Taulu valmis - takki tyhjä

"Kämmenen leveys"

Olen viettänyt opettajan pitkää kesälomaa aika suurelta osin minulle rakkaan puuhan parissa. Olen maalannut tauluja.

Yllä oleva teos (koko noin 50 x 87 cm) valmistui tänään. Luomisprosessi oli raskas, mutta tärkeä. Joskus tuntuu, että teos kypsyy ja muotoutuu hitaasti. Teos opettaa ja neuvoo tekijäänsä. Olisi tyhmää olla kuuntelematta.

Värit ovat iloiset, muuta teema kehittyi tummaksi. Värit iloitsevat, mutta kuolema on vieraillut. Vierailun seuraus ei satu heti silmään, mutta ehkä se sieltä löytyy.

Olen väsynyt, mutta onnellinen. Leppoistamisesta lienee parempi olla puhumatta nyt.

Klikkaamalla kuvaa saat se suuremmaksi.

Ruualla ja unella on aikansa - vai?



Le Havre




Le Havre

 Juha kommentoi värikkäästi ja mielenkiintoisesti artikkeliani uniohjelmasta. Mainio kynäniekka ja pohdiskelija tuo Juha! Tässä linkki Juhan pitkään kommenttiin ja tässä maistiaisia:
Niin, elämässähän nukutaan, jotta jaksettaisiin syödä.

Vanhuus eikä yrittäjyys tule yksin.

Vaan olen itse sellainen seka-ajattelija, niin kommentin jätän, vaikka vain kokeillakseni puista miekkaani.

Ihminen kykenee olemaan relax, mikäli mitään konkreettista tai kuviteltua uhkaa ei siellä luolan suulla ole.

Kun tuo aito tai kuviteltu uhka sieppaa vallan siellä jossakin luolan perällä, on hermosto ja alitajunta jännittyneenä puolustautumaan tai pakenemaan.

Samoin eipä laskettu kaloreita kun sarvikuono saatiin kellistettyä, vaan vedettiin maha täyteen, kun ei tiedetty milloin seuraava on ketarat oikosenaan.


Juha on sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse syödä eikä nukkua säännöllisesti. Ymmärrän Juhan ajattelevan, että näiden aika silloin kun ne ovat luontaisen mahdollisia.
Minullakin on ollut elämässäni tuon tapaisia jaksoja. Työkuviot ovat olleet sellaiset. Luulen kuitenkin joutuneeni myöhemmin maksamaan tuolloisesta joustavuudestani.
Arvelen, että kykymme sietää epäsäännöllisyyttä on yksilöllistä. Yksi kestää hyvin sellaista, mikä olisi toiselle liikaa. Esivanhemmillamme ei liene ollut vaihtoehtoja. Oli oltava varuillaan.
Nykyään tuntuu siltä, epäsäännöllisyys ruokailussa näkyy minulla vyötärössä ja lyhyiksi jääneet yöunet painavat kovin seuraavana päivänä harteilla.

Kiitos Juha virkistävästä asioiden kyseinalaistamisesta ja asennetuuletuksesta.

Tiia, kiva kun lähdit mukaan leppoistelukeskusteluun. Lämpimästi tervetuloa!

Uutta unesta

Areenalla oli tähän päivään saakka mielenkiintoinen dokumentti nukkumisesta. "Unen lyhyt oppimäärä" esitti ainakin osin uusia ideoita parempaan uneen.

Lämmin kylpy noin tuntia ennen nukkumaanmenoa auttaa. Tämä johtuu siitä, että kylpy nostaa ruumiinlämpöä. Sen jälkeen tapahtuva lämpötilan lasku aiheuttaa unettavan tunteen.

Myös unen rajoittaminen auttaa. Joku tosi huono nukkuja sai avun, kun sängyssäolo rajattiin tarkasti kuuteen tuntiin ja herätys oli aina samaan aikaan. Muulloin ei saanut mennä sänkyyn. Aika pian hän alkoi nukkua kuuden tunnin pätkän yhteen menoon ja virkistyi.

Kahvin todettiin tutusti viivyttävän unen saantia. Alkoholi edistää nukahtamista, mutta tuottaa huonolaatuisen unen.

Lounaalla on edullista syödä proteiinipitoinen ateria, koska se pitää vireyttä yllä. Illalla taas hiilihydraatit tuottavat sopivasti uneliaisuutta.

