Upshiftaustakin tarvitaan - ja noshiftausta

Tuija Matikka tuo esiin hyviä näkökulmia downsiftaukseen Tiede-lehdessä (9/2011). Meidän kannattaa huomata vauhtimme säätelyssä elämämme kriisit, elinkaaremme vaiheet ja osaamisemme osa-alueet.

Hän vertaa elämää pyörällä ajamiseen. Jos ei polje, pyörä kaatuu. Jos vauhtia on liikaa, voi päätyä allikkoon. Nopeus kannattaa valita tilanteen mukaan. Viisaasti sanottu. Iälläkin on merkitystä. Taaperon vauhti on hidas, kukoistusvaiheessa kaasutetaan ja ehtoopuolella taas jarrutellaan.

Mieleeni tulee suunnittelemisen hankaluus. Meidän kannattaa asettaa tavoitteita opiskelussa, asunnon hankinnassa jne. Mutta miten yllättävät kriisit otetaan huomioon? Tietenkin on oltava realisti ja vakuutuksetkin tuovat turvaa. Riskiaukkoja jää silti aina. Joudumme väistämättä ainakin pieniin hankaluuksiin.

"Hiljaa mäessa" on tavattu sanoa,  Elämää on elettävä ja pyörän pitää edetä, mutta vauhtia voimme säätää. Jos ei jaksa polkea, voi ottaa varman päälle ja taluttaa pyörää. Välillä on pysähdyttävä, mutta kohta taas on jatkettava. Ehkä on tullut haalituksi liikaa tavaraa mukaan ja siitä on päästävä eroon tavalla tai toisella. Sellainenkin on mahdollista, että tie nousee pystyyn. Toivottavasti silloin löytyy tukevia käsiä, jotka auttavat seuraavalle tasanteelle - jos ei suoraan niin mutkan kautta.

Toimiminen on ihmiselle luontaista. Kirjoittaja toteaa, että "... suvantovaiheissa tarvitsemme uusia haasteita, jotta  pääsemme miellyttävään sopivan kuormituksen mielentilaan, ...".



Downshiftaus onkin mielestäni kovin rajaava termi. Tarvitsemme myös upshiftausta ja noshiftausta. Vaihteet on tehty käyttöä varten.

Matikka ottaa esiin myös osaamistemme erojen merkityksen vauhdin säätelyssä. Fyysisesti kyvykkäällä juoksu sujuu useimpia muita paremmin. Toinen taas on muita hoksaavaisempi ja kolmas on suhdetoimintavelho. Joku on huippu näissä kaikissa, meidän muiden osaksi jää kaikenlaiset kykytasoyhdistelmät. Iän karttuminenkin trimmaa näitä ylös ja/tai alas.

Tämä kaikki korostaa yhteisöllisyyden tärkeyttä. Olemme kyvyiltämme erilaisia. Olemme eri elämänvaiheissa. Erilaiset sattumukset kohtaavat meitä, ketä mitenkin. Tukekaamme siis toisiamme ja tarvittaessa nojatkaamme toisiimme. Niinkin sanotaan, että "auta miestä mäessä".

Eläköön yhteisöllisyys!




Kuvat Strassbourgista kesältä 2009.

Onko sopiva sopiva leppoistussana?

Arle ja Pellonpientare kommentoivat edellistä postaustani. Arle on etsinyt tasapainoa elämäänsä ja nimeää hyviä vastakohtapareja, joiden avulla voi etsiä tasapainoa elämäänsä:

- kiire - rauhoittuminen
- melu - hiljaisuus
- työ - lepo
- turha - tarpeellinen

Minusta tuo Arlen luettelo on mainio. Noilla tekijöillä on riippuvuussuhde toisiinsa. Mitä vähemmän turhaa sitä helpompi rauhoittua jne. Noitahan voisi ajatella mittaristona, joissa vasen laita edustaa punaista. Mitä useampi arvo punaisella ja mitä pidenpään, sitä uhkaavampi tilanne. Niin, ajan voisi ottaa lisämuuttujaksi näihin.

Keksisinköhän noita lisää? Sotkuisuus - järjestys? No jaa, ehkä.

Olisi ne oikean laidan lukematkin pitkän päälle hankalia.

Pellonpientare analysoi slow'ta mainiosti. Kyse onkin oikeastaan enemmän näkökulmasta tai asenteesta kuin nopean vastakohdasta. Hän kommentoi myös käyttämääni proper -sanaa ja toteaa sen tuovan mieleen ulkoapäin annetun sopivuuden. No, tarkoitin nimenomaan sopivuutta omasta näkökulmasta, mutta onhan se totta, ettei sana välttämättä itsessään kerro aniankiaan suomalaiselle, mistä päin sopuvuutta arvioidaan. Tosin englannin kielen taitoni ei riitä siihen, että tietäisin, liittyykö proper -sanaan jokin tällainen konnotaatio.

