1.9 GHz Intel Core i7-3517U 8 GB DDR3 (2x4) 256 GB SSD Gigabit Ethernet, 802.11b/g/n WLAN, Bluetooth v4.0 VGA (Dongle option) Micro HDMI Pannaanko pakettiin?

Taitavat myyjät osaavat käyttää ns. OEH-analyysia, kun perustelevat asiakkaalle jonkin tuotteen ostamista.

Kirjaimet O, E ja H tarkoittavat ominaisuutta, etua ja hyötyä. Englannin kielellä käytetään vastaavasti kirjaimia F, A ja B, jotka tarkoittavat sanoja feature, advantage ja benefit.

The mtd Sales Blog selittää, että ominaisuus kertoo mitä tuotteella on, etu taas tarkoittaa mitä nämä ominaisuudet saavat aikaan ja hyöty puolestaan kertoo, mikä on kunkin ominaisuuden merkitys asiakkaalle.

OEH:n avulla rakennetaan silta tuotteen jostakin, esimerkiksi teknisestä ominaisuudesta tämän merkitykseen ostajalle. Tämä on usein enemmän kuin tarpeellista. Esimerkki valaiskoon asiaa:

Verkkokauppa.com tarjoaa sivuillaan Samsung 9 Series 900X4C 15.0"/i7-3517U/8 GB/256 GB SSD/Windows 8 -kannettava tietokonetta, mustaa, jonka teknisiksi ominaisuuksiksi kerrotaan nämä:

"Näyttö: 15.0" (1600 x 900) LED-taustavalaistu, mattapintainen 400 nits HD+

Suoritin: 1.9 GHz Intel Core i7-3517U

Muisti: 8 GB DDR3 (2x4), maks. 8 GB

Kiintolevy: 256 GB SSD

Näytönohjain: Intel HD Graphics 4000

Optinen asema: -

Verkko-ominaisuudet: Gigabit Ethernet, 802.11b/g/n WLAN, Bluetooth v4.0

Akku: kuuden kennon akku

Liitännät: VGA (Dongle option), Micro HDMI, kuuloke/mikrofoni, 2x USB 3.0, 1x USB 2.0 (Sleep-and-Charge), 4-in-1-muistikortinlukija

Paino: 1.65 kg

Mitat (L x S x K): 356.9 x 237 x 14.9 mm

Käyttöjärjestelmä: Windows 8 64-bit

Kielivaihtoehdot: Tanska, Englanti, Suomi, Norja, Ruotsi

Takuu: 24 kk"

Joko pelästyit?

En minäkään tuosta paljoa ymmärrä.

Jos tuon läppärin akussa on kuusi kennoa, mitä se kertoo meille tavallisille pulliaisille? Aivan, ei mitään. Tämä ominaisuus tuottaa sellaisen edun, että akussa riittää virtaa pitempään kuin nelikennoisessa vastaavassa. Se siis toimii kauemmin yhdellä latauksella. Käyttäjälle tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että läppäri ei nukahda niin nopeasti kesken kirjoitussession kahvilassa.

Keskumuistista ymmärrän sen verran, että 8 megatavua on aika paljon. Läppärin aivoihin nopeaan muistiin mahtuu paljon tavaraa kerrallaan, mistä johtuen kone saa kunkin tehtävän nopeasti käsitellyksi. Tästä edusta seuraa se, että emme joudu jatkuvasti hermostumaan odottaessamme omaa vuoroamme koneelta. DDR3:sta ei ole hajuakaan. Edesmennyt Itä-Saksa tulee mieleen.

Toivotaan, että myyjä on OEH:nsa sisäistänyt, kun ostamme seuraavaksi jotakin monimutkaista.


Kuvat: Pariisi 2011 

Anna rakkaalle huonekalullesi menneisyys

Kävimme tänään Habitaressa. Kierroksen sävähdyttävin löytö oli mustan designin kaikessa yksinkertaisuudessan mitä mainioin oivallus.

Se on tarralappu, johon voi kirjoittaa kaikenlaista mielenkiintoista kalusteen menneisyydestä ja jonka voi liimata sopivaan paikkaan huonekalussa välittämään tietoja tuleville haltijoille.











Tämäkin keinutuoli on tehnyt kaksi evakkomatkaa Jääskestä Suomen länsilaidalle sekä välissä yhden takaisin Jääskeen ja päätynyt lopulta Helsinkiin.

Näin voi kunnioittaa hyvin tehtyä ja siten ekologista huonekalua sekä lisätä sen merkitystä tekemällä sen historian näkyväksi. Sen elinkaari saattaa jopa pidentyä. Jos ostaa kotiin vanhoja huonekaluja, niihin voi kiintyä enemmän, kun ne tuovat tarinansa tullessaan.

Ei tuohon tietenkään erityistä tarratuotetta tarvita, mutta voisihan idean keksijää kunnioittaa käyttämällä valmiita lappuja.

