidaan heidän mukaansa olla tekemisissä paikallisten ihmisten ja heikäläisen kulttuurin kanssa. Tutulta kuulostaa. Tällaista olemme ennenkin harrastaneet ja kesällä voisimme tehdä sitä taas, jos matkamme toteutuu.

Näyttää olevan bittiviidakon syövereissä oikein hitaan matkaamisen manifestikin. Sen kirjoittajat puhuvat yllä esitetyn tyylisestä, mutta liitävät mukaan ympäristönsuojelun näkökulman.

Meidän tapauksessamme lentäminen on ylivoimaisesti edullisinta - ellei nyt sitten bussilla matkaaminen - ja miellyttävintä. Tässä meillä on siis ekologinen valintatilanne kaikessa karuudessaan. Junamatka on kallis, vaikka olisihan se elämys sinänsä. Auto olisi kätevä, kun sillä voisimme tehdä melkein koko reissun (Pariisissa varmaan vierailisimme junalla). Olisi mukava ajella Strasbourgin ympäristössä. Paras tarjous tähän asti on Micra hintaan 850 € yhdeksi kuukaudeksi ja sillä hinnalla voisimme ajaa 5.500 km:a. Päälle on laskettava vielä bensat ja lauttamatkat. Katsotaan nyt, mihin päädymme.

Olen kirjoittanut aiemmin infoähkystä, jonka voisin tarkentaa vielä kirjaähkyksi kuvaamassani tilanteessa. Olen nyt onnistunut asennoitumaan kevyemmin lukemisiini. Odottakoon. Toivottavasti tämä jatkuu. Mutta - ostin eilen Carl Honorén kirjan Slow Elä hitaammin! No, sekin on nyt kesken :)

Öljyvärimaalaus viime vuosituhannelta. Aihe: Maisema Ranskassa

Nuku ettet nyhjää

Pohojan akka referoi Aivokunto Oy:n edustajan unioppeja:

"... Unen määrää ja laatua puolestaan heikentää stressi. Heikkolaatuinen ja liian vähäinen uni taas johtaa siihen, että ihmiset tuppaavat lykkäämään asioita, jumiutuvat ongelmiin ja "syrjähtelevät" päätehtävästä sivuun; samoin muisti pätkii."

Tuntuu niin tutulta. Kun ei ole vireessä, alkaa helposti nyhjätä pikkutehtävien parissa tai "nyrjähtää" puuhaamaan mieluisia kiirellisempien mutta tylsien sijasta. Tämä bloggaaminenkin tässä ... :)

Ja se muisti. Käsi laskee lukulasit jonnekin kertomatta minulle. Siinä sitä sitten etsiskellään.

Tussikynäpiirustus. Aihe: Näkymä Roomassa

Slow life vai 'sopivan vauhdin elämä'?

Slow life, leppoistaminen ... näihin ilmauksiin tuntuu liittyvän jonkinlainen raukeuden ilmapiiri. Sellaista elämän soisi olevan sopivasti silloin ja tällöin - miksei useamminkin. Jatkuva joutilaisuus alkaisi varmaan kuitenkin pitkästyttää ennen pitkää.

Minusta tavoitteeksi voidaan määritellä myös nimenomaan sopivan vauhdin löytäminen elämäänsä. Jos mukaan liitetään myös ekologinen näkökulma, voitaisiin puhua kestävän vauhdin elämästä. Sana kestävä viittaisi siihenkin, että sopiva vauhti olisi omiaan kannattelemaan omaa jaksamista.

Heimo Langinvainio on käyttänyt metronomia havainnollistamaan asiaa. Sähäkkä tik-tak tuntuu stressaavalta. Metronomia voi kuitenkiin säätää tikittämään siten, että nopeus tuntuu itselle sopivalta. Tätä tuntumaa voi sitten soveltaa oman elämänsä vauhtiin.

Tussikynäpiirustus. Aihe: Näkymä Roomassa

Infoähkyä uutisten lukuohjelmista?

Mainitsin aiemmin "horjahtaneeni" lainaamaan Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen kirjoittaman teoksen Sosiaalinen media opetuksessa, vaikka ennestään luettavaa on yllin kyllin.

Kirja on oikein hyvä yleisesittely teemaan liittyvistä työvälineohjelmista. Pääset kirjaan liittyville sivuille tästä.

Oppaassa kerrotaan muun muassa uutisten lukuohjelmista, joiden avulla saa artikkelien otsikkotiedot. Näistä voi poimia sitten mielenkiintoiset. Kuulostaa hyvältä? Minulla soi hälytyskellot.

Luultavasti en pystyisi tyytymään kohtuulliseen määrään uutisia ja siinä sitä oltaisiin. Varovasti Heikki! Vaara uhkaa.

Leppoistu nyt sitten kaupungin sykkeessä

Hanne kyselee blogissaan, minne ihmisillä on kiire pääkaupunkiseudulla. Hyvä huomio leppoistamisen kannalta. Olisiko vaikeampaa täällä? Sykkeen tuntee ympärillään ja se taitaa tarttua.

Yksi syy, voisi olla se, että täällä kuljetaan enemmän julkisiä yhteyksiä käyttäen jolloin aikataulut tuottavat kiirettä. Liikenne ruuhkautuu välillä ja matka-aika kahden pisteen välillä tästä syystä vaihtelee. Tulee yllättäen kiire töihin, kouluun. tapaamiseen jne ...

Onkohan muita neuvoja kuin se, että lähtee järjestelmällisesti aikaisemmin, tai että yrittää harventaa menemisiään yhtenä päivänä?

Koruttomuistaminen?

Serenitas esittää vaikuttavan luettelon termejä ja määritelmiä, joita hän on poiminut Duane Elginin The Garden of Simplicity -sivulta. Tässä on meille hyvä työväline pohdiskeluumme.

Etsimäni termikin löytyi listalta - Ecological Simplicity. Toimisiko suomeksi muodossa ekologinen yksinkertaisuus? Ei oikein hyvin, koska senhän voi myös ymmärtää tyhmyydeksi ympäristöasioiossa. Mitä ehdotatte?

Elginin termeistä Uncluttered Simplicity taitaa olla lähinnä minua, vaikka minulle sopivia aineksia löytyy joistakin muistakin mainituista. Hän tarkoittaa termillä "elämän ottamista haltuun liiasta, kiirestä ja sirpaleisuudesta" ja "keskittymistä olennaiseen". Sananmukaisesti Uncluttered Simplicity on järjestettyä tai siivottua yksinkertaisuutta tai sinne päin. Laitetaan siis elämä järjestykseen. Leppoistaminen on aika lähellä, mutta onhan siinä tosiaan sellainen riippukeinumainen vivahde. Esinetarinoita pitääkin ilmausta heppoisena.

Miltä kuuloistaisi "elämän rauhoittaminen" suomennokseksi Uncluttered Simplicitylle? Tai rauhoittuminen koruttomuuteen? Tai koruttomuistaminen? Ei taida oikein nasahtaa.

Kulosaaren kartano. Tussikynä ja akvarelli.