Ei-kasvustako apua ilmastomuutokseen?

Koulumme Vallilan koulutusyksikössä oli meneillään olevaan ympäristöviikkoon liittyen tänään luennoimassa kansanedustaja Oras Tynkkynen aiheenaan ”Ilmastopolitiikka – haasteita ja mahdollisuuksia liiketoiminnalle Suomessa”.
Puhe oli oikein informatiivinen, selkeä ja asiallinen. Painopiste oli ilmastopolitiikassa. Hänen mukaan ilmastomuutoksen riittävä torjuminen maksaisi maailman bruttokansantuotteesta arvioijasta riippuen yhdestä viiteen prosenttia. Hän oli sitä mieltä, jos kustannus olisi esimerkiksi kolmen prosentin luokkaa, talous kasvaisi senkin jälkeen.
Kirjoitin äskettäin talouksien luokittelemisesta ylikuluttaviin, kestäviin ja kamppaileviin. Törmäsin tuolloin asiaa tutkaillessani myös termiin "degrowth" eli ei-kasvu. Kyse on siis talouden negatiivisesta kasvusta eli laskusta. Wikipedian mukaan poikkeaa kestävän kehityksen ideasta siinä, että ei sisällä ajatusta kehityksestä. Hyvinvointia lisättäisiin kuluttamalla vähemmän, käyttämällä aikaa kulttuuriin jne.
Kysyin Tynkkysen mielipidettä yllä mainittuun luokitukseen ja degrowth-käsitteeseen. Hän ei pitänyt realistisena uskoa, että eduskunta voisi toimia noiden ajatusten pohjalta. Mitä ilmeisemmin hän on oikeassa.
Tynkkysen lähestymistapa ilmastomuutoksen torjuntaan on hyvin käytännöllinen ja perustuu markkinatalouteen.
Päivän pieni ilo: Eräs opiskelija moikkasi kauniisti hymyillen raitsikassa.

Slow travel - bussilla Ruotsista Ranskaan?

Kuten viime vuonna ensi kesänäkin olemme vaimoni kanssa menossa lomailemaan Ranskaan. Hidasta matkailua sikäli, että pysähdymme kunnolla kolmeen paikkaan. Sitten on se iso MUTTA. Millä Ranskaan?


Kun matkaa suunniteltiin, taivuimme taas varaamaan lennot, kun niin on niin kätevää ja edullista reissata.
Tuhkapilvi on saanut vaimoni varmuuden vuoksi miettimään vaihtoehtoa. Hän on saanut selville, että Tukholmasta pääsee bussilla Ranskaan. Olemme aiemmin murehtineet junamatkan kalleutta, mutta bussimatka kuulostaa kohtuuhintaiselta. Noin 120 euroa yhteen suuntaan henkeä kohti.
Bussimatka kestää reilusti yli vuorokauden ja pysähdykset ovat lyhyitä. Rankalta tuo kuulostaa, mutta ehkä sen voisi kestää. Kun kerran kokeilisi, tietäisi, pystyykö noin ekoisaan matkailuun. Jos tänä vuonna lennot toteutuvat, voisi ensi vuonna kokeilla bussia.

Pitäisi vielä selvittää, kumpi on luontoystävällisempi vaihtoehto Helsingistä Tukholmaan, laiva vai lentokone.

Sri Lanka mallimaaksi suomalaisille?

Palaan vielä teokseen Elements for Discussion: Sustainable Futures, jonka kirjoittajat Ulvila ja Pasanen tarjoavat kolmiosaisen jäsennyksen maiden vertailemiseksi kestävän kehityksen kannalta. He puhuvat kamppailevasta, ylikuluttavasta ja kestävästä kulttuurisesta luokasta.

Ensin mainittuun kuuluvien maiden asukkaat elävät alle ympäristövaransa ja epäihmisarvoisesti kärsien muun muassa aliravitsemuksesta.

Ylikuluttavien maiden kansalaiset saavat tarpeensa tyydytettyä, mutta ympäristö kärsii.