Näin ne temperamenttierot näkyvät arjessa. Vaimoni nauroi sydämensä pohjasta nähtyään miten olin avannut mämmiropposen.

Kevään aurinkoinen tervetulotervehdys sinulle Veikko Ojanen. Kiva kun hyppäsit leppoistuskärryille.


Päivän pieni ilo: Rauhallinen kiirastorstai-ilta. Syvän ylevän kaunis Matteus-passio soi radiossa.

Oikein rauhaisan hiljaista ja tunnelmallista pääsiäistä kaikille!

Minkälainen downsiftaaja olet?

Mari Koo on ollut tänä aamuna Ykkösen aamu-tv:ssä keskustelemassa kohtuullistamisesta, leppoistamisesta ... vai mikä tämän rakkaan lapsen nimi nyt onkaan.

Mari laittoi hienosti tämän aatteen yhden alalajin periaatteet pakettiin ja esitteli ne selkeästi varsin lyhyessä ajassa. No, en tiedä, katsooko Mari itse edustavansa yhtä kohtuullistamisen suuntausta ja lieneekö tällainen luokittelu tarpeenkaan muutoin kuin ilmiön erittelyn kannalta.

Mari otsikoi eilisen postauksensa rohkean ironisesti: Joutilaampaan elämään etuoikeutettu elitisti.
Haluaisin keksiä Marille mielestäni paremmin istuvan epiteetin, mutta en ole sitä tavoittanut - ainakaan vielä.

Tuli mieleen, että voisimme tyypitellä kohtuullistamista meemisetin avulla ja vähän pilke silmäkulmassa. Tässä se tulee. Täytä pois, jos törmäät tähän ja huvittaa tai tulet haastetuksi, ja vaikka et tuntisikaan itseäsi downsiftaajaksi.

Tällainen downsiftaaja olen

1. Kuka?

Heikki, kauppaopettaja, melkein valmis kuvataiteilija, puoliso, isä, pappa.

2. Missä?

Asun kerrostalossa Helsingin Herttoniemessä.

3. Kotoisin?

En mistään. Sukujuuret Kannaksella ja Satakunnassa.

4. Suhteesi leipätyöhösi/pääaktiviteettiisi?

Pidän kovasti opetustyöstäni, vaikka olenkin altis ylikuormittumiselle siinä. Koen ammatin humanistisen luonteen tärkeäksi. Antaa luontaisesti mahdollisuuksia luoviin kokeiluihin. Ihmissuhdetyö - hyvä, että on.
Tarjoaa minulle mahdollisuuden piirtää ja sovitella estraditaiteilijankin kaapua työssäni. Haastavinta on motivoida opiskelijoita aktiiviseen itseohjautuvuuteen ja etsimään yksilöllisesti luontaisia oppimisväyliä.

5. Mitä harrastat?

Kuvataide on minulle niin vakava juttu, että alan lukea sen toiseksi ammatikseni. Lukeminen laidasta laitaan. Nettiaddiktin puuhailut. Valo- ja videokuvaus.

6. Kerro luonteestasi

Virikenälkäinen, lukutoukka, innostuvainen, pohdiskelija, hutilus, perfektionisti, irroittelija, humanisti.

7. Milloin tunnet olevasi eniten oma itsesi?

Puuhaillessani ja pöhköillessäni lastenlasteni kanssa. Maalatessani.

8. Huvittavin heikkoutesi?

"Aina" paperit hukassa ja tavarat sekaisin.

9. Itsellesi tärkein vahvuutesi (No, rohkeasti vain!)?

Taiteellinen luovuus

10. Suhteesi sosiaaliseen mediaan?

Toivottoman addiktoitunut. En kuitenkaan twiittaa.

11. Suhteesi downsiftaukseen?

Downsiftaaja olen. Haluan pitää kiireen aisoissa ja tavoitella minulle sopivaa tempoa tekemisissäni. En tavoittele löysäilyä. Hermostun joutilaisuudessa.

12. Muita slow life -mausteita?

Ekologisuus merkitsee. Slow travel - jesh! Slow food - no jaa .. Leppoisan rennosti tässä ja nyt eikä time managerien avulla. Koen itseni onnelliseksi ja leppoistumisella on ollut tärkeä rooli tämän olotilan saavuttamisessa.

