Musiikkitalon kohtuullisuus

Katsoin äskettäin dokumentin Musiikkitalon rakentamisesta Helsinkiin.



Kuten arvata saattaa, projekti on ollut pitkä, monimutkainen, monitahoinen ja monessa suhteessa haastava. Dokumentissa esiintyi muiden toimijoiden ohella voittaneen arkkitehtiryhmän - Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen - edustaja Marko Kivistö, jonka ajatukset viehättivät minua. Hän on kirjoittanut ajatuksistaan ja matkastaan musiikkitalohankkeen parissa kirjan Hiljainen huone.

Ryhmä Etna esiintyy. Musiikkitalo vasemmalla, nyt ilman valaisua

Tämän taitavan arkkitehdin periaatteet koskettavat. Kaukana ovat suureellisuus, wow-efektit, itserakkaus ja -korostus.

Suunnittelijoiden tavoitteena on ollut luoda rakennus, joka sopii käyttötarkoitukseensa ja ympäristöönsä. Ehdotuksen nimenä oli "a mezza voce" eli hiljainen huone. On haluttu tehdä konserttitalo, joka ei tee numeroa itsestään, mutta on silti itseään kunnioittava rakennus, joka istuu eheästi lähirakennusten yhteyteen.

Marko Kivistö totesi dokumentissa, että on oikeastaan hyvä, että taloudellliset resurssit olivat rajalliset. Hän tuntuu kunnioittavan kohtuullisuuden ajatusta. Slow architecture!

Kivistö on ollut Arto Nybergin haastateltavana pari vuotta sitten. Jos haluat katsoa sen, se löytyy täältä: Musiikkitalo - kaupunkikuvan harmonisoija.

8.2.2013

Musiikkitalo on suunniteltu hyvin herkkään ja haastavaan paikkaan. Vinottain vastapäätä Mannerheimintien suuntaan on eduskuntatalo. Pohjoispuolella on Kaupunginmuseon Hakasalmen huvila ja sen pohjoispuolella Finlandia-talo.

Musiikkitalon eteläpuolella olevan aukion vastapuolella näkyvät Kiasman lisäksi Samomatalo sekä Töölönlahden alueen toimistorakennusten ketjun eteläisimmät rakennukset, jotka näyttävät nykyisessä rakennusvaiheessaan hyvin mielenkiintoisilta. Avoimen alueen keskellä on tsaarinaikaisten rautatiehallien palolta säästynyt jäännös, jonka kohtalo lienee vielä ratkaisematon.

Hakasalmen huvila

Kun olen tullut Mannerheimintietä etelään ja ohittanut Musiikkitalon, olen huomannut talon julkisivun synnyttävän liikkeen, joka jatkuu kauempana näkyvässä Kiasmassa. Tämä on minusta erikoisen huomionarvoinen vaikutelma, koska rakennukset ovat jonkin verran etäällä toisistaan ja ulkomuodoltaan kovin erilaiset.

Sanomatalon suunnasta

Sanomatalon suunnasta katsoen Musiikkitalon itäfasadi noudattaa samaa linjaa Finlandia-talon vastaavan kanssa ja näin virittää ne samalle aaltopituudelle. Talo itse näyttäytyy rauhallisen laatikkomaisena mutta lasilla kevennettynä tästä suunnasta. Lasitalo katsoo lasitaloa eli Sanomatalo Musiikkitaloa ja päinvastoin.

Sanomatalo

Kiasman suunnasta katsoen Musiikkitalon edessä näkyy "nurmikkoportaikko", joka saanee kesäisin piknikkaajia koristuksekseen. Sen juurella tulee varmaankin olemaan yksi Stadin kevyen liikenteen solmukohdista, koska rautatiekuiluun tehty Baana alkaa tältä alueelta.



Baana alittaa Mannerheimintien

Minua ilahduttaa kohtuullisuuden periaate myös arkkitehtuurissa. Toki kaupunkiin jokunen wow-rakennuskin mahduu, mutta mielestäni joudumme visuaaliseen kaaokseen, jos kaikki rakennukset kilpailevat keskenään huomiosta.


Kaikki sivun kuvat on otettu Lux Helsinki -tapahtuman aikaan tämän vuoden alussa.