Jetlagin hoitamiseen on uuden teorian mukainen konsti. Kun pidättäytyy syömästä matkan ajan - jopa ennenkin - ja aloittaa lennon jälkeen ruokailun normaaliin tahtiin eli jos saapuu perille aamulla, kannattaa aloittaa aamiaisella.

Kiva kun lähdit mukaan Juha. Tervetuloa ja onnea yrittäjän arkeen!

Leppoisa viikonloppu ja huomenna rästihommien kimppuun

Huomenna alkaa uusi jakso, joka antaa minulle aikaa perata rästityökuormaani. Onneksi minulla oli mahdollisuus olla torstaina ja perjantaina mielenkiintoisessa seminaarissa. Vaikka olinkin ensimmäisen päivän puheenjohtaja (tai oikeastaan kuuluttaja), seminaari oli mukavan pehmeää laskua aikatauluun, jossa on vähemmän minuuttimääräaikoja.

Tunsin eilen päivällä itseni pelottavan väsyneeksi ja masentuneeksi. Se oli onneksi ohimenevää, joskin työväsymystä varmasti on runsaasti pohjalla. Mieli kohentui kun sain pikkuherra Hermannin eli pojanpoikani (alle 2 v.) hoitooni ja saimme viettää leppoisaa lauantaipäivää. Katselimme paria eläinfilmiä Areenalta, saunoimme, pikkuisen katseltiin lastenkirjaakin ja Hermanni seurasi sylistäni metroliikennettä, kun laittelin palkkapäivän jälkeisiä "finansseja" järjestykseen tietokoneella. Pitihän Hermannin toki tehdä hiukan työtäkin eli leikkiä duplopalikoilla.

Tänään olen ottanut iisisti. Kävimme kävelyllä. Viileän kaunis kevätpäivä. Olo on levollisempi. En tosin tiedä, miten intensiivistä otetta vaativa arviointityö käynnistyy huomenna. Voi olla, että etten ole vielä riittävästi palautunut pystyäkseni etenemään tehokkaasti. Luulen, että minun kannattaa aloittaa järjestämällä rästihommani jolloin saan paremman kuvan niiden määrästä. Sitten on luontevaa alkaa pureksia niitä pois "peruna kerrallaan". Aloittamalla kiireisimmästä päästä arvelen saavani nopeammin hallinnan tunnetta hommaan. Tosin pienten ja helppojen hoitaminen ensi alkuun voisi tuoda mukavaa tunnetta asioiden luistamisesta. Ans' kattoo.

Lämpimästi tervetuloa joukkoon Vaiheinen! Mukava kun liityit seuraamme.

Nyt väsyttää

Talvikauden työ painaa hartioilla. Onneksi ensi viikolla alkaa uusi jakso, jolloin on paremmin aikaa hoitaa rästiin jääneitä töitä. On stressaavaa, kun opiskelijoiden yksittäisiä suoritusjuttuja seisoo minulla odottamassa käsittelyä, enkä pääse niitä hoitamaan, kun on niin paljon muuta. Opiskelijat kyselevät ja muutakin kautta tulee kyselyjä.

Minun on vain pidettävä itseni koossa ja edettävä omaa terveyttäni ajatellen kohtuullista tahtia. Samalla minun on pidettävä mielessäni, että edellinen jaksoni oli kohtuuttoman raskas, kun oli niin paljon opetusta. Olen siis tavallaan tehnyt kevään viimeisen jakson töitä etukäteen. Yksittäiset rästihommat- sinänsä aika pienet, mutta yksittäin hoidettuina aikaa vievät -  kasautuvat.

Useimmat näistä rästeistä syntyvät, kun opiskelijat eivät saa suorituksiaan hoidetuiksi kurssin aikataulun puitteissa.

Tällä viikolla keskityn saattelemaan päättyviä kursseja loppuun ja sparraamaan niiden opiskelijoita saamaan suorituksiaan läpimenokuntoon. Loppuviikolla olen pari päivää seminaarissa.

Nyt kieli keskellä suuta eteenpäin. Tällä viikolla allokoin vähäisiä jäljellä olevia voimiani päättyviin kursseihin ja ensi viikolla tartun rästeihin. Peruna kerrallaan, kuten Tahkokallio sanoo.

Päivän pieni ilo: Raitsikka ei ollut tänään myöhässä kuten viime keskiviikkona ja ehdin siityä kohtuullisessa ajassa Pasilan toimipisteestä, jossa edellinen tuntipari päättyi, Vallilan toimipisteeseemme aloittamaan seuraavaa ilman, että tarvitsi turvautua taksiin.