Paratiisimaisia näkymiä väsyneille mielille

Olen kuljeskellut palstatarhoissa ja nauttinut värikylläisistä näyistä. Kuvannutkin. Näissä tarhoissa on kuin ei olisi missään ja sittenkin jossakin. Aika pysähtyy. Niin luultavasti kokevat palstojen viljelijätkin. Joku kertoi, että osa kasvattaa vain hyötykasveja, osa pelkkiä kukkia ja osa sekä että.

 

 

Herttoniemen taivasnäyt

Asumme seitsemännessä asutussa kerroksessa talossa, joka on pienen kukkulan päällä Helsingin Herttoniemessä. Olohuoneemme suurin ikkuna antaa kohti länttä, mistä johtuen tulemme usein huomanneeksi erityisen näyttävät auringonlaskut. Tässä kuitenkin kaksi tämänpäiväistä aamuaurinkoa:

Kun tulen olohuoneeseen ja näen komean spektaakkelin taivaanrannassa, tekee mieleni napata
kamera ja useinmiten se halu johtaakin toimintaan.

Kuvauspuuhissa saattaa minulla mennä pitempikin tovi, koska näkymää voi kuvata eri kohdista ja se muuttuukin koko ajan. Tämä on aika leppoisaa hommaa kunhan muistan olla ottamatta sitä turhan vakavasti. Pyöriipähän yksi blogi vähän vähemmälläkin vaivalla. Sopivan spontaania täytepuuhaa.

Jos haluat vilkaista, sivusto löytyy täältä.

Onko rentoutumisella ja harrastamisella eroa?

Arkipuheissa todetaan joskus, että ihminen tarvitsee vastapainoa työlle. Varmaankin tarkoitetaan, että pitää olla jotakin "muutakin elämää" kuin työ ja välttämättömät arkiaskareet. Ajanvietto läheisten ja ystävien kanssa vapauttaa ajatuksia työmurheista. Oikein sosiaalisilla ihmisillä vapaa-aika saattanee tulla näin käytetyksi miltei kokonaan ja hyvä niin.

Jokin rakas harrastus auttaa monia irrottautumaan työstä. On mukava keskittyä johonkin, joka vie huomion ja on mukavaa. Jos aikaa on runsaasti, flow löytyy helposti. Onko tämä rentoutumista?

Jos aika jakautuu tarkkaan työn, unen, arkiaskareiden, sosiaalisen kanssakäymisen ja harrastusten kesken, onko kaikki hyvin? Eikö kuulosta hyvältä elämältä?

Saattaa tuo jollekin sopia, mutta ei oikein minulle. Olen tosin runsaasti harrastunut elämäni sullomista täyteen välttämättömiä ja kiinnostavia aktiviteeteetteja. Elämä opettaa. Tarvitsen tilaa olemiselle. Täyteenbuukattuna eläminen on ruhjovaa. Ei makeaa mahan täydeltä.

Harrastukset, kyläilyt ja muu mukava virkistävät mieltä. Tällaisen puuharentoutumisen lisäksi tarvitaan olorentoutumista.

Lainaan Satu Pusaa:

Rentoutuminen on mukavaa OLEMISTA, ei tekemistä, ei sen suunnittelua mitä teen kun saan oltua tämän rentoutumisen “pois alta” ... vaan ihanaa antautumista oman itsensä OLEMISEEN, painolastin purkua, akun täydentämistä, itsensä kuuntelua, aikaa itselle, tasapainottumista, lepoa, hyvää oloa. (Lue lisää täältä.)


Hei, tarvitsemme luppoaikaa. Vanha Nykysuomen sanakirja (1967) määrittelee sana näin: " s. murt. jouto-, työtön aika, joutilaisuus.". Verbi luppoilla taas määrittyy näin: "s. murt. kuljeksia, maleksia joutilaana, työtä hakien tai odotellen." Luppo tarkoittaa myös naavaa.

Kuulostaa arkaaiselta. Sävy on negatiivinen. On menetys, kun joutuu viettämään luppoaikaa. Minusta sävy ei ole nykyään tuollainen vaan neutraali, jopa myönteinen. Nykykäytössä se mielestäni tarkoittaa lyhyitä aikoja kuten vaikkapa puolta tuntia.

Voisikohan sanan etymologia kulkeutua naavan pehmeyteen? Tarvitsemme pehmustavia lukkoaikoja puuhiemme väleihin, aikoja ilman aikataulua. Voi vain oleskella ja nysväillä mitä mieleen juolahtaa ilman tavoitteita.


PS: Minun on lisättävä siviilipuolen aktiviteeteihini raha-asioiden hoito ja taidekurssit.