13. Miten slow life näkyy arjessasi?

Meillä ei ole autoa. Käytämme julkisia, taksipalveluja ja CityCarClubin autoja. Asumme kerrostalossa. Yritän siirtää huomiseen sellaista, minkä olen perinteisesti halunnut hoitaa vielä tänä iltana.

14. Suurin henkilökohtainen slow life-/ekohaaste?

Tykkään matkailusta. On kovin vaikea välttää lentämistä.

15. Miten sinusta tuli kohtuullistaja tai miten kiinnostuit aihepiiristä?

Kun nimitys slow life alkoi nostaa päätään, huomasin tavoitelleeni sen tyylistä elämää ja osin onnistuneenikin. Runsas vuosi sitten minut kutsuttiin Aamusydämellä-ohjelmaan keskustelemaan aiheesta ja noihin aikoihin aloitin tämän leppoistusblogin kirjoittamisen. En ole kuitenkaan tehnyt rohkeaa päätöstä hypätä palkkatyöstä yrittäjäksi, kuten esimerkiksi Mari Koo, vaan ajautunut tähän elämän kohtaloissa - toki hiukan veneen kulkua melalla avitellen.

16. Mielikirjasi?

Monen moista. Tässä joitakin välähdyksiä: Kiven Seitsemän veljestä äänikirjana (hieno kokemus, vaikka välillä nukahtelinkin). Lenz, Dostojevski, Haanpää, Nousiaisen Vadelmavenepakolainen oli todella hauska. No tunnustetaan, menee noita dekkareitakin. Tietokirjallisuus kuten historia.

17. Mitä teet, jos sinulle tarjoutuu tunnin luppoaika tilnateessa, jossa et sellaista odottanut.
Ehkä menisin kävelylle nuuskimaan ympäristöä, jos en ole aivan tutuissa nurkissa, tai hankkiudun tietokoneelle pörräämään netissä.

18. Kerro jokin tämänpäiväinen hyvä hetki

Minulla oli hyppytuntipari puolen päivän jälkeen. Väsytti. Kävin ottamassa nokoset työpaikallani siihen tarkoitukseen varatussa tilassa.

19. Kahvi maidolla vai ilman?

Ilman ja myös ilman sokeria ja silloin tällöin ihan illalla ilman kofeiinia.
20. Mitä muuta haluat sanoa?

Mitä ihmeen tavoitteita? Olen jo huipulla.



Jos päätit täyttää tämän meemin, olisin kovin ilahtunut, jos vinkkaisit minulle vaikkapa leppoistelublogini kommentteihin (http://leppoistaminen.blogspot.com/). Olisi mukava lueskella.
Kiva myös, jos lähetät meemiä eteenpäin.

Taidanpa haastaa Mari Koon ja Serenitaan (Moi Ritva! Oli mukava tavata tiistaina.) näin alkajaisiksi.


Mukava kun kiipesitte mukaan kiesiin Huinahaina ja Kati Sarvela (http://katisar.wordpress.com/ ?). Lämpimästi tervetuloa!

Vauhti hidastuu - paino laskee?

Omat kokemukseni viittaavat siihen, että painonhallinnalla on yhteys stressiin ja ja siten myös elämän pakkotahtisuuteen tai -tahdittomuuteen. Onnistuin taannoin pudottamaan painoani noin 20 kiloa Kiloklubin avulla ja pääsin varsin sopivalle tasolle. Painoindeksini oli 25:n tienoilla eli ei yhtään hassumpi.

Kiloklubi on nykyään ilmaiseksi netissä käytettävissä oleva sivusto, jonka avulla voi valvoa syömisiään ja liikkumisiaan. Ideana on, että kun opetellaan syömään säännöllisesti ja järkevästi sekä myös huolehtimaan riittävästä liikunnasta, paino putoaa vähitellen sopivalle tasolle. Minulla yllä mainittuun saavutukseen meni lähes kaksi vuotta.

Tavoitteeseen pääsyn jälkeen voi jatkaa opittuja hyviä tapoja ilman järjestelmän tukea. Minulle tämä ei onnistunut. Painoni on noussut viime kesästä kymmenisen kiloa.

Olin "ajanut liian kovaa", mutta onneksi sisäinen järjestelmäni pani minut rauhoittumaan. Jätin taideopinnot syyskaudeksi. Kun en ollut tarkkana, paino nousi.