Kun isäni lapsilleni tekemät lelut periytyvät sukupolvesta toiseen, historiamerkintä estää niiden alkuperän unohtumasta.

Joskus muinoin pitkää päivää tehdessäni kirjoitin työpöytäni laatikon pohjaan käyttäneeni kyseistä kalustetta. Sitten kävi niin, että pöytiä poistettiin ja sain tuoda pöytäni kotiin. Nyt se lienee poikani huushollissa. Tarinaa pitäisi jatkaa.

Villisilli ja Markus, kiva kun kiipesitte leppoistuskärryille. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Suuri puhdistus

Opettajan kesälomasta on mennyt leijonanosa nurkkiin jumittuneiden tavaroiden lajittelussa jätettäviin ja hylättäviin. Äkkiseltään luulisi ettei moinen ole monen päivän homma, mutta projekti vain jatkuu ja jatkuu.

Paperien nyylääminen vasta hidasta onkin. En kykene ottamaan hommaa siten, että vain jysäyttäisin koko roskan jätesäkkeihin ja sitten roskiin. Se olisi kuin polttaisi menneisyytensä. Vanhoilla kuiteilla ei ole juuri virkaa, mutta on paljon sellaista aineistoa, joka kantaa muistoja menneestä. Minulla on runsaasti päiväkirjoja, mutta muu aineisto täydentää visuaalisesti muistiinpanotekstejä ja muillakin teksteillä on merkitystä. Paljon olemme kuitenkin saanet siivottua pois.

Piirustuksia ja maalauksia minulle on kertynyt vuosien saatossa niin paljon, että on vain kylmästi pantava niitä menemään. Näyttelyiden pitämisen kautta ne katoavat valitettavasti kovin hitaasti. Olemme valikoineet tilaa vievistä kiilakehyksellisistä jonkin verran säilytettäviä. Osa on kaatopaikkatavaraa, joka tosin käy pohjiksi öljyväreillä maalaaville. Tauluissa on myös monia sellaisia, jotka säilyttäisin mielelläni, mutta mutta ... Jälkipolvemme on jo valikoinut töitä ja valikoinee vieläkin itselleen. Osa ystävistämme ja tuttavistamme on myös hakenut töitä turvaan. On mieluisaa ajatella, että ne saavat kodin, joissa niitä arvostetaan. On parempi, että ne ovat jossakin seinällä kuin, että makaavat maalaushuoneen nurkassa tai kaatopaikalla.

Vintillä oleva kanakoppimme on päässyt eroon osasta siellä ollutta roinaa, mutta kenelle kelpaisi Ikean kerrosänky? Jos kiinnostaa, ota rohkeasti yhteys

Olemme saaneet myös kirjoja menemään jonkin verran, mutta paljon niitä on jäljellä. Pienehkö määrä odottaa vielä ottajaansa. Loput varmaankin jäävät. On oikeastaan mukava todeta, että suurin osa hankkimistamme kirjoista on säilyttämisen arvoisia. Vanhemman tyttäremme porukka suostui ottamaan Spectrum -sarjan, mikä vapautti hyvän siivun hyllytilaa.

Homma jatkuu ...

Mukava kun tulit mukaan Pekka. Oletkin oikea ekspertti näissä asioissa.

    

Melkein yhtä tylsää puuhaa kuin fillarin korjaus

Kuumaiseman kautta luolaan

Yksi minulle vastenmielisimpiä vapaa-ajan toimia on papereiden perkaaminen ja järjestäminen. Ja sen huomaa. Samaan kategoriaan kuuluu myös tavaroiden mulkkaaminen (kiitos oululaisille tästä mainiosta sanasta) ja poistettavien esineiden valikointi. Näitä tylsempää on ehkä vain fillarin korjaus. No, muukin siivous sijoittuu "hyvin".

Olen ihan oikeasti sitä mieltä, että minulla on huonot luontaiset edellytykset kaikenlaiseen järjestelyyn. Se ei tietenkään saisi olla syy tämmöisten hyötyhommien laistamiseen. Niitä on kuitenkin helppo kiertää, kun aina on tärkeämpää (lue: mukavampaa) tekemistä, ja aikahan on rajallista.

Luolan perukka

Olen hidas mulkkaaja, jumitun liikaa harkitsemaan poisheittämisen ja säilyttämisen välillä, olen hajamielinen ja epäkäytännöllinen. Väsyn nopeasti systemaatisessa työssä. Seli seli ...!
Kyllä kyllä, elämä helpottuu, kun tavarat löytyy ja tilaakin on enemmän.