Paras näistä vaihtoehdoista on kestävä luokka, johon lukeutuvissa maissa eletään tasapainossa ympäristön kannalta ja saadaan perustarpeet tyydytetyiksi. Costa Rican ja Sri Lankan tapaiset maat ovat kiinnostavia tästä näkökulmasta. Kirjoittajien mukaan kamppailevien ja ylikuluttavien maiden on syytä muuttaa linjaansa, mutta tietenkin eri suuntiin.

Minusta tämä näkökanta on hyvin kiinnostava ja suorastaan vallankumouksellinen. Luultavasti harvalla tulee mieleenkään muu kuin se, että menestyneet länsimaat näyttävät suuntaa muille.

Varmaankin esimerkiksi Sri Lankassa on kovasti tarvetta yhteiskunnan kehittämiselle, mutta tavoitteena pitäisikin olla kehitys parempaan mutta ei länsimaiden osoittamaan suuntaan.

Päivän vitsi: Serkkuni oli laittanut tämän Facebookiin. Mies seisoi kallion päällä ja huusi jatkuvasti "kakskytviis, kakskytviis, kakskytviis ..". Ohikulkija nousi kalliolle ottamaan selvää asiasta. Huutaja tönäisi hänet alas ja huusi nyt "kakskytkuus, kakskytkuus, kakskytkuus ...".

Päivän pieni ilo: Eräs kollegani on sopinut kanssani ostavansa yhden tauluistani, jotka ovat menossa lopputyönäyttelyyn seinille sommittelua varten valittaviksi. Tänään hän tiedeusteli, milloin teoksen voi saada. Tuntuu mukavalta, kun joku odottaa maalaustani.

Nyt euron reunasta hyvä ote ja kulutus alas, kun on nuukuusviikko

Nyt on sitten Nuukuusviikko, jonka slogan "Vähemmän kulutusta - enemmän elämää" istuu downsiftaamiseen kuin nenä päähän. Onpa hienoa, että tällainenkin kuvio näyttää jo vakiintuneen traditioksi muistuttamaan osaltaan meitä elämäntapamuutoksen tärkeydestä. 

Kouluni Suomen Liikemiesten Kauppaopiston Vallilan yksikössä vietetään ympäristöviikkoa 26 - 29.4. eli ensi viikolla. Oras Tynkkynen luennoi aiheenaan "Ilmastopolitiikka - haasteita ja mahdollisuuksia liiketoiminnalle Suomessa", kirpputoria ja kierrätyspistettä pidetään, ekotietopiste avataan ja ekolupauskilpailukin pannaa toimeen.

Olisi mukava, jos koulumme tapahtuma pidettäisiin ensi vuonna nuukuusviikolla. Pasilan yksikön kierrätyskeskiviikko on sopivasti tällä viikolla. Taidan ottaa selvää kuka viikosta vastaa ja ehdottaa aikataulusovitusta.

Nuukuusviikon sivuilta löysin tiedon tutkijoiden Marko Ulvilasta ja Jarna Pasasesta, jotka ovat kirjoittaneet teoksen  Elements for Discussion: Sustainable Futures. Kirjan voi tilata ilmaiseksi ja sen voi myös lukea netistä. Tutkijat esittävät uuden ja todella mielenkiintoisen "luokkayhteiskuntanäkemyksen", joka antaa tuoreen näkökulman kuluttamiseen. He puhuvat ylikuluttavasta, kestävästä ja kamppailevasta luokasta, mutta palaan tähän tärkeään löytöön paremmin myöhemmin.

Päivän pieni ilo: Kävin aamupäivällä Art-Printissä katsomassa lopputyönäyttelyyn liittyän leiska-aineiston ja tapasin samalla opiskelijakollegani Eilan. Taiteilijakäyntikorttiini löytyi kivan tuore sommittelu.  

Leppoisa viikonloppu ja huomenna rästihommien kimppuun

Huomenna alkaa uusi jakso, joka antaa minulle aikaa perata rästityökuormaani. Onneksi minulla oli mahdollisuus olla torstaina ja perjantaina mielenkiintoisessa seminaarissa. Vaikka olinkin ensimmäisen päivän puheenjohtaja (tai oikeastaan kuuluttaja), seminaari oli mukavan pehmeää laskua aikatauluun, jossa on vähemmän minuuttimääräaikoja.

