Elämänraivauksen pienrypäsvaihe

Suuntana slow life

Le Havren kirkko

Puuharyhmittelyssäni toissapäivänä listasin pikkuryppäiksi videoinnin, bloggauksen ja lukemisen. Videointi itsessään ei vie erityisesti aikaa, koska se tapahtuu yleensä muun puuhan ohessa, mutta editointi, niin haastavaa ja mielenkiintoista kuin se onkin, on varsinainen aikavaras. Siispä kuvaus jatkukoon, mutta editointi jää eläkevuosiin (jos niitä tulee).

Nyt on nostettava kissa pöydälle! Tämä leppoistelubloggaus syö aikaa. Se myös tuo aikaa, koska tässä vuorovaikutteisessa kirjoituspuuhassa oppii hyviä juttuja. Matemaattisesti ottaen olen todennäköisesti häviöllä, mutta ei tämä pelkkää laskelmointia ole. Ratkaisu: Homma jatkuu, mutta postaustiheys laskee.

Taidehistoriabloggaus jatkuu, koska liittyy läheisesti tärkeään maalausryppääseen. Honkalat-blogia voin täydennellä silloin tällöin.

Mieleeni on tullut, että jos raivaan jotakin nyt pois, se ei tarkoita sitä, että se jäisi iäksi pois puuhistani. Voin antaa ajankohtaisille jutuille isomman siivun nyt ja nostaa myöhemmin taas jotakin kuopattua esiin. Jonkinlaista aikataulutusta siis.

Voisin keskittää lukemisiani nyt taidehistoriaan ja muuhun historiaan. Kaunoa luen Kirjaviisaiden menun perusteella. Kaunoa voisin lukea ennen nukahtamista, kun taidehistoria on jo liian tanakkaa tavaraa. Tiedelehden tilaus peruutetaan. Hesaria opettelen lukemaan kevyemmin.

Maiju, kiva kun tulit mukaan. Lämpimästi tervetuloa!

Hullu tarina mutta niin tosi

Firenze, sekatekniikka

Mariá de la Luz Cervantes (sic!) oli kakkosluokan näyttelijä ja hänen miehensä Saturno yhtä hyvä salonkitaikuri. Mariálla hajosi auto kesken matkan hänen ollessaan paluumatkalla kotiin. Tämä nuori nainen rantasandaaleissaan poimittiin kaatosateesta tainnutettuja mielisairaita kuljettavaan bussiin ja kävi niin ikävästi, että hän joutuikin potilaaksi laitokseen, kun oli nukkunut matkalla ja perillä tultaessa kyseli puhelinta soittaakseen taikurilleen.

Hänet kuvattiin levottomaksi ja hänellä katsottiin olevan sellainen pakkomielle, että hän jatkuvasti pyysi päästä puhelimeen. Kun puolisolle vihdoin selvisi missä Mariá on, hän alkoi vierailla laitoksessa ja luuli hänkin vaimoaan mielisairaaksi.

Sinne Mariáraukka jäi ja Saturno löysi uuden vaimon.

Tämä novelli on kirjakerhomme Kirjaviisaiden tämän iltaisen kokoontumisen läksykirjassa, joka on  García Márquezin kokoelma "Oudot vaeltajat". Kyseisen novellin nimi on "Minä tulin vain soittamaan puhelimella".

Ohi mennen: Eilen meitä vastapäätä istui metrossa istui noin nelikymppinen mies ja häntä varttuneempi rouva. Äiti ja poika? Täti ja ...? Teatteriin tms. menossa. Miestä haukotutti. Rouva totesi tämän väsymyksen ja sanoi, että pitää panna käsi suun eteen, heti eikä perästä, kun haukottelee.

Äiti!