Paperien organisointia olen pystynyt huomattavasti helpottamaan sekä työssä että kotona siirtymällä kohti paperitonta toimistoa. Kauan on puhuttu siitä, kuinka tuollainen aika on tulossa, mutta kuinka se aina siirtyy eteenpäin. Minusta se nykyään eniten omasta tahdosta kiinni. Koulussa melkein kaiken voi säilyttää bittimuodossa. Opiskelijat voivat tehdä kurssityönsä suoraan oppimisalustalle (meillä Moodle), sähköpostitse viestitään ja opiskelijoita koskevat asiat voidaan säilyttää tietojärjestelmissä.

Kotona suuri helpotus on ollut, kun olen saanut siirrettyä suurimman osan laskuista hoitumaan suoraveloituksella ja tiliotteetkin olen vaihtanut bittimuotoon.

Kuvat ovat Etretatista kesäreissultamme.

Käännän takkini - Habitare-messuilla on kivaa

Pulikoiden alla on pehmike

Olin tänään ensimmäistä kertaa Habitaressa sen uutuuden, taideosaston, houkuttelemana. Olen ennakkoluuloisesti vieroksunut tapahtumaa, kun olen kuvitellut mielessäni tavarapaljoutta ja ihmisvilinää.

Menimme ensin Design-osastolle. Olin yllättynyt, kun siellä oli niin monenmoisia yksinkertaisuudessaan viehättävän innovatiivisia ja kauniitakin tuotteita esillä. Niitä oli helppo tarkastella eikä ruuhkaakaan ollut haitaksi asti.

Ajatella, että noin yksinkertaisen käyttökelpoisia keksintöjä voidaan vielä hoksata.

Patjan päällisen saa auki vetoketjun avulla

Aikaa vierähti Pelle Peloton-osastolla ja taideosastokin oli laaja. 

Loppukevennys

Tavaraa, tavaraa pois

Uusi musta on laatinut hyvän yhteenvedon henkilökohtaisen tavaran hallinnasta.

Aloin taannoin kuljettaa joutokirjoja kirjaston kierrätykseen, mikä on liittyy yllä mainittuun aiheeseen.  Ei tuo ole paljoa tuntunut. Olemme itse asiassa huomanneet, että meillä on aika hyviä kirjoja. Ronskimmin voisimme kuitenkin valita pois. Esimerkiksi useat romaanit joutaisivat kiertoon. Niitähän saa varsin helposti kirjastosta. Sellaisia voisi jättää, joita ehkä joskus lueteen alleviivaten.

Olemme sentään alkaneet vaimoni kanssa siivota vintillä olevaa kanahäkkiämme. Vanhoja mappeja on mennyt roskiin ja muita lasten tavaroita annettu omistajilleen. Harmi kun en viitsinyt olla ekoystävällinen. Nuo mapit olisivat olleet kierrätettävää kamaa. Itse en viitsi niitä säilyttää, koska pyrin mahdollisimman paperittomaan asioiden hallintaan.

Kotiin on myös kertynyt paperia, paperia, paperia ... Niitäkin olen alkanut siivota.

Kun vintti on selvä, sinne voidaan viedä sellaista tavaraa, jota emme raski heittää pois. Mitähän sekin olisi?

Oikeastaan tässä tavaranpoistomissiossa ei ole täyttä mieltä, jos heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin. Toisaalta - kuka huolisi vanhoja mappeja?

Kuka tarvitsisi kerrossängyn? Otahan yhteyttä!

Päivän pieni ilo: Tyttäreni kuopuspoika (2 v.) viihtyy niin seurassani - ja minä hänen.

Kokeilin ekirjaa

Mainitsin edellisessä postauksessani, että kävin kirjastossa tutustumassa Sony PRS-600 -merkkiseen elektroniseen lukulaitteeseen. Tästä linkistä löydät aika hyvän esittelyn, tosin englanninkielisen.

En onnistunut lainaamaan laitetta, mutta istuin paikan päällä ja kokeilin hieman. Laitteeseen oli ladattu alle 600 teosta. Ne olivat suomenkielisiä teoksia, joiden tekijänoikeudet olivat vanhentuneet. Minna Canthin Kauppalopo muistaakseni kuului valikoimaan ja jokin René Descartesin teos.

Laskeskelin, että vajaa 600 tavallista kirjaa tai vastaavaa veisi jopa toistakymmentä metriä hyllytilaa. Pienen kodin kirjasto siis mahtuisi tuollaiseen laitteeseen.

Laite oli harmaa toisin kuin yllä linkatun esittelyn laite, joka oli musta, paitsi tietysti lukualueeltaan. Musta näyttää suruviestiltä, joten pidän enemmän harmaasta.

Laitteessa on kosketusnäyttö, jonka avulla lukemista voi hakea esiin. Varsinainen lukukokemus oli  tutun tuntuinen, koska se oli niin samanlaista kuin paperisen kirjan lukeminen. Se ei siis tuntunut erityisemmin miltään. Tekstiä oli helppo lukea, kun siitä sai niin hyvin selvää.

