Harmoninen musiikki voitelee sielua

Utelias luontoni on addiktoinut minut kuuntelemaan asiapitoisia radio-ohjelmia Ylen Areenasta työmatkoillani. Seurauksena on se, että aivoni saavat pureskeltavaa silloin kun ne voisivat elpyä rauhassa uusiin koitoksiin.  

Olen löytänyt oivan ratkaisun asiaan. Se on Riston valinta. Juontaja on Risto Nordell, joka kokoaa harmonisen kaunista klassista musiikkia ohjelmaansa ja jutustelee mukavasti kappaleiden välissä.

Hyvä vaihtoehto on Näistä levyistä en luovu. Kuunnellessa voi saada musiikin valitsijalta mukavia kappaleisiin liittyviä oivalluksia.

Näitä on mukava kuunnella, kun kävelen liikuntaa saadakseni Itä-Pasilasta Sörkkaan palatessani töistä kotiin. Lepuuttava vaihe työn ja kodin välillä.

Harmonisen musiikin tuottajia Valamon luostarissa kesällä 2012.   

Leppoistajan mielestä Jari Sarasvuo puhuu järkeä

Jari Sarasvuo on palannut toimittajan hommiin - ainakin pikkuisen. Hänellä on Ylessä oma puheohjelma, joka on nimetty Ylen tyyliin Jari Saravuoksi.

Hänellä oli 22.1. otsikkonaan "Kun yhteiskunta ja mieli hajoavat, muiden menestys auttaa". Otsikko hieman ärsyttää, mutta en voi kiistää, etteikö se pitäisi paikkansa. Se on hieman provokatiivinen varmasti tarkoituksellisesti.

Sarasvuon pitkät yksinpuhelut osoittavat, että hän paneutuu vaivaa nähden aiheisiin, jotka hän kokee tärkeiksi, sekä pohtii niitä syvällisesti ja ennakkoluulottomasti. 

Ilahduin hänen toteamuksestaan, että kaikki sellainen työ on tärkeää, millä on merkitys. Erityisesti se, että hän ei rajannut sitä palkkatyöhön, vaan luki mukaan myös esimerkiksi kotityöt. Näin minäkin ajattelen. Jos viljelee perunoita omiksi tarpeikseen palkkatyön ohessa, onhan sekin oikeaa työtä ja se, että hoitaa lapsiaan.

Siitäkin pidin, että hän ei suhtaudu ihmisiin välineellisesti. Ihmisen ihmisarvo ei riipu hänen tuottavuudestaan.

Ymmärsin myös, että hän ei pidä täysin kahlitsematonta kapitalismia ideaalina ja automaattisesti ongelmat poistavana järjestelmänä, eikä tietenkään voikaan pitää, kun ottaa huomioon hänen yllä kertomani mielipiteensä.

Minua hämmentää nykymenossa se, että tehdään tarkoituksella huonoja tuotteita, jotta saadaan pian pian myytyä asiallisesti samanlainen uudestaan.Toivoisinkin, että Sarasvuo paneutuisi pohtimaan, miten markkinatalouden ja onnistuttaisiin kanavoimaan ilmastomuutoksen torjumiseen. Se synnyttäisi työtä, jolla on merkitys.


 

MIhin ilmastomuutos on kadonnut?

Ylen Ajantasassa pohdittiin viime marraskuussa otsikolla Media ja ympäristöuhat, miksi ilmastomuutos ei näy enää julkisessa sanassa.

Yhdeksi syyksi arveltiin tietenkin sitä, että huonontuneet talousnäkymät ovat nousseet tilalle.

Toisena syymä mainittiin se, että ongelma vaikuttaa liian ylivoimaiselta (wicked problem). Avuttomuuttamme emme voi kuin ohittaa asian. 

Sekin on ongelma, että tiede ei voi osoittaa mitään kehitystä täysin varmaksi, ei tässä eikä missään muussakaan asiassa. On kyse vain todennäköisyyksistä.

Ihminen on edennyt käsittämättömän nopeasti tieteen saralla, mutta olemme silti vain pieniä torakoita osana jotakin valtavan suurta, jota emme käsitä kuin pikkuisen reunasta.

Leppoistajan vapaavaihde

Kirjoitin äskettäin leppoistajan viitosvaihteesta. Tarkoitan sillä sellaista tilannetta, jossa on syytä venyä, vaikka ei millään jaksaisi. Jos lapsi on huolestuttavan sairas, hänen kanssaan on lähdettävä lääkäriin sydänyöllä vaikka kuinka väsyttäisi ja aamulla odottaisi raskas työpäivä.

Jos auto on käynnissä, mutta vaihde on vapaalla, auton perustoiminnot ovat valmiudessa, mutta mitään ei tapahdu. Elämän tempoon rinnastettuna tämä voisi olla vaikkapa päiväunien nukkumista, kiireetöntä haaveilua kesälomalla rannalla tai rentoutuslevyn kuuntelua. Ei ole kiirettä mihinkään. Mieli rauhoittuu, ajatukset ajelehtivat, koko olemus lepää kiireestä.

Jos tapahtuu jotakin uhkaavaa, ollaan silmänrapäyksessä liikkeellä taydessä vauhdissa. Jos taas aurinko menee pilveen, laitetaan ykkönen päälle ja lähdetään rannalta maleksimaan majapaikkaa kohti.

Vapaakin on tarpeellinen vaihde, mutta jos autossa ei olisi muita, ei siitä olisi mihinkään.

Tuileriesin puistoa, taustalla Louvre. Kesälomamatkalta 2011.

