Lisää vaihtoehtoja liikkumiseen Helsingissä

Hienoa, että saamme lisää joustavuutta liikkumiseen Helsingissä. Meillä on ennestään hyvä perusverkosto, joka rakentuu bussi-, juna- ja metroreittien varaan. Näitä voidaan mainiosti täydentää tilanteen tai fiiliksen niin vaatiessa autojen yhteiskäyttö-, taksi ja autovuokrauspalveluilla.

Autojen yhteiskäyttöpalveluja tarjoavat City Car Club ja Smart Travel ovat saaneet uuden kilpailijan, kun Kortteliauto on aloittanut toimintansa. Uuden tulokkaan järjestelmä muistuttaa vanhoista enemmän Smart Travelia, koska näissä molemmissa tavalliset autonomistajat toimivat resurssina. Tässä on mainiota se, että kaupungin autokanta ei lisäänny eli olemassa olevat resurssit tulevat paremmin hyödynnetyiksi. Kun uusia autoja ei tarvita ja vanhat seisovat vähemmän parkkiruuduissaan, pysäköintialan niukkuus helpottuu.

City Car Clubilla on ainakin se etu, että autokalusto on nuorta ja siitä huolehditaan hyvin.

Toinen palvelu, joka tuntuu erityisen houkuttelevalta, on Kutsuplus-palvelu. Siinä pikkubussin voi tilata lähipysäkilleen ja ajaa sillä päämääränsä lähipysäkille, mutta siitä lähemmin myöhemmin.

Leppoistajan tekee mieli autoa

Keväällä tulee kaksikymmentä vuotta siitä, kun luovuimme autosta. Tarkemmin sanoen meidän oli luovuttava, kun lama vei työpaikan ja sen mukana työsuhdeauton. Ajattelimme sitten kokeilla miten pärjäämme ilman, emmekä ostaneet mitään rotiskoa tilalle. Kunnon autoa emme olisi pystyneetkään ostamaan.

On meillä toki ollut autoja lainassa, vuokra-autoja olemme käyttäneet sekä autojen yhteiskäyttöä (CityCarClub). Pääsääntöisesti olemme kulkeneet julkisilla, mihin onkin täällä Helsingissä hyvät mahdollisuudet.

Nyt tunnemme vaimoni kanssa alkavamme ikääntyä. Olemme huomanneet, että julkisilla kulkemin vie voimia, niitä on syytä allokoida. Pakkanen haittaa vaimoni hengitystä ja liukkaat kelit muutoin kulkemista.

Ystäväpariskuntamme lähti ulkomaanmatkalle ja jätti autonsa meille "hoitoon". Julkisilla selviän työpaikalleni noin puolessa tunnissa, mutta autolla huomasin olevani noin vartissa työpaikkani parkkihallissa, nämä noin suuntaa-antavasti.. Voi pojat, että houkuttelee!

Veljeni on autoasiantuntija ja häneltä kuulimme, että noin kahdella tonnilla saisi aika hyvän käytetyn auton. Tulisihan siinä mukana muitakin kuluja ja merkittävimmät johtunevat siitä, että jos on auto, sillä myös ajetaan. Talous on yhä tiukka. Jos antaa pikkusormen ...

Huomasin heti, miten elämä meni levottomammaksi, kun oli vähän aikaa auto käytössä.

Ehkä ei olisi ympäristönäkökulmasta aivan kohtuutonta, jos varttuneemmat keski-ikäiset autoilevat.

Mjaa, tällaiset ovat tunteet tällä hetkellä. Saas nähdä ... tuleeko lankeemus.
 

Lämpimästi tervetuloa mukaan Eeva-Liisa, Marjo, Mirja, Taru, ja Tiuku!

K-supermarket Hertan parkkialue helmikuussa 2011. 


Katso päivän taivasnäky: Yön punainen kita syö kaupungin mustuuteensa

Selviääkö lapsiperhe ilman autoa?

Valpuri pohdiskelee blogissaan, tohtisiko lapsiperhe luopua autostaan, ja kyselee kokemuksia.