Tunsin eilen päivällä itseni pelottavan väsyneeksi ja masentuneeksi. Se oli onneksi ohimenevää, joskin työväsymystä varmasti on runsaasti pohjalla. Mieli kohentui kun sain pikkuherra Hermannin eli pojanpoikani (alle 2 v.) hoitooni ja saimme viettää leppoisaa lauantaipäivää. Katselimme paria eläinfilmiä Areenalta, saunoimme, pikkuisen katseltiin lastenkirjaakin ja Hermanni seurasi sylistäni metroliikennettä, kun laittelin palkkapäivän jälkeisiä "finansseja" järjestykseen tietokoneella. Pitihän Hermannin toki tehdä hiukan työtäkin eli leikkiä duplopalikoilla.

Tänään olen ottanut iisisti. Kävimme kävelyllä. Viileän kaunis kevätpäivä. Olo on levollisempi. En tosin tiedä, miten intensiivistä otetta vaativa arviointityö käynnistyy huomenna. Voi olla, että etten ole vielä riittävästi palautunut pystyäkseni etenemään tehokkaasti. Luulen, että minun kannattaa aloittaa järjestämällä rästihommani jolloin saan paremman kuvan niiden määrästä. Sitten on luontevaa alkaa pureksia niitä pois "peruna kerrallaan". Aloittamalla kiireisimmästä päästä arvelen saavani nopeammin hallinnan tunnetta hommaan. Tosin pienten ja helppojen hoitaminen ensi alkuun voisi tuoda mukavaa tunnetta asioiden luistamisesta. Ans' kattoo.

Lämpimästi tervetuloa joukkoon Vaiheinen! Mukava kun liityit seuraamme.

Nyt väsyttää

Talvikauden työ painaa hartioilla. Onneksi ensi viikolla alkaa uusi jakso, jolloin on paremmin aikaa hoitaa rästiin jääneitä töitä. On stressaavaa, kun opiskelijoiden yksittäisiä suoritusjuttuja seisoo minulla odottamassa käsittelyä, enkä pääse niitä hoitamaan, kun on niin paljon muuta. Opiskelijat kyselevät ja muutakin kautta tulee kyselyjä.

Minun on vain pidettävä itseni koossa ja edettävä omaa terveyttäni ajatellen kohtuullista tahtia. Samalla minun on pidettävä mielessäni, että edellinen jaksoni oli kohtuuttoman raskas, kun oli niin paljon opetusta. Olen siis tavallaan tehnyt kevään viimeisen jakson töitä etukäteen. Yksittäiset rästihommat- sinänsä aika pienet, mutta yksittäin hoidettuina aikaa vievät -  kasautuvat.

Useimmat näistä rästeistä syntyvät, kun opiskelijat eivät saa suorituksiaan hoidetuiksi kurssin aikataulun puitteissa.

Tällä viikolla keskityn saattelemaan päättyviä kursseja loppuun ja sparraamaan niiden opiskelijoita saamaan suorituksiaan läpimenokuntoon. Loppuviikolla olen pari päivää seminaarissa.

Nyt kieli keskellä suuta eteenpäin. Tällä viikolla allokoin vähäisiä jäljellä olevia voimiani päättyviin kursseihin ja ensi viikolla tartun rästeihin. Peruna kerrallaan, kuten Tahkokallio sanoo.

Päivän pieni ilo: Raitsikka ei ollut tänään myöhässä kuten viime keskiviikkona ja ehdin siityä kohtuullisessa ajassa Pasilan toimipisteestä, jossa edellinen tuntipari päättyi, Vallilan toimipisteeseemme aloittamaan seuraavaa ilman, että tarvitsi turvautua taksiin.

Mikä saa jäämään iltalampun ääreen?

Pohdiskelin edellisessä jutussani sisun olemusta slow lifen näkökulmasta. Jatketaan samasta aiheesta.

Ilmeisesti tuollaisessa tilanteessa, jossa olisi jo aika lopettaa kyseiseltä päivältä, voi olla useita vaikuttimia, jotka saavat meidät punnertamaan eteenpäin. Joissakin tapauksissa asian jättäminen kyseiseltä päivältä voi tuottaa huomattavasti enemmän setvimistä myöhemmin kuin homman hoitaminen tässä ja nyt edellyttäisi. Esimerkiksi voi olla koolla useita henkilöitä, joille on asiaa. Kannattaa hoitaa homma nyt, eikä tavoitella myöhemmin kaikkia erikseen. 