Siinä suhteessa oli eroa, että kun laite on yhden sivun kokoinen eikä sitä voi "avata", sitä ei voi pitää kädessä peukalo-otteella kuten tavallista kirjaa. Sitä mahdollisuutta kaipasin. Ratkaisu olisi yksinkertainen. Laite tarvitsisi vain avattavan kotelon, jossa sitä voisi pitää lukiessaan.

Olisipa mainiota, jos tuollaisen voisi saada mukaan kesälomamatkalle.

Tunnen tarvitsevani laitetta jo nyt, koska netistä löytyy ilmaisia kirjoja, joita en viitsi lukea pöytäkoneen ruudulta. Esittelylinkin kaveri sanoi, että laitteeseen voi siirtää tiedostoja. Tässä pari teosta, jonka haluaisin kopioida laitteeseen luettavaksi:
Pekka Himanen: Kukoistuksen käsikirja
Marko Ulvila ja Jarna Pasanen: Elements for Discussion: Sustainable Futures

Sonystyle-sivuston mukaan laitteeseen käy Pdf- ja ePub-muotoiset tiedostot. Jälkimmäinen kirja on peedeeäffää eli siirrettävissä, mutta Himasen kirjan osoitteeseen sisältyy sana "digipaper" joten mikähän lienee tallennusmuoto?

Lisäisin mielelläni linkiksi myös Sampsa Kiianmaan Vehmas Assemblyssä olevan elämänhallintaoppaan, mutta jostakin syystä viirustorjuntani varoittaa voimakkaasti siirtymästä sinne. Toivottavasti Sampsa saa sivuston pian kuntoon, mikäli siinä nyt oikeasti on jotakin.


Harmillista että laite on vielä niin kallis. Hintaseurannan mukaan se maksaa 287 euroa. Sonystylen mukaan peruslaitteeseen mahtuu 350 teosta, joten kirjastojen laitteissa taitaa olla enemmän muistia.

Ihmettelisin suuresti, ellei kirjojen tulevaisuus olisi tämänkaltaisissa laitteissa. Toivon ja luulen, että ekirja on paperista huomattavasti ekologisempi, ainakin jos lasketaan mukaan vähentynyt tilantarve kodeissa.

Tällä hetkellä kirjat eivät ole sähköisessä muodossaan merkittävästi paperisia edullisempia. Koska yhden bittikopion tuotanto- ja siirtokustannus on mitätön, arvelen kilpailun pudottavan hintoja huomattavasti. Sitten meillä onkin toinen ongelma, kun mahdollisuus infoähkyyn vahvistuu.

Eija Helminen, lämpimästi tervetuloa mukaan joukkoon!

Nyt euron reunasta hyvä ote ja kulutus alas, kun on nuukuusviikko

Nyt on sitten Nuukuusviikko, jonka slogan "Vähemmän kulutusta - enemmän elämää" istuu downsiftaamiseen kuin nenä päähän. Onpa hienoa, että tällainenkin kuvio näyttää jo vakiintuneen traditioksi muistuttamaan osaltaan meitä elämäntapamuutoksen tärkeydestä. 

Kouluni Suomen Liikemiesten Kauppaopiston Vallilan yksikössä vietetään ympäristöviikkoa 26 - 29.4. eli ensi viikolla. Oras Tynkkynen luennoi aiheenaan "Ilmastopolitiikka - haasteita ja mahdollisuuksia liiketoiminnalle Suomessa", kirpputoria ja kierrätyspistettä pidetään, ekotietopiste avataan ja ekolupauskilpailukin pannaa toimeen.

Olisi mukava, jos koulumme tapahtuma pidettäisiin ensi vuonna nuukuusviikolla. Pasilan yksikön kierrätyskeskiviikko on sopivasti tällä viikolla. Taidan ottaa selvää kuka viikosta vastaa ja ehdottaa aikataulusovitusta.

Nuukuusviikon sivuilta löysin tiedon tutkijoiden Marko Ulvilasta ja Jarna Pasasesta, jotka ovat kirjoittaneet teoksen  Elements for Discussion: Sustainable Futures. Kirjan voi tilata ilmaiseksi ja sen voi myös lukea netistä. Tutkijat esittävät uuden ja todella mielenkiintoisen "luokkayhteiskuntanäkemyksen", joka antaa tuoreen näkökulman kuluttamiseen. He puhuvat ylikuluttavasta, kestävästä ja kamppailevasta luokasta, mutta palaan tähän tärkeään löytöön paremmin myöhemmin.

Päivän pieni ilo: Kävin aamupäivällä Art-Printissä katsomassa lopputyönäyttelyyn liittyän leiska-aineiston ja tapasin samalla opiskelijakollegani Eilan. Taiteilijakäyntikorttiini löytyi kivan tuore sommittelu.  

Slow products?

Kirjoitin eilen Eve Mantun ohjelmasta. Hän tuntui siinä vierastavan ajatusta slow-hengen mukaisten tuotteiden kehittämisestä.

