perjantai 4. tammikuuta 2013

Raha on lyhytnäköistä - kuka sitä neuvoisi?


Kerrotaan, että niin vastemielinen ja moraaliton asia kuin sota, edistää kehitystä ja luo työtä. Niin varmaan on. Hitlerin ohjushankkeet edistivät avaruuden valloitusta. Kun paljon rakennuskantaa tuhoutuu, onhan siinä tekemistä, kun niitä korjataan ja uusia rakennetaan.

Eivät nuo hyödyt silti oikeuta sotaan.

Pääoma hakee mahdollisimman hyvää tuottoa. Kuka sitten sotiin investoi? Valtiot. Yrityksetkin. Kyse lienee kunniasta ja vallasta, joten ilmeisesti niistä ajatellaan saatavan tuottoja.

Ihmettelen, miksei ympäristöteknologian tuotekehitykseen ja rahoitukseen investoida niin paljon kuin mielestäni pitäisi. Jos sota luo työtä ja kasvua, eikö ympäristöön panostaminen rinnastu siihen tai ainakin jälleenrakentamiseen ja ole eettisesti aivan toiselta planeetalta?

Miksi raha ei hakeudu pörsseissä ympäristöinvestointeihin? Siksi, että ne ilmeisesti tuottavat huonommin - lyhyellä tähtäyksellä. Kuka kääntäisi nuo virrat? Maailmanhallitusta ei ole, joten valtiotkin kilpailevat kvartaalitaloudessa. Miksei asiasta sovita maailmanlaajuisesti? Siksi, että lyhyen tähtäyksen tuottoisuus on tämän päivän valtauskonto.

Vinkki: Ylen sivuilla on meneillään nettiväittely aiheesta Missä menee oleskelun ja työnteon raja? Alustajina ja osallisina kansanedustaja Oras Tynkkynen ja kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Ville Sipiläinen. 

Kuvissa olevia kohteita ei ole tuhonnut sota vaan talouden toimimattomuus.




torstai 3. tammikuuta 2013

Onko kaikki työ arvokasta?

Palaan vielä presidentin uudenvuoden puheeseen, jossa hän totesi kaiken työn olevan arvokasta. Sanottu kuulostaa universaalilta totuudelta, jota ei ole oikein sopivaa kiistää.

Pidän tärkeänä sitä, että työlläni on jokin arvoihini sopiva merkitys ja opettajana koen asian näin olevan. Minusta tuntuu hyvältä yrittää auttaa ihmisiä elämässä eteenpäin. Työssäni ei ole aina ollut tätä sisältöä. Myyntineuvottelijana ja talouspäällikkönä koin kuitenkin olevani osa yhteisöä, joka teki jotakin hyödyllistä ja samalla  ansaitsin elatuksen perheelleni ja itselleni.

Minua mietityttää se nykyajan vitsaus, että tuotteita tehdään tarkoituksella heikkolaatuisiksi, jotta päästään pian myymään uusia tilalle. Henkkamaukka halunnee myydä jokaiselle asiakkaalle uuden puseron ainakin kerran viikossa. Ikea mahdollistaa kodin radikaalin uudistuksen vaikkapa kolmen vuoden välein.

Työttömyys on kauhea asia. Silti mietin, olisiko fiksumpaa, jos pusero myytäisiin vaikkapa kerran kuukaudessa ja ihmisillä olisi enemmän aikaa toisilleen. Ymmärrän, että talouden kanssa ei pidä leikkiä. Sen toimimattomuus saa aikaan rumaa jälkeä. Silti tässä jokin mättää.

Sen verran uskallan sanoa, että ainakin kestävän tekeminen tuntuu arvokkaamalta kuin kestämättömän. Jos kuitenkin joutuisin työttömäksi, luultavasti kestämättömänkin tekeminen kelpaisi.  



 

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Leppoistamalla oleskeluyhteiskuntaan?

Tasavallan presidentti sanoi uudenvuodenpuheessaan, että "Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän.".

Tuomitsiko presidentti tässä arvovallallaan koko slow life -ajattelun?

Mahdollisesti. Tai sitten ei.

