Leppoistamalla oleskeluyhteiskuntaan?

Tasavallan presidentti sanoi uudenvuodenpuheessaan, että "Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän.".

Tuomitsiko presidentti tässä arvovallallaan koko slow life -ajattelun?

Mahdollisesti. Tai sitten ei.

Saattaa olla, että osa slow -aatteen kannattajista tavoittelee riippumattoelämää, mutta siinä ei mielestäni ole tämän ajattelun ydin. Kysymys on arvoista. Onko vain työ sinänsä elämän tarkoitus?

Uskon, että vetelehtiminen ei todellakaan ole hyväksi ihmiselle. Toki rentoutua pitää ja lomailla saa, mutta ajankuluttaminen elämän pääsisältönä kuulostaa moraalittomalta, ainakin, jos se tapahtuu muiden kustannuksella.

Eräs entinen esimieheni kertoi tavoitteekseen sen, että pääsee viisikymppisenä eläkkeelle ja rahaa on niin paljon, ettei siitä tarvitse murehtia. Hänen elämäntapansa perusteella tulkitsen, että tämä takoitti hyvin korkeaa aineellista elintasoa ilman työvelvoitetta. Tietääkseni tämä hänen tavoitteensa ei ole toteutunut. Hän on hyvin tarmokas, aikaansaava ja työteliäs persoona, joten syy voi olla siinä, että hän pitkästyy ilman työtä ja tavoitteita.

Jotkut elämässään materiaalisesti menestyneet viettävät vuodesta pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa golfia pelaamassa. Ovat saattaneet jäädä selvästi ennen tavanomaista eläkeikää viettämään oloneuvoksen elämää karttuneeseen omaisuuteen tai muihin etuisuuksiin nojaten. Ovat varmasti tehneet paljon työtä, mutta silti kuulostaa oleskelulta.

Joku toinen on syrjäytynyt työelämästä ennen aikojaan ja elää niukkojen etuisuuksien varassa. Joku saattaa elää näin hyvinkin sisällyksekästä elämää ja olla tyytyväinen. Kutsuisin lahjakkuudeksi sitäkin, että kykenee tulemaan hyvin vähällä toimeen. Köyhyyttä ei kannata kuitenkaan romantisoida, koska luulen enemmistön kokevan työttömyyden hyvin ahdistavana.

Tullaan taas kysymykseen siitä, mikä on työtä. Juhana Vartiaisen letkautus kotiäitien elämän ihanasta velttoudesta osoittanee aikamoista vieraantumista tavisten arjesta. Kumpa hänelle voitaisiin järjestää tosielämään orientoiva kahden kuukauden jakso kotiäitinä vaikkapa kolmen lapsen parissa. Luulen, että kyseessä ei ollut paha tarkoitus vaan vain tietämättömyys.

Mitä tällä kaikella haluan sanoa? Minulle slow life ei todellakaan merkiste oleskeluyhteiskunnan tavoittelua. Kysymys on arvovalinnoista. Onko arvokkaampaa tehdä työtä 12 tuntia päivässä vai käyttää osa ajasta oman perheensä parissa puuhasteluun tai vaikkapa isovanhempien tapaamiseen? Mielestäni ei. Minulla on kanttia sanoa, koska olen tehnyt jossakin elämän vaiheessa todella pitkää työpäivää.

Ajattelen, että presidentti Niinistön puhetta kannattaa peilata hänen Ihan tavallisia asioita - kamppanjaansa vasten, josta henkii ajatus lähimmäisyydestä. Me kaikki voimme tehdä jotakin toistemme puolesta ja vaikuttaa pienilläkin asioilla yhteiseen ilmapiiriin. Tämä viittaa siihen, että presidenttimme sihtiin mahtuu muutakin elämää kuin rahaa vastaan tehtyä työtä.

Onnellista alkanutta vuotta kaikille lukijoille!


Välähdyksiä vuodenvaihteen tulimyrskystä.

Mitä on laiskuus?

Mitä on laiskuus? Ihmistä voidaan sanoa laiskaksi tai ahkeraksi, mutta niiden välillä on hämärää.

Varhaisessa kristillisessä opetuksessa puhuttiin seitsemästä kuolemansynnistä, jotka olivat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Ei ole oikein soreita ominaisuuksia ja laiskuus on mukana. Näistä pääpaheista katsottiin muiden syntien olevan seurauksena.

MTV3:n Helmi tutki, mitä suomalaiset pitävät pahimpina taakkoinaan, joista he haluaisivat päästä eroon. "Voittaja" oli laiskuus (30 %), toisena oli täydellisyyden tavoittelu (16 %) ja kolmantena syyllisyys (15 %). Vastaajia oli yli 4.000, joten kyllä tulos jotakin merkinnee.

Yllättävä voittaja. Usein puhutaan perisuomalaisesta kateudesta, mutta tässä se ei sijoittunut edes mitaleille.

Vastaajat kokivat laiskuudeksi sellaiset asiat kuin lenkille lähdön vaikeus tai imuroimisen kauhea "ylivoimaisuus". Sama henkilö voi tuntea sekä laiskuutta että täydellisyyden tavoittelua.

 

 

SuomiSanakirjan mukaan laiska on "työntekoon, ponnistukseen haluton, työtä vierova, mukavuudenhaluinen, yrittämätön, viitsimätön, tarmoton, veltto, vetelä."

Kukapa ei olisi tuntenut itseänsä joskus - ehkä useinkin - veltoksi tai ponnistukseen haluttomaksi asettauduttuaan mukavasti köllöttelemään sohvaan ja tultuaan sitten syystä tai toisesta velvoitetuksi nousemaan pikaisesti ylös.

Kai tämän ilmiön voi jakaa ainakin kahteen tyyppiin - tilapäiseksi ja pitkäaikaiseksi. Jos nyt "laiskottaa" eikä jaksa nousta vastaamaan pöydällä soivaan kännykkään niin mitä sitten? Voihan soittaa takaisin, kun on hetken hörvähtänyt.

 

 

Jos taas elämätavaksi on muodostunut sohvalla löhöily päivästä ja kuukaudesta toiseen, on tilanne vakavampi, varsinkin jos siihen liittyy muiden passuuttaminen. Silloin voi ennustaa hankaluuksia tulevaisuudessa. Ymmärrettävää se toki on, jos kyseessä on vaikkapa syvä masennus.

Haitanneeko tuo myöskään, jos kesälomallaan viettää pidempääkin aikaansa vaakatasossa?

No se imurointi? Miksi tuntea syyllisyyttä, jos ei pitkän päivätyön jälkeen huvita imuroida, ellei sitten vieraita ole tulossa? Ongelma asiasta tulee, jos ei koskaan huvita.


Kuvat Tuileries'n puistosta Pariisista kesältä 2011