Onko sopiva sopiva leppoistussana?

Arle ja Pellonpientare kommentoivat edellistä postaustani. Arle on etsinyt tasapainoa elämäänsä ja nimeää hyviä vastakohtapareja, joiden avulla voi etsiä tasapainoa elämäänsä:

- kiire - rauhoittuminen
- melu - hiljaisuus
- työ - lepo
- turha - tarpeellinen

Minusta tuo Arlen luettelo on mainio. Noilla tekijöillä on riippuvuussuhde toisiinsa. Mitä vähemmän turhaa sitä helpompi rauhoittua jne. Noitahan voisi ajatella mittaristona, joissa vasen laita edustaa punaista. Mitä useampi arvo punaisella ja mitä pidenpään, sitä uhkaavampi tilanne. Niin, ajan voisi ottaa lisämuuttujaksi näihin.

Keksisinköhän noita lisää? Sotkuisuus - järjestys? No jaa, ehkä.

Olisi ne oikean laidan lukematkin pitkän päälle hankalia.

Pellonpientare analysoi slow'ta mainiosti. Kyse onkin oikeastaan enemmän näkökulmasta tai asenteesta kuin nopean vastakohdasta. Hän kommentoi myös käyttämääni proper -sanaa ja toteaa sen tuovan mieleen ulkoapäin annetun sopivuuden. No, tarkoitin nimenomaan sopivuutta omasta näkökulmasta, mutta onhan se totta, ettei sana välttämättä itsessään kerro aniankiaan suomalaiselle, mistä päin sopuvuutta arvioidaan. Tosin englannin kielen taitoni ei riitä siihen, että tietäisin, liittyykö proper -sanaan jokin tällainen konnotaatio.

Näin ne temperamenttierot näkyvät arjessa. Vaimoni nauroi sydämensä pohjasta nähtyään miten olin avannut mämmiropposen.

Kevään aurinkoinen tervetulotervehdys sinulle Veikko Ojanen. Kiva kun hyppäsit leppoistuskärryille.


Päivän pieni ilo: Rauhallinen kiirastorstai-ilta. Syvän ylevän kaunis Matteus-passio soi radiossa.

Oikein rauhaisan hiljaista ja tunnelmallista pääsiäistä kaikille!

Rumuudesta, kauneudesta ja kiitollisuudesta

Olen yrittänyt saada ruutumaalaukseeni kauneutta ja rumuutta sen teeman mukaisesti, mutta siitä tuppaa tulemaan vain kaunis - siis minusta. Mieleeni tuli sellainenkin ajatus, että tuo voi johtua siitä, että minulla on nyt onnellinen vaihe elämässä. Jospa silloin ruman tuottaminen on vaikeata? Spekulaatiota varmaan. Luulen, että kyse on perusluonteesta.

Tunnistan itsessäni sellaisen muutoksen, että minun on helpompi jättää asioita huomiseksi. Monet asiat ovat sellaisia, että niillä ei ole kiire eikä ne ole oikeastaan välttämättömiä ollenkaan, mutta oma kiihkeys laittaa vielä illalla puuhastelemaan tyyliin "vielä tämä ja sitten vielä tämä". Muutoksella lienee osansa tässä onnellisuuden tunteessa.


Leppoisia puuhia

Kirjastossa oli pikalainahyllyssä taannoiseen Elämä pelissä -ohjelmaan liittyvä kirja Onnen taidot. Nappasin sen lainaksi. Kirjassa esitetään kiitollisuus yhtenä onnen osatekijänä ja siitä on harjoituskin. Ajattelin tehdä harjoituksen kirjaamalla kiitollisuuden aiheitani tänne blogiini.

Päivän pieni ilo: Olen voinut hissutella rauhassa kotona ja kerätä voimia huomiseen pitkään työpäivään (tosin tämä netti on taas pitänyt koukussa).

Päivän kiitollisuuden aihe: Saan elää Suomessa, joka on joistakin puutteistaan huolimatta yksi maailman parhaita maita.

