Leppoistaminen ja itsetunto

Lux Helsinki 2013

Uskaltaako haurasta itsetuntoa kantava ihminen hidastaa vauhtia, jos sen nykytaso laskee elämisen tasoa? Hän ei ole varma omista kyvyistään eikä selviämisestään mahdollisesti eteen tulevista ongelmista. Hän saattaa hakea hyväksyntää asettamalla itselleen kohtuuttomia vaatimuksia ja yrittämällä toteuttaa niitä. Hän haluaa varmistaa, ettei joudu selittelemään tekemisiään. Jos tekee kaiken sataprosenttisesti, ei joudu tällaisiin ahdistaviin tilanteisiin.

Jos vahvaitsetuntoinen pannaan tilille jostakin tekemisestään, hän sanoo, että en nähnyt järkeväksi tehdä kyseistä hommaa perusteellisemmin, koska oli merkityksellisempiä tehtäviä, joihin kannatti panostaa enemmän. Jos on tullut jokin virhe, hän sanoo tyynesti, että sattuuhan sitä ja ensi kerralla kiinnitän asiaan enemmän huomiota.

Onko itsetunnon puutostautia sairastava tuomittu puurtamaan, hermoilemaan ja tekemään pitkää päivää? Siinäpä kysymys! Kuka osaisi vastata?

  

Leppoistamisen ajatus ei ehkä olekaan kuolemassa

Radion Kultakuumeessa oli eilen (10.1.2013) otsikkona Hitauden kulttuuri tähtää oleellisen löytämiseen. Vieraana olivat valokuvaaja Mikko Rikala ja tutkija Kati Lintonen. Nauhoitusten kautta oli mukana myös Timo Kopomaa, joka on slow lifen suomenkielisen vastineen - leppoistamisen - isä. Rikalalla on äskettäin ollut Korjaamolla näyttely Towards nothing. Lintonen on väitöstutkimuksessaan tutkinut yli sata vuotta vanhojen valokuvien avulla luonnon merkityksiä sen ajan ihmisille.

Olen ajatellut, että leppoistaminen ja slow -liike on ehkä ohimenevä ilmiö, joka alkaa jo taantua varsinkin, kun eräät talouselämän edustajat ovat sitä kritisoineet. Ohjelma sai minut uusiin ajatuksiin. Ehkäpä ei sittenkään. Asialla on vankempaakin vankempi peruste, joka on ympäristön elinkelpoisuuden turvaaminen.

Ohjelma sai ajatukseni rullaamaan, mutta palaan sen hedelmiin tuonnempana. 

Kannattaa kuunnella!

Kuvat Hesperianpuistosta Lux Helsinki 2013 -tapahtumasta 

Kuvakertomus Lux Helsingistä

Kuvia Lux Helsingistä - valoa rujoa

Tämä teos on tehdy Turuntien vanhoista valaisimista.

Sininen tuubi vie Baanalle.

Stadionin tornin iltapuku.

Anna valon lohduttaa mieltäsi - Lux Helsinki 2013

Olen kiitollinen Helsingin  kaupunginisille ja -äideille, kun järjestävät meille valoa keskelle pitkää pimeyttä.

 

Jos asut Hesassa tai olet muutoin täällä juuri nyt, suosittelen leppoistavaa iltakävelyä keskustassa ilman aikataulua.

Kun voi katsella kaunista ja vaikuttavaa ilman, että sitä tarvitsee tulkita mitenkään, voi antaa mielen ajelehtia ja rauhoittua.

Lux Helsinki 2013 päättyy jo huomenna, 8.1.2013, joten pidä kiiretta.

Tulileikkiä näet Kiasman luona.

Palloteos on Oopperan Amfilla.

Tässä ei vielä ollut kaikki. Stadionin tornilla on uusi iltavaatetus. Hesperianpuistossa on erilaisia lyhtyjä. Baanallakin tapahtuu.

Leipää vai mammonaa?

Seitsemäs taivas -ohjelmassa oli Maarit Tastulan vieraan professori Bengt Holmström.

Holmström kuvasi jokaisen velvollisuutta työhön sillä, että jo kauan sitten piti heimon jokaisen jäsenen olla tavalla tai toisella muiden mukana hankkimassa ruokaa, esimerkiksi olemalla mukana metsästämässä. Näinhän se menee.

 Raamattukin sanoo, että "jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä" (2. Tess. 3:10).

Holmström jatkoi, että nykyään on vain riistan tilalla raha, jota hankitaan.

Mielestäni tämä kohta onnahtaa hieman. Toki ruokaakin yritettiin hankkia varastoon tulevia päiviä varten, mutta sen säilyvyydellä oli rajansa. Suomalaiset ovat onnistuneet kitkuttamaan kesän sadon avulla talven yli, joskus paremmin, usein aika huonosti.

Heimojen tai kylänväkien tarkoituksena oli hankkia elatusta. Rahaa voidaan hankkia myös vain sen itsensä takia. Jos joku on hankkinut omaisuutta niin paljon, että sillä hän ja koko hänen lähipiirinsä elää hyvin aina hamaan kaukaiseen tulevaisuuteen, rahaa ei tarvita lisää elatuksen vuoksi. Toki moni tekee sitä lisää sen vuoksi, että osaa lajin hyvin ja kokee sen mielekkääksi. Jos joku on rikastunut rehellisellä työllä ja yrittämisellä, kukapa sitä voisi moittia.

Jollakin tavoin tämä liittyy kohtuullisuuteen. Jos rikastumisesta tulee yhteiskunnan tärkein arvo, suorastaan uskonto, arvojen priorisoimista uudelleen sopisi tosissaan miettiä.

Kuva: Saara Vaherjoki-Honkala

Järjestin cola -juomien sokkomaistatuksen - halvin voitti ja kallein hävisi

Hankin viittä eri light cola -juomaa ja annoin kahden ryhmäni kauppaopistossa panna ne paremmuusjärjestykseen maun perusteella. Opiskelijat eivät tienneet, mitä missäkin mukissa oli, eivätkä edes, mitkä olivat vaihtoehdot.

Nuorisoryhmän tulokset:

1. Euroshopper Cola
2. Pepsi Max
3. Olvi Cola
4. Coca Cola
5. Pirkka Cola



Ylioppilasryhmän tulokset:

1. Pepsi Max
2. Euroshopper Cola
3. Pirkka Cola Light ja Olvi Cola
4. 
   
5. Coca Cola Light

Maistatusjuomien hinnat per litra:

• Euroshopper 0,73 €
• Pepsi Max 1,33 €
• Olvi Cola 1,19 €
• Coca Cola 1,53 €
• Pirkka Cola 0,86 €

Halvin cola -juoma Euroshopper tuli nuorisoryhmässä ensimmäiseksi ja yo-ryhmässä toiseksi.
Kallein vaihtoehto Coca Cola tuli nuorisoryhmässä toiseksi viimeiseksi ja yo-ryhmässä viimeiseksi.

Vaikka tämä ei ollut kovin laaja tutkimus, se vahvistaa käsitystä, joka markkinoinnin tutkijoiden keskuudessa tiedetäänkin, että brändi vaikuttaa makukokemukseen.