Saattaa olla, että osa slow -aatteen kannattajista tavoittelee riippumattoelämää, mutta siinä ei mielestäni ole tämän ajattelun ydin. Kysymys on arvoista. Onko vain työ sinänsä elämän tarkoitus?

Uskon, että vetelehtiminen ei todellakaan ole hyväksi ihmiselle. Toki rentoutua pitää ja lomailla saa, mutta ajankuluttaminen elämän pääsisältönä kuulostaa moraalittomalta, ainakin, jos se tapahtuu muiden kustannuksella.

Eräs entinen esimieheni kertoi tavoitteekseen sen, että pääsee viisikymppisenä eläkkeelle ja rahaa on niin paljon, ettei siitä tarvitse murehtia. Hänen elämäntapansa perusteella tulkitsen, että tämä takoitti hyvin korkeaa aineellista elintasoa ilman työvelvoitetta. Tietääkseni tämä hänen tavoitteensa ei ole toteutunut. Hän on hyvin tarmokas, aikaansaava ja työteliäs persoona, joten syy voi olla siinä, että hän pitkästyy ilman työtä ja tavoitteita.

Jotkut elämässään materiaalisesti menestyneet viettävät vuodesta pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa golfia pelaamassa. Ovat saattaneet jäädä selvästi ennen tavanomaista eläkeikää viettämään oloneuvoksen elämää karttuneeseen omaisuuteen tai muihin etuisuuksiin nojaten. Ovat varmasti tehneet paljon työtä, mutta silti kuulostaa oleskelulta.

Joku toinen on syrjäytynyt työelämästä ennen aikojaan ja elää niukkojen etuisuuksien varassa. Joku saattaa elää näin hyvinkin sisällyksekästä elämää ja olla tyytyväinen. Kutsuisin lahjakkuudeksi sitäkin, että kykenee tulemaan hyvin vähällä toimeen. Köyhyyttä ei kannata kuitenkaan romantisoida, koska luulen enemmistön kokevan työttömyyden hyvin ahdistavana.

Tullaan taas kysymykseen siitä, mikä on työtä. Juhana Vartiaisen letkautus kotiäitien elämän ihanasta velttoudesta osoittanee aikamoista vieraantumista tavisten arjesta. Kumpa hänelle voitaisiin järjestää tosielämään orientoiva kahden kuukauden jakso kotiäitinä vaikkapa kolmen lapsen parissa. Luulen, että kyseessä ei ollut paha tarkoitus vaan vain tietämättömyys.

Mitä tällä kaikella haluan sanoa? Minulle slow life ei todellakaan merkiste oleskeluyhteiskunnan tavoittelua. Kysymys on arvovalinnoista. Onko arvokkaampaa tehdä työtä 12 tuntia päivässä vai käyttää osa ajasta oman perheensä parissa puuhasteluun tai vaikkapa isovanhempien tapaamiseen? Mielestäni ei. Minulla on kanttia sanoa, koska olen tehnyt jossakin elämän vaiheessa todella pitkää työpäivää.

Ajattelen, että presidentti Niinistön puhetta kannattaa peilata hänen Ihan tavallisia asioita - kamppanjaansa vasten, josta henkii ajatus lähimmäisyydestä. Me kaikki voimme tehdä jotakin toistemme puolesta ja vaikuttaa pienilläkin asioilla yhteiseen ilmapiiriin. Tämä viittaa siihen, että presidenttimme sihtiin mahtuu muutakin elämää kuin rahaa vastaan tehtyä työtä.

Onnellista alkanutta vuotta kaikille lukijoille!


Välähdyksiä vuodenvaihteen tulimyrskystä.




perjantai 21. joulukuuta 2012

1.9 GHz Intel Core i7-3517U 8 GB DDR3 (2x4) 256 GB SSD Gigabit Ethernet, 802.11b/g/n WLAN, Bluetooth v4.0 VGA (Dongle option) Micro HDMI Pannaanko pakettiin?

Taitavat myyjät osaavat käyttää ns. OEH-analyysia, kun perustelevat asiakkaalle jonkin tuotteen ostamista.

Kirjaimet O, E ja H tarkoittavat ominaisuutta, etua ja hyötyä. Englannin kielellä käytetään vastaavasti kirjaimia F, A ja B, jotka tarkoittavat sanoja feature, advantage ja benefit.