Leppoistettu identiteetti

Kirjoitin edellisessä artikkelissani temperamentista ja viittasin Keltikangas-Järvisen aihetta käsittelevään teokseen. Hän tarkastelee jonkin verran myös ihmisen identiteettiä ja toteaa, ettei vahvan sellaisen muodostuminen ole itsestäänselvyys. Identiteetti ei ole välttämättä oma vaan omaksuttu ympäristöstä. Kun ihmisellä on vahva identiteetti, hän toteuttaa itseään ja elää sopusointuisasti. Ihminen voi siis ajautua kannattelemaan sellaista identiteettiä, mikä ei vastaa hänen temperamenttiaan. Ongelmiahan tällaisesta seuraa.

Tuo on kannustavaa tietoa minulle. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että vaikka elämässäni on ollut haastavia vaiheita, olen päässyt lähemmäksi minulle luontaisesti sopivan identiteetin mukaista elämänmuotoa. Saan rohkeutta jatkaa tällä tiellä. Kerrostaloasumisen ja autottomuuden huolettomuus antavat tilaa minulle tärkeälle kuvataiteen tekemiselle. toivon muuttuvani enemmän ja enemmän itsekseni. Kokemuksistani lisää menneen viikon Kotimaa-lehdessä (nro 10/12.3.2009) Terhi Kivikoski-Hannulan artikkelissa "Enemmän vähemmällä".

Yksityiskohta edellisessä artikkelissa olevasta teoksesta.

Temperamentti stressin selittäjänä

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut synnynnäisen temperamentin yhteydestä ihmisen hyvinvointiin kirjassaan Temperamentti, stressi ja elämänhallinta.

Hän esittelee Thomasin ja Chessin käsitteet "goodness of fit" ja "poorness of fit", joista ensin mainittu tarkoittaa tilannetta, jossa ympäristön paineet ja temperamentti ovat tasapainossa. Jälkimmäisessä puolestaan ne eivät sovi yhteen, vaikka kumpaakaan ei voi sanoa vialliseksi sinänsä.

Epäsuhta tuottaa tietenkin stressiä. Syynä voi olla vaatimusten ja kapasiteetin välinen epätasapaino. Stressaantuminen voi toisekseen johtua siitä, että ihminen panostaa johonkin asiaan kohtuuttoman paljon saavutettuihin tuloksiin nähden. Kolmas selitys on tavoitteen voimakkuuden ja henkilökohtaisen viritystilan välinen ristiriita.

Voitaisiin ajatella, että leppoistaminen on juuri tuollaista vaatimusten ja kapasiteetin välisen toimivan suhteen hakemista tai näin ainakin itse haluan asian ajatella. Minulla on työ, jota tehdään persoonallisuuden kautta. Opettajana toimiminen on ihmissuhdetyötä. Kaikkia se ei kuormita, mutta minun on ajateltava jaksamistani.

Kun opiskelen kuvataiteilijaksi työni ohessa, minulla on kaksi huomiota ja aikaa vaativaa toimintakenttää. Elatuksen antava työni minun on tietenkin hoidettava. Jos siis jonkin on joustettava kapasiteetin rajallisuuden vuoksi, sen on oltava taideopinnot ja taiteilijana toimiminen.

Olen aiemmin rakentanut mielessäni jonkinlaista marssijärjestystä taidesaralla, mutta yritän nyt psyykata itseäni pysymään kohtuudessa. Jos asetan tiukat tavoitteet itselleni taiteessa, joudun juoksemaan kahta kisaa yhtäaikaa ja se on minulle liikaa. Minun on siis kamppailtava hurahtamistaipumustani vastaan.

Sekatekniikalla tehty teos. Aihe: Näkymä Assisissa Italiassa. Olen käyttänyt pipetin tapaista työvälinettä, joka on tuottanut kiinnostavan raivoisan tunnelman.