Sitä on jo tehty. Monet kaupungit ovat julistautuneet slow cityiksi ja sehän edistää matkailua. Slow travel on antanut innoitusta joillekin matkailuyrittäjille.

Tässä mallisuoritus. Vaimoni avaama ropponen. Vrt. tähän.

Saapa nähdä tuleeko meille tarjolle fyysisiä tuotteita, joiden mainostetaan olevan slow -ilmapiirissä tuotettuja. Onkohan yksikään yritys uskaltanut soveltaa tuotannossaan ja muissa toimissaan "Less is more" - ideaa?
Yhden hengen yrityksissä tätä toki tapahtuu, mutta löytyisiköhän yhtään vaikkapa keskisuurta yritystä? Olisi mielenkiintoista kuulla, miten sellainen onnistuu. Jos sellainen antaisi tuottoisamman lopputuloksen kuin perinteinen ajattelu, sen pitäisi sopia myös osakkeenomistajille.

Ostaisitko tuotteen, jossa on sertifiointia edellyttävä teksti "Slow product"?

Alma, kiva kun tulit mukaan leppoistusmatkalle. Lämpimästi tervetuloa.

Päivän pieni ilo: Pyhäpäivän kiireettömyys.

Elä tässä ja nyt eläkä hötkyile kaikkialle

Eve Mantu käsitteli hidastamista äskettäin ohjelmassaan radiossa. Hän oli menossa ja osallistui Designing Slow Life -tapahtumaan Lahdessa. Hän demonstroi mainiosti kiireen todellisuutta selostamalla pätkiä ajomatkaltaan.

Ohjelmassa viitattiin Demingin ympyrään - tosin sitä mainitsematta - , joka jäsentää toimemme suunnitteluun, toteutukseen ja tulosten analysointiin. Järkevää hommaa, mutta jos tämä ote tartuu lähes kaikkiin toimiimme, elämä käy stressaavaksi. Mantun haastattelema tapahtuman puheenjohtaja Jukka Oresto (Lahden ammattikorkeakoulu) totesi, että pitäisi keskittyä juuri siihen mitä tekee eikä jatkuvasti ajatella tulevaa.

Tuossa onkin yksi elämämme dilemmoista. Usein meitä muistutetaan tässä hetkessä elämisen tärkeydestä. Carpe diem! Järki sanoo kuitenkin, että on hölmöä olla ajattelematta huomista. Eihän yhteistyöstäkään tule mitään jollemme sovi aikatauluista jne.

Arvelen, että turvattomuuden tunne on yksi tekijä, joka panee meitä miettimään tulevia. Siihen ajaa meitä myös se, että meillä on luontainen taipumus niin sanotusti pyrkiä elämässä eteenpäin ja tämä tuottaa sitoutumista yhä korkeampaan kotitalouden menotasoon.

Varmaankin meidän kannattaisi tulkita monimuotoisemmin eteenpäin menemisen sisältöä ja myöskin pohtia sen perinteisen tulkinnan välttämättömyyttä. Luulen, että ihmisyyteen kuuluu välttämättömästi ajatus asioiden kehittämisestä ja se on mahdollistanut nykyisen elämänmuotomme syntymisen. Näin ollen on kuolleena syntynyt idea tavoitella pysähtyneisyyden tilaa.

Kultturinen kehitys on tuottanut sen, että omaisuuden karttuminen laajalti mielletään eteenpäin menoksi. Se onkin ymmärrettävää, kun ajatellaan nykyisen länsimaisen elintason historian lyhyyttä.

Mantu haastatteli myös tapahtumassa puhunutta Sitran Timo Hämäläistä, joka toi esiin valitsemisen vaikeuden. Nykyään on niin paljon kivoja juttuja tarjolla sekä työssä että siviilissä, että tulemme olleeksi liian monessa mukana.

Tähän käy esimerkiksi oma addiktoitumiseni sosiaaliseen mediaan. Värkkään tämän leppoistumisblogini lisäksi Honkalat-blogia ja kun kohta taideopiskelublogini saa liittyä hiipuneiden blogieni joukkoon, alan pitää taiteilijablogia. Kun pitää blogeja, lukee myös muiden blogeja. Sähköposti on jatkuvassa käytössä, mikäli se nyt on somea. Facebook vie vääjäämättä aikansa. Käytän myös Youtubea, jossa minulla on oma videostoni. Äskettäin kirjauduin Second Lifeen, joka vaikuttaa jännittävältä maailmalta. Tulin liittyneeni myös Dojolaissivustolle. Mistä luopuisin? Apua! En pysty... No jos nuo dojolaiset voisivat jäädä vähemmälle.

Nyt olisi aika miettiä uudestaan ajankäytön, materiaalin ja tavoitteiden tasapainoa.

Olemmeko Tavarataivaassa?