Tulevat työpäivät voivat myös olla niin umpeen buukattuja, että asian jättäminen hoidettavaksi muiden kiireiden lomassa aiheuttaa hoppua ja stressin tunnetta.

Työpaikkani TYHY-päivänä meillä oli työterveyspsykologi Simo Levanto luennoimassa työssä jaksamisesta. Kiinnitin huomiota, kun hän mainitsi, että ihminen ei tunnista väsymyksen syvyyttä. Voi tuntea itsensä väsyneeksi työssä ja olisi jo syytä lähteä kotiin, kun ajattelee, että kyllä minä pystyn tämän vielä tekemään.
Sisukkuus, asian loppuun saattamisen tarve ja väsymyksen tunnistamattomuus voivat yhdessä saada meidät jäämään iltapuhteelle. Tätä voi vahvistaa vielä voimakas kunnianhimo. Haluamme ehkä antaa itsestämme enemmän aikaansaavan kuvan kuin mihin luontaisesti kykenemme. Voi olla, että meitä vaivaa lisäksi turvattomuuden tunne. Jos työpaikan pysyminen vaikuttaa epävarmalta tai kyseessä on määräaikainen työ, voi tuntua, että pitää tehdä varmuuden vuoksi ylimääräistä.

Pelkän sisukkuuden sijaan meitä saattaakin pidättää iltalampun ääressä usean tarpeen ja motiivin yhtäaikainen vaikutus.

Päivän vinkki: Maalauksiani ja piirustuksiani on esillä Cafe Kahvikujassa Helsingin Vuosaaressa 12.4. - 3.5.2010.

Päivän kiitollisuuden aihe: Vaimoni toimii mielellään managerinani taidenäyttelyasioissa.

Näkymä Firenzessä. Sekatekniikka. Kuuluu lopputyönäyttelyvalikoimaan (Prässäämö, Kaapelitehdas, Helsinki 21-30.5.2010), joten ei ole esillä Cafe Kahvikujassa.  

Slow sisu

Sisu tarkoittaa Wikipedian määritelmän mukaan "sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä, lannistumattomuutta." (alkuperäinen lähde: Kielitoimiston sanakirja). Jostakin syystä englanninkielinen Wikipedia kertoo aiheesta huomattavasti laveammin.

Sisukkuus on todella hyödyllinen ominaisuus tilanteissa, joissa kasaantuu lyhyeen aikaan paljon tekemistä ja näillä on suuri merkitys tulevaisuuden kannalta. Kun on ponnistellut sisukkaasti ja saanut näin asiat järjestymään hyvälle mallille, voi syystäkin tuntea tyydytystä.

Minulla itselläni on taipumus yrittää tehdä käsillä oleva homma samalla istumalla tai ainakin saman päivän aikana valmiiksi. Asettelen mielessäni jonkinlaisen luontaisen urakan, jonka sitten yritän saada tehdyksi. Tämä on sikäli hyvä ominaisuus, että asioita sitten tuleekin valmiiksi nopeammin kuin mitä muutoin tulisi.

Huomaan kuitenkin, että tuo taipumus - kutsuttakoon sitä sitten sisuksi tai joksikin muuksi - on omiaan laittamaan minut ottamaan itsestäni enemmän irti kuin on minulle hyväksi. Siispä sisukkuus onkin hyvä ominaisuus silloin, kun sen tuottamaa määrätietoisuutta pystyy säännöstelemään siten, että se tulee käytetyksi silloin, kun sille on erityisesti tarvetta. Sisu voi saada pakkomielteisen sävyn, mistä johtuen saattaa tuntua, että aina pitää pinnistellä niin pitkälle kuin mahdollista ja tämä taas voi olla pitkän päälle kohtuuttoman kuormittavaa.

Tässä meille finlenskankielinen ilmaus: slow sisu. Oltakoon sisukkaita silloin, kun on sen aika, ja muulloin pitäkäämme sisukkaasti kiinni siitä, että lepäämme ja rentoudumme riittävästi.