Sivun kuvat ovat Etretatista Ranskasta. Se sijaitsee Normandiassa Kanaalin rannalla. Asukkaita on vain parisen tuhatta, mutta kylä tuntuu olevan jonkinlainen kulttipaikka Ranskassa. Courbert ja Monet ovat maalanneet Etretatissa. Monet'n maalauksissa voi nähdä kuvieni näkymiä, mm. kalkkikivijyrkänteistä. Kallion päällä oleva merimieskappelikin näkyy maalauksissa.

Yllä näkyvä ateljee on erään gallerian yläkerrassa. Joku taiteilija tuottaa tästä Monet'n maisemaa uudestaan ja uudestaan. Hm.

Kirjailijat Guy de Maupassant ja Maurice Leblanc sekä säveltäjä Jacques Offenbach kuten eräät muutkin kuuluisuudet liittyvät Etretatin menneisyyteen.  Leblanc halusi olla syvällinen kirjailija, mutta alkoi kirjoittaa Sherlock Holmes -dekkareiden vastineeksi  -kirjoja ja jäi sille tielleen. No, Etretatissa on nyt Arsène Lupin -talo.

Pappa vastaanottaa laatuaikaa

Taannoisessa Ylen Elämä pelissä -sarjassa puhuttiin muun muassa ajan uhraamisesta läheisilleen yhtenä onnellisuuden lähteenä.

Olen havahtunut huomaamaan, kuinka helposti yhteiskunnan kaikkialla läsnä oleva kilpailullisuus saa meidät tuntemaan itsemme niin kiireisiksi, ettei meille jää aikaa läheisillemme. Tai siis minut.

Tunnen imaisseeni itseeni sellaisen jatkuvan allokointivimman, että minun on jatkuvasti investoitava aikani "tuottavasti". Osa selittyy varmaankin luonteenpiirteilläni, kun olen niin syttyväinen ja optimistinen.
Toisaalta asioihin saattaa helposti tulla paneudutuksi liian perusteellisesti asioiden hoitumisen varmistamiseksi.
Tämä sitten heijastuu lähisuhteisiin.

Tänä viikonloppuna olen saanut vastaanottaa runsaasti laatuaikaa läheisiltäni. Yksi pojistani oli meillä vaimonsa ja poikansa kanssa perjantai-iltana, toinen vaimoineen eilisiltana yksi tyttären pojista, Simppa 8 v., oli meillä perjantaista tähän päivään.

Puuhailimme Simpan kanssa kaikenlaista mukavaa. Simppa maalasi akryylivareillä taulun. Värkkäsimme yhdessä viimejouluisesta aineistosta videon "Simpan joulu 2009" ja Simppa videoi enoansa ja tämän vaimoa. Simppa halusi myös videohaastatella minua ja sekin toteutettiin. Sitten vaihdettiin vuoroja. Saunassa käytiin miehissä Simpan kanssa ja ruokakaupassa myös.

Liekö elämän luonnollista kulkua, kun tunnen yhdeksi tämänhetkisen elämäni tärkeimmistä (ja mieluisimmista tehtävistä) isoisänä olemisen.

Päivän kiitollisuuden aihe: Rakkaan perhekunnan olemassaolo

Rumuudesta, kauneudesta ja kiitollisuudesta

Olen yrittänyt saada ruutumaalaukseeni kauneutta ja rumuutta sen teeman mukaisesti, mutta siitä tuppaa tulemaan vain kaunis - siis minusta. Mieleeni tuli sellainenkin ajatus, että tuo voi johtua siitä, että minulla on nyt onnellinen vaihe elämässä. Jospa silloin ruman tuottaminen on vaikeata? Spekulaatiota varmaan. Luulen, että kyse on perusluonteesta.

Tunnistan itsessäni sellaisen muutoksen, että minun on helpompi jättää asioita huomiseksi. Monet asiat ovat sellaisia, että niillä ei ole kiire eikä ne ole oikeastaan välttämättömiä ollenkaan, mutta oma kiihkeys laittaa vielä illalla puuhastelemaan tyyliin "vielä tämä ja sitten vielä tämä". Muutoksella lienee osansa tässä onnellisuuden tunteessa.


Leppoisia puuhia

Kirjastossa oli pikalainahyllyssä taannoiseen Elämä pelissä -ohjelmaan liittyvä kirja Onnen taidot. Nappasin sen lainaksi. Kirjassa esitetään kiitollisuus yhtenä onnen osatekijänä ja siitä on harjoituskin. Ajattelin tehdä harjoituksen kirjaamalla kiitollisuuden aiheitani tänne blogiini.