Ylen Areenalla on 16.2. saakka Ykkosdokumentti Tavarataivas?

Siinä kerrotaan amerikkalaisesta näkökulmasta , kuinka tavaratuotannon tehostuminen loi tarpeen syytää ylimääräiset tuotteet markkinoille mainonnan avulla.

Menekkiä lisäsi myös se, että ihmiset olivat paljon naapureittensa kanssa tekemisissä ja kilpavaraustautuivat keskenään.

Kun naiset alkoivat siirtyä yrityksiin palkkatyöhön, naapurisuhteet rapistuivat. Sen seurauksena materiaalisen elintason vertailuperustaksi nousi varakkaiden yritysjohtajien omaisuus ja elintapa.

Minusta tuntuu, että meillekin on täällä Suomessa jäänyt pakkomielteinen kuluttaminen päälle. Dokumentissa mainittiin esikuvina myös rikkaiden elämästa kertovat sarjat kuten esimerkiksi Dynastia. Tällaisiahan on ollut Suomessakin nähtävissä.

Nyt elämä on sitten kiireistä ja roinaa on vaivaksi ja ympäristöuhaksi asti.

Kaarina, lämpimästi tervetuloa leppoistelua opettelevaan joukkoomme!

E-kirja uhkaa leppoisaa elämää

Pohdiskelin äskettäisessä postauksessanin kirjojen merkitystä. Tuolloin aiheena oli vanhanaikaiset (?) paperille painetut eepokset.

Maailma muuttuu vauhdikkaasti ja niin myös kirjan olemus - tai ainakin tulee lisää vaihtoehtoja. Amazonin Kindle kuuluu menevän hyvin kaupaksi ison rapakon takana ja se on nyt rantautumassa Suomeenkin. Kuulostaa olevan todella järkevä aparaatti. Kirjat ovat bittihyrskäyksiä, joita voi ladata laitteelle. Voisin kuvitella, että ympäristön kannalta tällainen kirjan muoto on varmasti perinteistä kirjaa parempi.

Sony Reader taistelee samoista markkinoista Kindlen kanssa ja näyttää haastavan vastustajansa hintakilpailuun (kts. Talousuutisten artikkeli ).

Loikolukuestekin on poistunut, koska laitteet ovat pieniä ja kevyitä. Niitä voi lukea sängyssä. Sekin vielä, että niihin mahtuu kerrallaan paljon luettavaa ja Kindleen saa myös lehtiä. Näyttöruudun resoluutio on parempi kuin perinteisten tietokonenäyttöjen ja siksi silmä ei väsy luettaessa kuten noissa vanhoissa ruuduissa.

Paperi korvasi aikoinaan teksin alustana pergamentin, jonka tuottamiseen tarvittiin runsaasti naudannahkaa. Rohkenen uskoa, että perinteiset kirjat eivät voi olla katoamatta, koska e-kirjojen yksikköhinnat tulevat varmaan olemaan vielä nykyistäkin selvemmin paperikirjoja edullisemmat ja niiden jakelutie on hyvin tehokas ja kätevä. Koska tuotantokustannukset ovat matalat yhtä kirjaa kohden, kilpailu painaa hintoja alas ja samalla kysyntä nousee. Verrataanpa vaikka halpalentoyhtiöiden merkitykseen ilmailualalla.

Minä tunteellisesti paperikasakirjoihin suhtauvana lukufriikkinä tulen varmaan jatkossakin lukemaan mielelläni perinteisiä teoksia, mutta e-kirjojen hinnat putoavat huomattavasti, varmaankin tulen niitäkin lukemaan.

Siinäkin saamme kokea muutoksen, että laite on vain lukualusta ja e-kirjat ovat tiedostoja.

Mitenkähän kirjastot tulevat toimimaan? Ehkä niistä saa e-kirjan lukualustaansa määräajaksi. Kun laina-aika menee umpeen, kirja häviää laitteesta.

Mitenkähän käy kotikirjastojen? Niillähän on muitakin merkityksiä kuin vain teknisenä tietopankkina oleminen.

Aikaa varmaan kuluu, koska mullistava muutos luultavasti toteutuu uusien sukupolvien myötä.

E-kirja taitaa olla hankala asia, jos sattuu olemaan perso tiedolle ja kaunokirjallisuudelle. Jos ja kun kirjat kovasti halpenevat ja niiden saatavuus helpottuu, infoähkyhän siinä uhkaa. Tulee uusi houkutus tämän nettikoukutuksen rinnalle.

Päivän pieni ilo: Keskustelin koululla käytävässä ennen lähtöä kotiin pitkään erään erittäin miellyttävän ja rehdin kollegan kanssa, jonka kanssa harvoin ollaan näin jutuissa.

Mitä hyllyyn ja mitä pois?