Olen huomannut, että kun päivä- ja sen mukana ruokajärjestys vinoutuu, syömiset eivät pysy hallinnassa. Varsinkin kun kyläillään, valvotaan ja ollaan houkutusten ääressä pöydässä, on vaikea pidättäytyä liiasta einehtimisestä. Kun ruokavälit venyvät ja menemistä riittää, ei jaksa taistella. Tulee naposteltuakin. Erityisesti kun työ- ja muut kiireet kasautuvat, stressitaso nousee ja elämänhallinta vähenee. Eikä tarvitse olla edes stressaantunut. Pelkkä väsyneisyyden tunne riittää.

Tässäkin hyvä syy leppoistamiseen tai pykälän pienentämiseen (Tässäkö käännös downshiftaamiselle?). Kun heittää pienemmälle vaihteelle, tulee koneeseen enemmän vetoa. Vauhti tosin hidastuu, mutta meno on varmempaa ja kurinalaisempaa.

Kun elämässä on riittävästi löysää, pystyy helpommin pitämään sopivan ruokailu- ja liikuntarytmin, eikä painonhallintakaan ehkä tunnu niin suorittamiselta. Terveellä tasolla oleva paino tuo hyvän olon tunnetta.

Nyt aloittelen uudestaan Kiloklubin käyttöä. Toivottavasti vauhti edelleen hidastuu ja paino laskee.

Osa teoksesta, joka esittää näkymää San Miniatolle päin Firenzessä. Miniato ei näy tässä otoksessa.

Koruttomuistaminen?

Serenitas esittää vaikuttavan luettelon termejä ja määritelmiä, joita hän on poiminut Duane Elginin The Garden of Simplicity -sivulta. Tässä on meille hyvä työväline pohdiskeluumme.

Etsimäni termikin löytyi listalta - Ecological Simplicity. Toimisiko suomeksi muodossa ekologinen yksinkertaisuus? Ei oikein hyvin, koska senhän voi myös ymmärtää tyhmyydeksi ympäristöasioiossa. Mitä ehdotatte?

Elginin termeistä Uncluttered Simplicity taitaa olla lähinnä minua, vaikka minulle sopivia aineksia löytyy joistakin muistakin mainituista. Hän tarkoittaa termillä "elämän ottamista haltuun liiasta, kiirestä ja sirpaleisuudesta" ja "keskittymistä olennaiseen". Sananmukaisesti Uncluttered Simplicity on järjestettyä tai siivottua yksinkertaisuutta tai sinne päin. Laitetaan siis elämä järjestykseen. Leppoistaminen on aika lähellä, mutta onhan siinä tosiaan sellainen riippukeinumainen vivahde. Esinetarinoita pitääkin ilmausta heppoisena.

Miltä kuuloistaisi "elämän rauhoittaminen" suomennokseksi Uncluttered Simplicitylle? Tai rauhoittuminen koruttomuuteen? Tai koruttomuistaminen? Ei taida oikein nasahtaa.

Kulosaaren kartano. Tussikynä ja akvarelli.

Terminologiasta ja sotkuisesta työpöydästä

Blogissa Esinetarinoita on esitetty hyvä oivallus. Kirjoittajan mukaan termi "slow life" voitaisiin suomentaa hitauttamiseksi. Leppoistaminen tarkoittaisi yksilön elämänhallintaa ja hitauttaminen merkitsisi asioiden hoitamista riitävästi aikaa uhraten siten, että lopputulosten laadusta pidetään huolta. Tämä on minusta ansiokasta käsitemäärittelyä.

Aihepiiriin liittyy vielä yksi näkökulma. Leppoistaminen ja hitauttaminen edistävät kestävää kehitystä, vaikka sitä ei tavoteltaisikaan. Tarvitsisimmeko tähän oman termin? Sellaisen, joka tarkottaisi elämän yksinkertaistamista ja rauhoittamista nimenomaan ympäristöllisistä syistä.

Pagistaan murehtii työtavaran kuljetusta ja sotkuista työpöytää. Minulla on samoja murheita. Työpöytäni on melkein jatkuva kaaos ja harvoin saan tehtyä jotakin sen siistimiseksi. Tälläkin on yhteys elämänhallintaan. Olisi helpompaa, jos pöytää hallitsisi järjestys.

Professori Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut paljon temperamentista. Minulle on jäänyt käsitys, että temperamentti vaikuttaa siihen miten luontaista on pitää tavarat järjestyksessä. Jos ei ole sopivaa taipumusta, järjestämiseen kuluu paljon energiaa. Näin se ainakin minulla menee.



Tussikynäpiirustus. Aihe: Näkymä Rynekiltä. Wroclaw, Puola.