Päivän pieni ilo: Olen voinut hissutella rauhassa kotona ja kerätä voimia huomiseen pitkään työpäivään (tosin tämä netti on taas pitänyt koukussa).

Päivän kiitollisuuden aihe: Saan elää Suomessa, joka on joistakin puutteistaan huolimatta yksi maailman parhaita maita.

Leppoisaa puuhaa 1

Tässä on videonpätkä (5-6 min.), jossa olen minulle hyvin mieleisessä flowslowpuuhassa. Maalaan taulua, jonka visuaalisena teemana on firenzeläinen maisema, mutta pohjimmiltaan tämä on mielenmaisema. Tavoittelen Dostojevskin romaanin Rikos ja rangaistus päähenkilön Raskolnikovin psyyken tilaa.



Olen onnellinen siitä, että olen pystynyt irroittamaan maalaamisen minulle niin ominaisesta suorittamistaipumuksesta tai ainakin hillitsemään sitä merkittävästi. Yritän varjella tätä maallista paratiisiani muuttumasta kilparadaksi.

Leppoistamispätkiä Youtubessa ja miesasiaa

Tässä pullantuoksuista downsiftausta, katsopas.

Esittelyvideo Lahdessa lokakuussa 2009 olleesta tapahtumasta: Designing Slow Life Conference

Tämä on hauska. Työnarkomaani treffeillä.

Ihmettelin hiljattain MOT:n ohjelmaa "Ilmastomuutos peruutettu". Kysäisin asiaa Facebookin kautta kaveriltani, joka on töissä WWF:llä. Sain vahvistusta sille, että ohjelmaa ei kannata ottaa vakavasti.

Paivän kirja: Olen aloitellut Martti Puohiniemen (arvotutkija) ja Göte Nymanin (psykologian professori) kirjaa Mies. Arvot roolit ja tunteet. Vaikuttaa hyvin kiinnostavalta ja sujuvalukuiselta. Kirjoittajat toteavat muun muassa, että miehen tekemiset takautuvat vieläkin vahvasti miehen perirooleihin, joiksi mainitsevat sotapäällikön (markkinointijohtaja), metsästäjän (mies Biltemassa) ja käsityöläisen (uuden tekniikan osaajat). Saapa nähdä, löytyykö kirjasta viisautta leppoistamisen ja kummankin sukupuolen suhteesta.

Päivän äijä (sopii edellisen jatkoksi):

- Se sun fillaris on nyt kunnossa.

- Ihanaa kulta (pusi). Mä rakastan sua. Rakastaks sä mua?

- Äh, mjoo, mis on hesari?

Miksi kirjamessuilla on mukavaa

Sata postausta tässä blogissa

Kultaisen blogin tunnustuspalkinto

Sattuipa mukavasti, että blogikaverini Rita (Arkiterapeutti Kops) antoi minulle muiden hänen arvostamiensa bloggaajien ohella tämän tunnutuspalkinnon juuri tänään, kun kirjoitan sadannen postauksen jälkeen 101. artikkelini tähän leppoistusblogiini. Tämän on ensimmäinen saamani tunnustus blogiurallani.

Lämpimät kiitokset sinulle Rita! Hyvä ajoitus.

Kirjamessut on minusta oikein onnistunut konsepti. Siellä on mukava olla - minunkin, joka ei vähällä lähde Hulluille päiville tai muihin vastaaviin hullunmyllyihin eikä shoppailu muutenkaan lukeudu huveihini. Kirjamessuilla voin kuluttaa aikaa kuuntelemalla kiinnostavia luentoja, tutkailemalla monipuolista kirjatarjontaa ja käymällä välillä ravitsemassa itseään. Tuttujakin tapaa.

Miksi sitten juuri kirjamessuilla on kivaa? Voisinhan koska vain pörrätä Itäkeskuksessa, käydä kirjakaupoissa ja istuskella kahvilla. Ensinnäkin melkein messujen koko tarjonta on kirjoja, joista niin kovasti pidän - hyvässä ja pahassa. En erityisemmin ole uutuuksien ja lähes normaaliin hintaan myytävien eeposten perään, mutta minusta on kiva ostaa edullisia ja samalla aiheeltaan ei aivan tavallisia kirjoja. Minua ei kiinnosta lähteä messuille systemaattisesti etsimään jotakin tiettyjä teoksia. On hauskaa löytää jotakin, jonka olemassa olosta minulla ei ole ollut tietoa, mutta joka syystä tai toisesta kiinnostaa.