Mari Koo on tehnyt Kulutusjuhlassa hyvän yhteenvedon kirjamessujen virittämistä ajatuksista muutaman bloggaajan mielissä. Niitä luettuani on mieleeni tullut vielä muutama näkökohta suhtautumisesta kirjojen omistamiseen.

Jos lähdetään siitä, että kirjat on tarkoitettu ensisijaisesti luettaviksi, lienee johdonmukaista pitää hyvänä asiana sitä, että yksittäistä kappaletta luetaan mahdollisimman paljon.

Tästä seuraa, että hyllyssä vuosikausia koskemattomana seisova kirja ei täytä alkuperäistä tehtäväänsä. Tieto-, sana- yms. kirjoilla on toisenlainen olemassaolon oikeutus kuin esimerkiksi , tuoreella kaunokirjallisuudella, koska ne ovat käsikirjoja. Eläin- ja taidekirjat sekä muut vastaavat voidaan varmaan lukea tähän joukkoon, ehkä myös runot.

Uusi kaunokirjoja voi varata kirjastosta ja lukea sitä mukaa, kun niitä saa. Jos haluaa päästä heti teoksen ilmestyttyä keskustelmaan siitä, lienee syytä ostaa oma kappale. Kun asia ei ole enää ajankohtainen, oman kirjansa voi myydä, laittaa kierrätykseen tai antaa lahjaksi tai miksipä ei myös lainaksi.

Vanhaa kaunokirjallisuutta kirjastoista saa helposti.

Useilla on varmaan tiettyjä lempikirjoja, joita tuntuu mukavalta pitää hyllyssään. Voihan olla, että niitä tulee selanneeksi tai lueskelleeksi aika usein. Muutamat romaanit voivat olla tärkeitä avainteoksia, joita mielellään tutkailee uudestaan ja uudestaan.

Näillä eväillä ainakin minä ja vaimoni voisimme supistaa kotikirjastoamme.

Yllä esitetty on kuitenkin yksisilmäistä, koska nuo periaatteet ovat hyvin rationaalista ja meillähän onneksi järjen lisäksi myös tunteet. Voi tuollaista puhdistusta ainakin yrittää.

Netti ja sähköiset kirjat tulevat varmaankin muuttamaan koko kirja käsitteen, mutta niistä toisella kertaa.

Päivän pieni ilo: Mukava kun puoliso oli jättänyt vesijuoksuun lähtiessään kirjolohen uunivalmiiksi odottamaan ja laittanut tekstarilla tiedon. Ja sekavihannekset odottivat lämmittämistä, vaikka ne tosin annoin olla. Vaimo ehtikin takaisin siten, että saatoimme syödä yhdessä. Vihanneksetkin lämmitettiin.

P.S. Liike-elämän näkökulmasta katsoen kirjan tarkoitus on ensisijaisesti tuottaa voittoa kustannusyhtiön omistajille.

Lankeemuksia kirjamessuilla ja niiden selityksiä

Olin kirjamessuilla tänään.

Joo, kyllä, kaikista hyveellisistä puheistani huolimatta lankesin ostamaan seitsemän kirjaa. Tässä syntilistani ja puolustelut:

Casati Giampaolo: Valloittaja Aleksanteri Suuri. Soturikuninkaan elämä.
No kun on niin mukava tutkailla runsaasti kuvitettua teosta historiallisesta henkilöstä. Sopii ehkä jossakin vaiheessa lahjaksi jollekin lastenlapsista.

Historian alku. Historianfilosofia. Aatehistoria. Maailmanhistoria. toim: Hietaniemi Tapani, Mikkeli Heikki, Seppä Tuomas ja Sihvola Juha.
No kun historia on niin mielenkiintoista ja se selittää nykypäivää.

Kenen sukupolveen kuulut? Toim. Hoikkala Tommi, Purhonen Semi ja Roos J.P.
No kun käsittelee sodanjälkeisiä sukupolvia, joihin lukeudun ja joiden kokemuksista haen selityksiä käyttäytymiselleni.

Ksenofon: Talouden taito.
No kun talous ja sen historia kiinnostaa ammatillisesti ja muutoinkin.

Puustinen Liina: Kuluttajamuotti. Kuluttajuuden tuottamisesta mainonnan instituutioissa.
No kun on niin kiinnostava aihe. Otteita takakannesta: Kuinka ihmisistä tuotetaan kuluttajia? Kuluttajamuotti tarkastelee kriittisesti kaupallista mediakulttuuria ja mainonnan instituutioita.

Max Weber: Pörssi
No kun ... kts. Ksenofoniin liittyvä selitys.

Zöllner Frank: Leonardo.
No kun opiskelen kuvataidetta.

No ja kun vielä useimmat maksoivat vain viisi euroa. Ja kun ovat oikeastaan lähdeteoksia .. ja kun osaan niistä voisin tehdä alleviivauksia.

Seli seli.

Päivän pieni ilo: Oli mukava olla kirjamessuilla.

