Reaktorijuttu, lisää Rytsölästä ja arkipäivän komiikkaa.

Helena Roivainen otti yhteyttä ja kirjoitti Metropolia ammattikorkeakoulun medianomikoulutuksen opiskelijoiden verkkojulkaisuun Reaktoriin jutun leppoistamismietteistäni. Tässä linkki: Hitaammin, matalammalle, heikommin!

Referoin eilen Jaakko Rytsölän haastattelua, jossa hän totesi, että "Raha antaa mahdollisuuden olla etsimättä onnea itsestään". Hän tarkensi lausumaansa siten, että rikkaus antaa mahdollisuuden tehdä niin monenlaista, mistä helposti seuraa kiire ja onnellisuuteen kuitenkin tarvitaan kauhean vähän.

Hän jopa pitää itseään nyt onnellisempana kuin rikkaana ollessaan. Tosin hän ei pidä rikkautta myöskään onnellisuuden esteenä ja ottaisi omaisuutensa takaisin, jos se ei vaatisi niin paljon vaivaa.

Kuulostaa uskottavalta, vaikka oma pohdiskeluni tosin on vain hypoteettista spekulointia, koska kokemukseni materiaalisesta rikkaudesta ovat kovin olemattomat.

Päivän pieni ilo: Huomasin tänään seiskaraitsikassa kotimatkalla miehen, jolla oli musta huopalippalakki, mustat pörröiset korvaläpät ja ohutsankaiset silmälasit. Mitäpä tuossa muuta, mutta minulla oli sama varustus. Olin nousemassa pois Sörkassa ja laitoin lukulasini taskuun. Toinenkin mustahattuinen nousi pois. Totesin, että hänellä on mustanharmaa takki, tummat housut, mustat kesäkelin kengät ja musta olkalaukku. Tämäkin erittely täsmäsi myös minuun Hän oli vaaleatukkainen kuten minäkin eikä koossammekaan ole huomattavaa eroa. Tuntui hiukan hassulta kävellä hänen perässään kohti metroasemaa. Kuin Dupont ja Dupond Tintissä. Hän marssi itäsuunnan laiturille - kuten minä - ja istui odottamaan metroa. Ohittaessani hänet sanoin hattuani osoittaen "Kuin kaksi marjaa". Hän päästi jotakin tuhahduksen tai huvittuneen hymähdyksen tapaista suustaan ja jatkoikin pari sanaa, mutta ne menivät ohi.

Rytsölän viisas kiteytys

Viimeisimmässä Voimalassa keskustellaan kohtuullistamisesta. Serenitaskin on mukana.

Kannattaa katsoa. Entinen it-miljonääri Jaakko Rytsölä (muistattehan Lamborginit) joutuu maksamaan velkojaan suunnilleen vuoteen 2023, mutta on onnellinen mies. Kiteytti rikkauden olemuksen minusta laittamattomasti "Raha antaa mahdollisuuden olla etsimättä onnea itsestään.".

Päivän pieni ilo: Eräs opiskelijani kertoi hauskan jutun. Hän työskenteli Rkioskissa ja eräänä sunnuntaina tuli mummo, joka halusi palauttaa lottokuponkinsa ja saada rahat takaisin. Arvonta oli ollut edellisenä päivänä. Hän arveli maksaneensa 40 senttiä liikaa

Päivän kiitollisuuden aihe: Minulla on oikein hyvä työpaikka.

Shopaholismi

Jos alamme kuluttaa vähemmän, tulemme pienemmillä tuloilla toimeen ja voimme pikkuhiljaa leppoistaa elämäämme.

On kuitenkin ihmisryhmä, jolle ostaminen on pakkomielle ja siitä saattaa seurata melkoisia rahamurheita. Jo Emile Zolalla oli kirjansa Naisten Paratiisi henkilögalleriassa nainen, jonka osteskelumenoja mies yritti juosta kiinni oppitunteja antamalla mutta joutui lopulta mielisairaalaan.

Ilmiöllä on useita nimiä kuten shopaholismi, compulsive consumption, compulsive shopping disorder, oniomania, credit card addiction.

