Kirjoitin äskettäin ilahtuneeni siitä, että lähellämme olevassa K-supermarket Hertassa on laitettu vanhaksi menevät tuotteet edullisella hinnalla myyntiin ja selvästi näkyviin.
Laitoin postauksesta linkin kyseisen kaupan palautejärjestelmään.
Kauppias Markus Ranne vastasi minulle jo samana iltana ja kertoi, että valtaosa vanhenevista tuotteista menee seurakunnan kautta jaettavaksi Myllypuron ruokajonoon. Tämä kuulostaa entistä paremmalta.
Kauppias kertoi myös, että nykyään laki antaa heille mahdollisuuden pakastaa ruokia myöhempiä lahjoituksia varten.
Minusta on hyvin arvostettavaa, että kaupassa nähdään vaivaa ruoan vanhenemisongelman ratkaisemiseksi näin hienolla tavalla.
Meillä on Herttoniemessä kuluttajan markkinat, kun on kävelyetäisyydellä useita hyviä ruokakauppoja. Joudun tunnustamaan, että edullinen hinta tahtoo painaa vaa'assa. Ostoksemme - jotka nyt eivät ole suuret kahden hengen taloudessa - jakaantuvat usean kaupan kesken.
Tässä esitetyt tiedot Hertan toiminnasta lisäävät merkittävästi sympatiaani kyseistä kauppaa kohtaan. Saattaa vaikuttaa hieman ostokäyttäytymiseeni, jonka merkitys tosin on marginaalinen, mutta ainakin voin laittaa hyvää sanaa eteenpäin.
Perinteiset kilpailukeinot laadukkaat tuotteet, hyvä sijainti jne. näkyvät hyvin asiakkaille.
Miten tällaisen eettisen backoffice -office toiminnan voisi tehdä näkyvämmäksi?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuhlaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuhlaaminen. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
K-supermarket Hertta torjuu ruuan tuhlaamista
Nostan hattua K-supermarket Hertan väelle!
Julkisuudessa on ollut hätkädyttäviä tietoja siitä ruuan hävikistä. Puhutaan kolmenkymmenen tai jopa viidenkymmenen prosentin kadosta. Ruokaa häviää ruokaketjun useassa portaassa. Ketjut eivät mahdollisesti hyväksy kaikkia syömäkelpoisia tuotteita esimerkiksi koon vuoksi. Kaupoista ruokaa pannaan menemään, kun "parasta ennen"-päivä lähestyy.
Syyllisiä olemme myös me, jotka annamme osan ruuasta mennä käyttökelvottomaksi jääkaapeissamme.
Olen huomannut, että Hertassa on alettu merkitä selvästi punaisella lapulla tuotteet, jotka ovat hieman varttuneita mutta käyttökelpoisia, ja jotka myydään alennuksella pois. Hienoa, ettei tällaisia tuotteita ole laitettu kaikkia samaan paikkaan, vaan niitä löytää vastaavien, mutta tuoreempien tuotteiden joukosta eri paikoissa.
Arvostan ja kunnioitan!
Julkisuudessa on ollut hätkädyttäviä tietoja siitä ruuan hävikistä. Puhutaan kolmenkymmenen tai jopa viidenkymmenen prosentin kadosta. Ruokaa häviää ruokaketjun useassa portaassa. Ketjut eivät mahdollisesti hyväksy kaikkia syömäkelpoisia tuotteita esimerkiksi koon vuoksi. Kaupoista ruokaa pannaan menemään, kun "parasta ennen"-päivä lähestyy.
Syyllisiä olemme myös me, jotka annamme osan ruuasta mennä käyttökelvottomaksi jääkaapeissamme.
Olen huomannut, että Hertassa on alettu merkitä selvästi punaisella lapulla tuotteet, jotka ovat hieman varttuneita mutta käyttökelpoisia, ja jotka myydään alennuksella pois. Hienoa, ettei tällaisia tuotteita ole laitettu kaikkia samaan paikkaan, vaan niitä löytää vastaavien, mutta tuoreempien tuotteiden joukosta eri paikoissa.
Arvostan ja kunnioitan!
Tunnisteet:
Kestävä kehitys,
Ostaminen,
Throwawayism,
Tuhlaaminen
maanantai 17. lokakuuta 2011
Omaa jääkaappia dyykkaamaan
Terhi Upola kehottaa Uudessa Mustassa dyykkaamaan omasta jääkaapista. Kannattaa mieluummin katsoa mitä syötävää sieltä löytyy kuin lähteä kauppaan. Tuo on hyvä neuvo.
Olen pannut merkille, että minua ärsyttää ajatus jonkin perusruoan loppumisesta kesken kaiken. On mukavampi olo, kun tietää, että varastotilanne on kunnossa. Olisimmeko luonnostaan hamstereita, kun kautta historian ruoasta on ollut pulaa? Vai onko kyse turvallisuuden tunteesta tai joustamattomuudesta?
Vaimoni on tässä asiassa minua rennompi. Sekin ärsyttää minua, että hän ei minun laillani varmistele ruokatilanteen ajantasaisuutta.
Mitä täydempi jääkaappi, sen helpommin ruokaa ehtii mennä huonoksi ja se on huono juttu. Kirjoitin elokuun lopussa sydämmistyneenä artikkelin "Puolet ruoasta roskiin - voiko tämä olla totta?", kun olin nähnyt ruoan haaskaantumista käsittelevän dokumentin.
Syön mielelläni aamuisin ja iltaisin samanlaista jogurttia, mustikkasoppaa, ruisleipää jne. Tähän saattaa yhtenä syynä olla Kiloklubi, jossa syömisten kirjaaminen on helpompaa samojen ainesten toistuessa päivästä toiseen. Koen että minun on hyvä yrittää pitää ruokavalio aika staattisena, jotta paino pysyy edes jonkinlaisessa kurissa. Luovuuteni tuntuu yltävän kehnosti ruoka-asioihin.
Jostakin syystä vaimoni ostaa mielellään parsakaalia, joka tuntuu sitten viihtyvän jääkaapissa.
Yksi syy voi olla jonkinlainen tekemisten optimointi. Vaikka kauppoja onkin lähellä, tuntuisi turhauttavalta lähteä hakemaan jotakin yksittäistä ruokatavaraa erikseen.
Selityksiä selityksiä. Vanha koira tuntee nyt tarvetta oppia uusia temppuja.
Tässä linkki eiliseen Inhimilliseen tekijään, jossa keskustelimme Marikkan, Sannan ja toimittaja-Sarin kanssa slow life -teemoista:
Eilisen illan taivaita
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