Leppoistajan tekee mieli autoa

Keväällä tulee kaksikymmentä vuotta siitä, kun luovuimme autosta. Tarkemmin sanoen meidän oli luovuttava, kun lama vei työpaikan ja sen mukana työsuhdeauton. Ajattelimme sitten kokeilla miten pärjäämme ilman, emmekä ostaneet mitään rotiskoa tilalle. Kunnon autoa emme olisi pystyneetkään ostamaan.

On meillä toki ollut autoja lainassa, vuokra-autoja olemme käyttäneet sekä autojen yhteiskäyttöä (CityCarClub). Pääsääntöisesti olemme kulkeneet julkisilla, mihin onkin täällä Helsingissä hyvät mahdollisuudet.

Nyt tunnemme vaimoni kanssa alkavamme ikääntyä. Olemme huomanneet, että julkisilla kulkemin vie voimia, niitä on syytä allokoida. Pakkanen haittaa vaimoni hengitystä ja liukkaat kelit muutoin kulkemista.

Ystäväpariskuntamme lähti ulkomaanmatkalle ja jätti autonsa meille "hoitoon". Julkisilla selviän työpaikalleni noin puolessa tunnissa, mutta autolla huomasin olevani noin vartissa työpaikkani parkkihallissa, nämä noin suuntaa-antavasti.. Voi pojat, että houkuttelee!

Veljeni on autoasiantuntija ja häneltä kuulimme, että noin kahdella tonnilla saisi aika hyvän käytetyn auton. Tulisihan siinä mukana muitakin kuluja ja merkittävimmät johtunevat siitä, että jos on auto, sillä myös ajetaan. Talous on yhä tiukka. Jos antaa pikkusormen ...

Huomasin heti, miten elämä meni levottomammaksi, kun oli vähän aikaa auto käytössä.

Ehkä ei olisi ympäristönäkökulmasta aivan kohtuutonta, jos varttuneemmat keski-ikäiset autoilevat.

Mjaa, tällaiset ovat tunteet tällä hetkellä. Saas nähdä ... tuleeko lankeemus.
 

Lämpimästi tervetuloa mukaan Eeva-Liisa, Marjo, Mirja, Taru, ja Tiuku!

K-supermarket Hertan parkkialue helmikuussa 2011. 


Katso päivän taivasnäky: Yön punainen kita syö kaupungin mustuuteensa

Stressi on turvajärjestelmä, mutta ...

Helsinki tänään 17.1.2013

Ylen Puheen iltapäivä 16.1.2013: Tunnista stressin oireet ja selätä ne! Suosittelen!

Ohjelmassa on vieraana hyvinvointivalmentaja Mia Jokiniva, joka kertoo erittäin selkeästi stressin hyvistä ja huonoista puolista sekä siitä, miten stressiään voi hoitaa.

Stressi on tarkoitettu hädän hetkiin, jolloin jolloin meidän on ylitettävä tavanomainen suorituskykymme. Se on fysiologinen ilmiö, joka liittyy ruumiin kortisolin tuotantoon.

Fysiikkamme voi olla stressaantunut silloinkin, kun emme huomaa, esimerksi melun vuoksi. Työ-, koti- ja muiden kiireiden takia voi käydä niin, että emme palaudukaan välillä stressitilastamme ja se voi olla vahingollista terveydellemme. Voi käydä niin, että emme enää pysty rentoutumaan, vaikka yrittäisimme.

Jokiniva kertoo oireista, jotka liittyvät stressiin. Hän antaa myös vinkkejä rentoutumiseen. 

Jokiniva on julkaissut aiheesta kirjan: Hengähdyshetkiä. Opas stressittömään elämään.

Leppoistajan viitosvaihde

Downshifting tarkoittaa tietääkseni esimerkiksi auton vaihteen vaihtamista pienempään.

Tuota vertausta voitaisiin kehittää vielä pidemmälle. Rinnastetaan slow -ajattelua viisivaihteisen auton ajamiseen. Viitosella voidaan ajaa auton huippunopeutta suoralla, monikaistaisella tiellä. Saksassa sellainen lienee sallittuakin joillakin väylillä. Toimeliaisuuteen rinnastettuna tämä tarkoittaisi äärimmäistä kiiretta ja painetta sekä työssä että siviilissä. Töissä on minusta asiallista venyä ajoittain, jos työnantajan tilanne on kriittinen, esimerkiksi urakan on valmistuttava ja viivästyssakot painavat päälle. Se voi merkitä tilapäisesti pitkää päivää, joskus jopa yötyötä.

Työantaja ei tuollaiseen voi velvoittaa, mutta jos on hyvä henki ja venyminen korvataan rahana tai vapaana, se on minusta fiksua.

Voi käydä niinkin, että samaan aikaan lapset ja/tai puoliso sairastavat. Heitä on vietävä lääkäriin ja apteekkiin. Kaiken kukkuraksi on tullut aloitettua tutkintoon tähtäävät opinnot työn ohessa tehtäviksi. Jos huonosti käy, tärkeä tentti on ylihuomenna ja seuraava mahdollisuus vasta kaukana tulevaisuudessa.

Annahan olla, eiköhän pyykkikonekin hajoa samaan syssyyn ja tarvittaisiin uusi - mieluummin jo huomenna.

Kaikkea ei ehkä voi tehdä ja on priorisoitava. Unet saattavat jäädä vähiin ja vauhti olla hirmuinen. Nuorehko ihminen voi jaksaa hetken ja se voi olla tarkoituksenmukaista, mutta tilapäistä sen on syytä olla.

Tarkoitan sitä, että mielestäni ei kannata alkaa niin puhdasoppiseksi leppoistajaksi, että elää kaavamaisesti eikä ota tilanteita huomioon.

Ei matka tapa vaan vauhti, sanotaan, mutta noputta voi säätää tarkoituksenmukaisuuden vaatiessa ylöspäinkin.


Kuva: Näkymä Père-Lachaisen hautausmaalta Pariisissa.