Slow organisation = no organisation

Minulle on syntynyt sellainen kuva, että slow life -aate ei tunnu tarvitsevan yhdistyksiä, järjestöjä tai muita sellaisia hierarkioita kantovoimakseen. Voisiko olla niin, että aatteen omaksuneet luonnostaan välttävät rakenteita, jotka synnyttävät rutiinityötä?

Minusta näin voisi jatkuakin. Samanhenkisten kesken yhteydenpito sujuu epävirallisesti vaikkapa sosiaalisen median välityksellä.

Organisaatio on kevyt, kun sitä ei ole. Hyvä näin.

Vai olenko väärässä? Onko joku törmännyt johonkin aiheen ympärille nousseeseen organisaatioon (kaupallisia ei laskettane)?

Outi, kiva kun tulit mukaan. Lämpimästi tervetuloa! Sinullakin taitaa olla elämäntapablogi. Täytyypä tutustua paremmin.

Päivän pieni ilo: Päivänokoset yhdessä koulun lepohuoneista.

Slow products?

Kirjoitin eilen Eve Mantun ohjelmasta. Hän tuntui siinä vierastavan ajatusta slow-hengen mukaisten tuotteiden kehittämisestä.

Sitä on jo tehty. Monet kaupungit ovat julistautuneet slow cityiksi ja sehän edistää matkailua. Slow travel on antanut innoitusta joillekin matkailuyrittäjille.

Tässä mallisuoritus. Vaimoni avaama ropponen. Vrt. tähän.

Saapa nähdä tuleeko meille tarjolle fyysisiä tuotteita, joiden mainostetaan olevan slow -ilmapiirissä tuotettuja. Onkohan yksikään yritys uskaltanut soveltaa tuotannossaan ja muissa toimissaan "Less is more" - ideaa?
Yhden hengen yrityksissä tätä toki tapahtuu, mutta löytyisiköhän yhtään vaikkapa keskisuurta yritystä? Olisi mielenkiintoista kuulla, miten sellainen onnistuu. Jos sellainen antaisi tuottoisamman lopputuloksen kuin perinteinen ajattelu, sen pitäisi sopia myös osakkeenomistajille.

Ostaisitko tuotteen, jossa on sertifiointia edellyttävä teksti "Slow product"?

Alma, kiva kun tulit mukaan leppoistusmatkalle. Lämpimästi tervetuloa.

Päivän pieni ilo: Pyhäpäivän kiireettömyys.

Elä tässä ja nyt eläkä hötkyile kaikkialle

Eve Mantu käsitteli hidastamista äskettäin ohjelmassaan radiossa. Hän oli menossa ja osallistui Designing Slow Life -tapahtumaan Lahdessa. Hän demonstroi mainiosti kiireen todellisuutta selostamalla pätkiä ajomatkaltaan.

Ohjelmassa viitattiin Demingin ympyrään - tosin sitä mainitsematta - , joka jäsentää toimemme suunnitteluun, toteutukseen ja tulosten analysointiin. Järkevää hommaa, mutta jos tämä ote tartuu lähes kaikkiin toimiimme, elämä käy stressaavaksi. Mantun haastattelema tapahtuman puheenjohtaja Jukka Oresto (Lahden ammattikorkeakoulu) totesi, että pitäisi keskittyä juuri siihen mitä tekee eikä jatkuvasti ajatella tulevaa.

Tuossa onkin yksi elämämme dilemmoista. Usein meitä muistutetaan tässä hetkessä elämisen tärkeydestä. Carpe diem! Järki sanoo kuitenkin, että on hölmöä olla ajattelematta huomista. Eihän yhteistyöstäkään tule mitään jollemme sovi aikatauluista jne.

Arvelen, että turvattomuuden tunne on yksi tekijä, joka panee meitä miettimään tulevia. Siihen ajaa meitä myös se, että meillä on luontainen taipumus niin sanotusti pyrkiä elämässä eteenpäin ja tämä tuottaa sitoutumista yhä korkeampaan kotitalouden menotasoon.