Jatkuvalla shoppailulla haetaan helpotusta jännittyneisyyteen, ahdistukseen, masennukseen ja ikävystymiseen. Joku mies osti 2000 kiintoavainta ja kaikki jäivät käyttämättä. Tällaisten henkilöiden käyttäytymistä kuvaavat ostamisen pakko, ostamisen tuoman tyydytyksen lyhytaikaisuus ja voimakas katumus jälkeenpäin. (Michael R. Solomon: Consumer Behavior 2009)

Aiheesta on kirjoitettu romaanikin, joskin köykäisen tuntuinen. Kirjoittaja on Sophie Kinsella ja teoksen nimi "Himoshoppaajan salaiset unelmat". Jatko-osiakin näyttää olevan.

Mukava kun liityit lukijajoukkoon medula. Tervetuloa!

Rumuudesta, kauneudesta ja kiitollisuudesta

Olen yrittänyt saada ruutumaalaukseeni kauneutta ja rumuutta sen teeman mukaisesti, mutta siitä tuppaa tulemaan vain kaunis - siis minusta. Mieleeni tuli sellainenkin ajatus, että tuo voi johtua siitä, että minulla on nyt onnellinen vaihe elämässä. Jospa silloin ruman tuottaminen on vaikeata? Spekulaatiota varmaan. Luulen, että kyse on perusluonteesta.

Tunnistan itsessäni sellaisen muutoksen, että minun on helpompi jättää asioita huomiseksi. Monet asiat ovat sellaisia, että niillä ei ole kiire eikä ne ole oikeastaan välttämättömiä ollenkaan, mutta oma kiihkeys laittaa vielä illalla puuhastelemaan tyyliin "vielä tämä ja sitten vielä tämä". Muutoksella lienee osansa tässä onnellisuuden tunteessa.


Leppoisia puuhia

Kirjastossa oli pikalainahyllyssä taannoiseen Elämä pelissä -ohjelmaan liittyvä kirja Onnen taidot. Nappasin sen lainaksi. Kirjassa esitetään kiitollisuus yhtenä onnen osatekijänä ja siitä on harjoituskin. Ajattelin tehdä harjoituksen kirjaamalla kiitollisuuden aiheitani tänne blogiini.

Päivän pieni ilo: Olen voinut hissutella rauhassa kotona ja kerätä voimia huomiseen pitkään työpäivään (tosin tämä netti on taas pitänyt koukussa).

Päivän kiitollisuuden aihe: Saan elää Suomessa, joka on joistakin puutteistaan huolimatta yksi maailman parhaita maita.

Leppoisaa puuhaa 1

Tässä on videonpätkä (5-6 min.), jossa olen minulle hyvin mieleisessä flowslowpuuhassa. Maalaan taulua, jonka visuaalisena teemana on firenzeläinen maisema, mutta pohjimmiltaan tämä on mielenmaisema. Tavoittelen Dostojevskin romaanin Rikos ja rangaistus päähenkilön Raskolnikovin psyyken tilaa.



Olen onnellinen siitä, että olen pystynyt irroittamaan maalaamisen minulle niin ominaisesta suorittamistaipumuksesta tai ainakin hillitsemään sitä merkittävästi. Yritän varjella tätä maallista paratiisiani muuttumasta kilparadaksi.

Olemmeko Tavarataivaassa?

Ylen Areenalla on 16.2. saakka Ykkosdokumentti Tavarataivas?

Siinä kerrotaan amerikkalaisesta näkökulmasta , kuinka tavaratuotannon tehostuminen loi tarpeen syytää ylimääräiset tuotteet markkinoille mainonnan avulla.

Menekkiä lisäsi myös se, että ihmiset olivat paljon naapureittensa kanssa tekemisissä ja kilpavaraustautuivat keskenään.

Kun naiset alkoivat siirtyä yrityksiin palkkatyöhön, naapurisuhteet rapistuivat. Sen seurauksena materiaalisen elintason vertailuperustaksi nousi varakkaiden yritysjohtajien omaisuus ja elintapa.

Minusta tuntuu, että meillekin on täällä Suomessa jäänyt pakkomielteinen kuluttaminen päälle. Dokumentissa mainittiin esikuvina myös rikkaiden elämästa kertovat sarjat kuten esimerkiksi Dynastia. Tällaisiahan on ollut Suomessakin nähtävissä.

Nyt elämä on sitten kiireistä ja roinaa on vaivaksi ja ympäristöuhaksi asti.

Kaarina, lämpimästi tervetuloa leppoistelua opettelevaan joukkoomme!