Toisekseen luentotarjonta on monipuolista ja esitykset ovat aika lyhyitä. Voin poimia kiinnostavia juttuja ja kuulla monta samalla reissulla.

Asuukohan puserossani sittenkin pieni shoppailija?



Kuuntelin Elämä pelissä-ohjelman Langinvainion ja kahden taustavoiman keskustelun Bjurströmin johtamana. Jäi mieleen sellainen ajatus, että onni tarkoittaa kahta asiaa. Se on hetkittäistä onnen tunnetta ja sitä, että elämä on järjestyksessä. Kannattaa kuulemma panostaa jälkimmäiseen niin siitä seuraa ensinmainittuja.

Päivän pieni ilo: Eriväriset kulkuväylälle pudonneet tammenlehdet näyttivät kauniilta.

Kirjalankeemukseni ja aamusumua siirtolapuutarhan yllä tänäaamuna.

Välillä vähän kevyemmin ...

Jos olet väsynyt, stressaantunut tms., hanki käsiisi Pauli Kohelon "Ohessa tilinumeroni", asetu mukavaan asentoon nojatuoliin tai sohvaan ja nauti. Kirja on tajuttoman hauska.

Ja sitten oikeaa tekijää arvuuttelemaan ...

Tässä pari otsikkoa maistiaisiksi: "Mietelmä, tuo Tietoisuuden näppylähanska", "Uusi ihminen, uudet kujeet" ja "Jos lopetan, sinä aloitat".

Päivän pieni ilo: Facebookissa nautittava keskustelu minua todella kiinnostavasta aiheesta. Heitin tänään taas jo yhden repliikin.

Olen tyytyväinen itseeni, koska ...

Olen tyytyväinen itseeni tänään. Kai näin joskus kehtaa sanoa. Tiedostan ottaneeni selvän edistysaskeleen tällä leppoistumisen tiellä.

Eilis-iltaiset vieraat olivat aika myöhään, mutta mukava ilta se silti oli. Tänään olen tuntenut itseni väsyneeksi. Kuulkaas ihmiset, minä annoin itseni olla väsynyt enkä alkanut täyttämään lauantain vapaita tunteja jonkin projektin tms. hyödyllisellä edistämisellä. Olen vain tössötellyt niitä näitä. Otan iisisti, että jaksan taas ensi viikolla. Matka tähän on ollut pitkä, mutta hyvä näinkin.

Päivän pieni ilo: Aloin sotkea kuntopyörää mielessäni puolen tunnin rupeama ennen saunaa. Tilanne muuttuikin siten, että en viitsinyt jatkaa. Päätin lähteä kävelylle. Minulla on ollut Laiskan lähtijän taipumus hoitaa nuo kuntoasiat pyöräillen sisävekottimella. Ulkona oli raikkaan leppeä syyssää. Aurinko paistoi ja jopa lämmittikin. Kannatti lähteä!

Mukavaa ajankulua rennossa "kirjapiirissä"

Olemme vaimoni kanssa mukana epävirallisessa kirjallisuuspiirissä, joka kokoontuu noin kerran kuukaudessa keskustelemaan valitsemastaan kirjasta. Kirjallisuuspiiri on tosin turhan ylevä nimitys, niin epämuodollista toimintamme on.

Kokoonnumme kodeissamme. Vuorot määrittyvät löysin rantein.

Meillä on ollut keskustelun aiheena esimerkiksi José Saramagon Kertomus sokeudesta, Niccolò Machiavellin Ruhtinas, Siegfried Lenzin Esikuva, Liisa Keltikangas-Järvisen Temperamentti: Ihmisen yksilöllisyys ja nyt luettavana on Tove Janssonin Muumipappa ja meri. Aihepiiri on lavea.

Erityisen hienoa tässä "kerhossa" on sen rento - no sanotaan oikein leppoisa - ilmapiiri. Emme viisastele kirjallisuusteorioilla, vaikka joillakin taitaisi olla sellaiseen edellytyksiäkin. Se että kirja on luettu vain osittain tai ei ollekaan ei ole mikään este osallistumiselle kokoontumiseen. Juttelemme myös niitä näitä.

Kerran luettavana oli kunnon järkäle, Platonin Valtio. Oli alkukesä ja eepos vaihtuikin lennossa erääseen nuorten kirjaan. Ei tainnut olla oikea ajoitus.

Olen onnellinen siitä, että saan olla mukana tällaisessa. Meillä on kivaa, eikä tarvitse ottaa paineita lukemisista.

Otos sekatekniikalla tehdystä taulusta. Aihe: Näkymä Firenzessä Italiassa. Kookas (noin 70 x 117 cm)