The mtd Sales Blog selittää, että ominaisuus kertoo mitä tuotteella on, etu taas tarkoittaa mitä nämä ominaisuudet saavat aikaan ja hyöty puolestaan kertoo, mikä on kunkin ominaisuuden merkitys asiakkaalle.

OEH:n avulla rakennetaan silta tuotteen jostakin, esimerkiksi teknisestä ominaisuudesta tämän merkitykseen ostajalle. Tämä on usein enemmän kuin tarpeellista. Esimerkki valaiskoon asiaa:

Verkkokauppa.com tarjoaa sivuillaan Samsung 9 Series 900X4C 15.0"/i7-3517U/8 GB/256 GB SSD/Windows 8 -kannettava tietokonetta, mustaa, jonka teknisiksi ominaisuuksiksi kerrotaan nämä:

  • "Näyttö: 15.0" (1600 x 900) LED-taustavalaistu, mattapintainen 400 nits HD+
  • Suoritin: 1.9 GHz Intel Core i7-3517U
  • Muisti: 8 GB DDR3 (2x4), maks. 8 GB
  • Kiintolevy: 256 GB SSD
  • Näytönohjain: Intel HD Graphics 4000
  • Optinen asema: -
  • Verkko-ominaisuudet: Gigabit Ethernet, 802.11b/g/n WLAN, Bluetooth v4.0
  • Akku: kuuden kennon akku
  • Liitännät: VGA (Dongle option), Micro HDMI, kuuloke/mikrofoni, 2x USB 3.0, 1x USB 2.0 (Sleep-and-Charge), 4-in-1-muistikortinlukija
  • Paino: 1.65 kg
  • Mitat (L x S x K): 356.9 x 237 x 14.9 mm
  • Käyttöjärjestelmä: Windows 8 64-bit
  • Kielivaihtoehdot: Tanska, Englanti, Suomi, Norja, Ruotsi
  • Takuu: 24 kk"

  • Joko pelästyit?

    En minäkään tuosta paljoa ymmärrä.

    Jos tuon läppärin akussa on kuusi kennoa, mitä se kertoo meille tavallisille pulliaisille? Aivan, ei mitään. Tämä ominaisuus tuottaa sellaisen edun, että akussa riittää virtaa pitempään kuin nelikennoisessa vastaavassa. Se siis toimii kauemmin yhdellä latauksella. Käyttäjälle tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että läppäri ei nukahda niin nopeasti kesken kirjoitussession kahvilassa.

    Keskumuistista ymmärrän sen verran, että 8 megatavua on aika paljon. Läppärin aivoihin nopeaan muistiin mahtuu paljon tavaraa kerrallaan, mistä johtuen kone saa kunkin tehtävän nopeasti käsitellyksi. Tästä edusta seuraa se, että emme joudu jatkuvasti hermostumaan odottaessamme omaa vuoroamme koneelta. DDR3:sta ei ole hajuakaan. Edesmennyt Itä-Saksa tulee mieleen.

    Toivotaan, että myyjä on OEH:nsa sisäistänyt, kun ostamme seuraavaksi jotakin monimutkaista.


    Kuvat: Pariisi 2011 

    keskiviikko 19. joulukuuta 2012

    Katso miksi tuotteet hajoavat niin pian


    Hehkulamppuhuijaus on taas viikon (26.12.2012 saakka) nähtävillä Ylen Areenassa.

    Olen kirjoittanut pariin otteeseen tuotteiden suunnitellusta vanhentamisesta, millä tarkoitetaan tavaroiden valmistamista sellaisiksi, että ne hajoavat nopeammin kuin kunnolla tehdyt kaupankäynnin nopeuttamiseksi. Juttuni olivat "Mistä kestävää kasvua?" ja "Katso vieläkö 110-vuotias hehkulamppu palaa".

    Ohjelmassa osoitetaan, kuinka ympäristön vastaisesti yhteiskuntamme toimii. Printteri ohjelmoidaan lopettamaan toimintansa 1000 tulostuksen jälkeen, vaikka se on teknisesti vielä täysin käyttökelpoinen.