Varmaankin meidän kannattaisi tulkita monimuotoisemmin eteenpäin menemisen sisältöä ja myöskin pohtia sen perinteisen tulkinnan välttämättömyyttä. Luulen, että ihmisyyteen kuuluu välttämättömästi ajatus asioiden kehittämisestä ja se on mahdollistanut nykyisen elämänmuotomme syntymisen. Näin ollen on kuolleena syntynyt idea tavoitella pysähtyneisyyden tilaa.

Kultturinen kehitys on tuottanut sen, että omaisuuden karttuminen laajalti mielletään eteenpäin menoksi. Se onkin ymmärrettävää, kun ajatellaan nykyisen länsimaisen elintason historian lyhyyttä.

Mantu haastatteli myös tapahtumassa puhunutta Sitran Timo Hämäläistä, joka toi esiin valitsemisen vaikeuden. Nykyään on niin paljon kivoja juttuja tarjolla sekä työssä että siviilissä, että tulemme olleeksi liian monessa mukana.

Tähän käy esimerkiksi oma addiktoitumiseni sosiaaliseen mediaan. Värkkään tämän leppoistumisblogini lisäksi Honkalat-blogia ja kun kohta taideopiskelublogini saa liittyä hiipuneiden blogieni joukkoon, alan pitää taiteilijablogia. Kun pitää blogeja, lukee myös muiden blogeja. Sähköposti on jatkuvassa käytössä, mikäli se nyt on somea. Facebook vie vääjäämättä aikansa. Käytän myös Youtubea, jossa minulla on oma videostoni. Äskettäin kirjauduin Second Lifeen, joka vaikuttaa jännittävältä maailmalta. Tulin liittyneeni myös Dojolaissivustolle. Mistä luopuisin? Apua! En pysty... No jos nuo dojolaiset voisivat jäädä vähemmälle.

Nyt olisi aika miettiä uudestaan ajankäytön, materiaalin ja tavoitteiden tasapainoa.

Onko sopiva sopiva leppoistussana?

Arle ja Pellonpientare kommentoivat edellistä postaustani. Arle on etsinyt tasapainoa elämäänsä ja nimeää hyviä vastakohtapareja, joiden avulla voi etsiä tasapainoa elämäänsä:

- kiire - rauhoittuminen
- melu - hiljaisuus
- työ - lepo
- turha - tarpeellinen

Minusta tuo Arlen luettelo on mainio. Noilla tekijöillä on riippuvuussuhde toisiinsa. Mitä vähemmän turhaa sitä helpompi rauhoittua jne. Noitahan voisi ajatella mittaristona, joissa vasen laita edustaa punaista. Mitä useampi arvo punaisella ja mitä pidenpään, sitä uhkaavampi tilanne. Niin, ajan voisi ottaa lisämuuttujaksi näihin.

Keksisinköhän noita lisää? Sotkuisuus - järjestys? No jaa, ehkä.

Olisi ne oikean laidan lukematkin pitkän päälle hankalia.

Pellonpientare analysoi slow'ta mainiosti. Kyse onkin oikeastaan enemmän näkökulmasta tai asenteesta kuin nopean vastakohdasta. Hän kommentoi myös käyttämääni proper -sanaa ja toteaa sen tuovan mieleen ulkoapäin annetun sopivuuden. No, tarkoitin nimenomaan sopivuutta omasta näkökulmasta, mutta onhan se totta, ettei sana välttämättä itsessään kerro aniankiaan suomalaiselle, mistä päin sopuvuutta arvioidaan. Tosin englannin kielen taitoni ei riitä siihen, että tietäisin, liittyykö proper -sanaan jokin tällainen konnotaatio.

Näin ne temperamenttierot näkyvät arjessa. Vaimoni nauroi sydämensä pohjasta nähtyään miten olin avannut mämmiropposen.

Kevään aurinkoinen tervetulotervehdys sinulle Veikko Ojanen. Kiva kun hyppäsit leppoistuskärryille.


Päivän pieni ilo: Rauhallinen kiirastorstai-ilta. Syvän ylevän kaunis Matteus-passio soi radiossa.

Oikein rauhaisan hiljaista ja tunnelmallista pääsiäistä kaikille!