Me olemme olleet ilman autoa vuodesta 1993 lähtien. Lama vei minulta työpaikan ja työsuhdeauto jäi sinne. Päätimme katsoa miten pärjäämme ilman ja siitä se sitten lähti. Kaikki viisi lastamme olivat tuolloin kotona, mutta nyt ovat jo lentäneet pesästä. Nuorin oli 8 vuotta ja vanhin 16 vuotta vanha. Asuimme omakotitalossa.

Kun lapsemme eivät olleet enää kannettavia, meidän ei tarvinnut paneutua lastenrataslogistiikkaan. Käsiämme venytimme ruokakasseja kantaessamme ja busseissakin niiden kanssa sählättiin. Voihan ajatella, että jotkut menevät salille ja maksavat tällaisesta, mutta enpä tiedä, voidaanko tässä puhua hyötyliikunnasta. Sitä teemme vieläkin, joten ei kädet vielä ihan maata viistä. Foordi eli ostosratas on kätevä.

Lapsemme oppivat käyttämään itsenäisesti julkisia. Rauhaisa hetki Hesarin parissa ei katkennut kyydityspyyntöön eikä sikeästä yöunesta tarvinnut nousta kuutamoajeluille. Toisaalta eräs ystävämme sanoi, että hän voi viettää aikaa kaksistaan kunkin lapsensa kanssa kyyditessään heitä. Hyvä pointti sekin.

Vaimo arvelee vierailukutsujen vähentyneen, mikä on ikävää. "Ai niin teillä ei ole autoa. No tulkaa sitten, kun teillä on.". Tuohon tyyliin.  

Minulle itselleni autosta luopuminen merkitsi asennemuutosta liikkumisen suhteen. Olin tottunut siihen, että auto on aina valmiina eikä lähtemisiä tarvitse ajoittaa kovin tarkoin. Nyt piti alkaa lukemaan bussiaikatauluja ja laittautua pysäkille riittävän ajoissa. Tottuihan siihen. Lisäbonuksena sain mahdollisuuden lukea työmatkoilla.

Käsittääkseni ei ole miehekkään näköista kantaa kauppakasseja, joten kannattaa pukea individualistin viittaan.

Ostin sittemmin hyvän pyörän, jolla pystyin kuskaamaan tavaraa ja liikkumaan paikasta toiseen. Taas saatoin ajatella, että joku pulittaa salimaksuja ja minä saan liikuntaa ilmaiseksi sivutuotteena. Ajelin työmatkaa jonkin verran talvellakin ja opin, että sekin on mahdollista. Pyöräily lisää myös kotiseututuntemusta, kun voi kulkea autoille mahdottomia reittejä. Minusta on mukava pörrätä pyörällä ja nuuskia paikkoja, joissa ei ole ennen käynyt.

Nykyään asumme kerrostalossa ja meillä on erinomaiset kuljetuspalvelut käytettävissämme. Aivan lähellä on CityCarClubin piste. Järjestelmä on todella hyvä. Saamme auton lähes aina kun tarvitsemme ja voimme valita kulloiseenkin kuljetustarpeeseen sopivan. Meidän ei tarvitse murehtia auton huolloista yms.

Käytämme myös kadullamme olevaa pientä autovuokraamoa (Actum) silloin, kun se on edullisempi vaihtoehto. Otamme toisinaan taksin. Kaiken perustana on Helsingin seudun erinomaiset julkisen liikenteen palvelut. Julkiset ovat vuokra-auton hyvä vaihtoehto myös silloin, kun käymme muualla Suomessa. Alkuaikoina saimme usein ystäviltämme auton lainaksi.

Palveluja kannattaa käyttää rohkeasti, koska oman auton puuttuminen säästää paljon rahaa. Ruokareissujen vaivoja voisi välttää käyttämällä kauppojen kuljetuspalveluja. Aikoinaan oli useitakin nettiruokakauppoja. Ehkä ne olivat liian varhain liikeellä. Tietääkseni ainakin yksi ketju tarjoaa tällaista palvelua nytkin.

Kuvat Strasbourgista 2009.