    Järjestelmämme on paisunut kuin ilmapallo. Elintasomme on osin näennäistä. Onko järkeä tehdä lisää palkkatyötä ansaitakseen rahat täysin kelvollisen printterin korvaamiseen, sellaisen printterin, jonka on ostanut aikaisemmilla töillä ansaituilla rahoilla? Tämäkö on elintasoa?  



    torstai 13. joulukuuta 2012

    Loistava uutinen - kutsubussi kehitteillä!

    Olen parisen kertaa ihmetellyt nähdessäni pienehköjä busseja, jotka näyttävät jotenkin "virallisilta" eli liikennelaitokseen liittyviltä.

    10.12.2012
     
    Olen yrittänyt muistaa, mitä niiden otsassa luki, mutta huonolla onnella. Tänään näin yhden ja sain muistetuksi, että teksti alkoi sanalla "kutsu". Löysin netistä Ylen jutun "Kutsubussi tarjoaa vaihtoehdon yksityisautoilijoille".

    Artikkelista selviää, että kyseessä on Helsingin seudun liikenteen (HSL) Kutsuplus -kokeilu, jota testataan opiskelijoilla, mutta jota aiotaan laajentaa muillekin tarvitsijoille. Palvelu asettuu taksien ja tavanomaisten bussiyhteyksien väliin. Bussin voi tilata lähimmälle pysäkille ja hinta riippuu menon kiireellisyydestä.

    Tästä tulee mainio täydennys muihin seudun liikkumispalveluihin eli busseihin, raitsikoihin, juniin, takseihin, vuokra-autoihin ja autojen yhteiskäyttöön (CityCarClub ja Smart Travel). Aina voi valita tarpeeseen parhaiten sopivan vaihtoehdon.

    Jään toiveikkaana odottamaan.

    sunnuntai 9. joulukuuta 2012

    Sharetriben kautta vaikkapa diaprojektori läheltä lainaksi



    Netissä näyttää olevan tarjolla palvelu, jonka avulla eri yhteisöjen jäsenet voivat lainata toisiltaan harvoin tarvitsemiaan esineitä kuten porakoneen tai muuta vastaavaa. Jos joku osaa monttöörin hommia, hänkin voi saada kutsuja sivuston kautta.

    Sharetribe on kansainvälinen formaatti, jota edustaa Suomessa Sharetibe Oy. Yritys sanoo olevansa voittoa tavoitteleva yhteiskunnallinen yritys.

    Palvelu on pienille yhteisöille ilmainen, mutta suuret joutuvat maksamaan siitä.

    Oleellinen edellytys palvelun toimivuudelle tuntuu olevan riittävä luottamus yhteisön jäsenten kesken. Tästä seuraa, etteivät yhteisöt voi olla huomattava suuria. Maantieteellisellä läheisyydelläkin on suuri merkitys. Kuka lähtisi Helsingin Vuosaaresta Espoon Kivenlahteen lainaamaan alumiinirappusia? Työpaikoillahan tavaratoimitus ja -palautus järjestyvät luontaisesti, vaikka ei kovin lähellä asuttaisikaan.




    Kallion Sharetribe (Helsinki) toimiin nimensä mukaisesti Kallion kaupunginosassa. Mietin miten hyvin mahtaa toimia, kun asukkaita on aika runsaasti. Toisaalta maantieteellisesti Kallio on aika kompakti alue. Ainakin nyt Kallion sivuilla näyttää olevan runsaasti myynti-ilmoituksia. Mikäpä siinä, mutta siihen on muitakin konsteja.

    Omassa taloyhtiössämme toimii tällainen palvelu Facebook -ryhmänä, mikä onkin kätevää. Seinänaapuri tarjosi juuri vanhoja Aku Ankkoja ilmaiseksi ja joku niistä olikin kiinnostunut.

    Sharetriben etu Facebookiin nähden on se, että sen käyttöön riittää nettiyhteys. Tunnetusti kaikki eivät halua liittyä Facebookiin.

    On hienoa, että nykytekniikka mahdollistaa tällaisen tehokkaan tavaroiden hyödyntämisen. Ajan henki valitettavasti kuitenkin yllyttää siihen, että jokaisen kotitalouden pitäisi hankkia oma porakone ja mieluummin vielä uusi muutaman vuoden välein.

    Nostalgisia ompelukoneita Pariisin kaduilla nähtyínä 2011