Hamstrausvimma voi olla hirvittävä

Ehkä meitä tavallisia roinanhamstraajia lohduttaa se, että keräily voi mennä äärimmillään aivan överiksi. Jos sairastuu bibliomaniaan, kerää kirjoja, joille ei ole mitään käyttöä eikä arvoa. No, kyllä tämä pikkuisen osuu minuunkin. Helposti heittäydyn liian romanttiseksi miettiessäni jonkin teoksen tunnearvoa.

Pakonomainen hamstraus voi olla niin yletöntä, että sen seurauksena hyödyttömät tavarat vaikeuttavat todella arkisia askareita kuten siivousta, kokkaamista ja muuta senkaltaista. Linkin sivulla on aikamoisia kuvia tavaraähkystä.

Päivän taideviite: Lopputyöteema kehittyy vähitellen. Täällä aiheesta lisää.

Päivän pieni ilo: Olin astumaisillani suojatielle, kun aika hyvässä vauhdissa ollut autoilija jarrutti ja vinkkasi minulle tietä. Heilautin takaisin ja marssin eteenpäin. Olen pannut merkille, että tällaista tapahtuu usein Helsingissä. Kiitos kohteliaille autoilijoille!

Roinasta, roinasta ja roinasta

Hauskaa kun moni bloggaaja - kuten minä myös - on alkanut kirjoittaa roinaongelmasta. Ehkä Hesarin äskettäinen juttu aiheesta sai vauhtia aiheeseen.



Kirsi H. tuntuu pistäneen jo tosissaan töpinäksi.



Sanna antaa meille monia hyviä syitä tavaroista luopumiseen viimeisimmässä jutussaan ja edellisessä hän pohtii ansiokkaasti tunteenomaista suhtautumistamme tavaraan.



Tosin tätä en allekirjoita: "Olisi myös hyvä päästä eroon siitä ajattelusta, että tavarat kotona ja vaatteet ihmisen yllä määrittelevät sen, millainen ihminen on. Materiaalilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen sisimmissään on."


Arvelen meidän ihmisten haluavan viestiä pukeutumisellaan - silloinkin kun jollakulla on tapana pukeutua vaatimattomasti. Luulen että hyvin harva meistä pystyy olemaan kiinnittämättä minkäänlaista huomiota pukeutumiseensa ja äärimmilleen vietynä se olisi aika epäystävällistä muita kohtaan. Jos ihminen kokee olonsa turvalliseksi ja itsevarmemmaksi tyylikkäissä vaatteissa, eikö se ole hyvin inhimillistä ja voihan ulkoasun merkitystä tällöin tulkitakin.


Uskon myös, että materiaali kertoo kovastikin omistajastaan. Materaalivalinta on viestintää. Jos ajan uudenkarhealla bemarilla, haluan viestiä, että olen menestynyt jne. Miksi muutoin laittaisin niin paljon rahaa siihen? Jos taas ajan jatkuvasti polkupyörällä, sekin kertoo ajattelustani. Voin olla ympäristötietoinen, mutta voin samalla haluta viestiä muille omaa fiksuuttani.


Sannan pohdinnat tavaroihin liittyvistä tunteista on kuin hän lukisi suoraan psyykettäni. Tuntuu hankalalta luopua tärkeältä ihmiseltä saadusta lahjasta tai muusta esineestä. En pysyisi millään luopumaan isäni syntymävuotenani tekemästä kirjahyllysenkistä. Kun viime muuton yhteydessä luovuimme biedermayer -sohvasta ja vanhasta piirongista, se tuntui lapsista kurjalta. Nämä esineet liittyivät heidän lapsuusmuistoihinsa. Niin ja se turvallisuudentunne. Ei mahda mitään. On vaikea luopua esineistä, joita voi kuvitella tarvitsevansa. Aivan joutavista kirjoista pääsen eroon, mutta heti kun mietin jonkin taidekirjan tai muutoin merkityksellisen kirjan hylkäämistä, tulee turvaton ja ehkä haikeakin olo.


Henkilökohtainen erityisongelmani on se, että kaikenlainen lajittelu ja arkistointi on minulle uskomattoman pitkästyttävää ja energiaa vievää. Siksi on niin helppo siirtää tällaisia puuhia tulevaisuuteen.


Serenitas myös pohtii puheena olevaa aihetta ja antaa pari linkkiä avuksi ongelman hoitamiseen.

Päivän pieni ilo: Kävi hauskasti, kun olin tulossa töistä kotiin. Olin saanut vaimolta ruokaostotilauksen tekstarina. Unohdin sen ja olin jo tulossa lähellä kotia, kun vaimoni soitti ja samassa muistin asian. Vaimoni oli nähnyt ikkunasta minun olevan tulossa ilman ruokakassia ja arvasi miten oli käynyt. No, kävinpä kaupassa.

Iltamaisema 26.9.2009