Raju käänne elämässä

Hei ystävät. Nyt kuuluu uutta. Sain tällä viikolla diagnoosin imusolmukesyövästä. Siinä ennuste lienee kohtuullisen hyvä, mutta pistäähän se miettimään.

Olen aloittanut uuden blogin, jossa kirjoitan elämästäni tässä tilanteessa. Löydät sen täältä: Sairaan rakas elämä.  

Kuva on tänään tekemästäni akvarellista.

Paratiisimaisia näkymiä väsyneille mielille

Olen kuljeskellut palstatarhoissa ja nauttinut värikylläisistä näyistä. Kuvannutkin. Näissä tarhoissa on kuin ei olisi missään ja sittenkin jossakin. Aika pysähtyy. Niin luultavasti kokevat palstojen viljelijätkin. Joku kertoi, että osa kasvattaa vain hyötykasveja, osa pelkkiä kukkia ja osa sekä että.

 

 

Taulu valmis - takki tyhjä

"Kämmenen leveys"

Olen viettänyt opettajan pitkää kesälomaa aika suurelta osin minulle rakkaan puuhan parissa. Olen maalannut tauluja.

Yllä oleva teos (koko noin 50 x 87 cm) valmistui tänään. Luomisprosessi oli raskas, mutta tärkeä. Joskus tuntuu, että teos kypsyy ja muotoutuu hitaasti. Teos opettaa ja neuvoo tekijäänsä. Olisi tyhmää olla kuuntelematta.

Värit ovat iloiset, muuta teema kehittyi tummaksi. Värit iloitsevat, mutta kuolema on vieraillut. Vierailun seuraus ei satu heti silmään, mutta ehkä se sieltä löytyy.

Olen väsynyt, mutta onnellinen. Leppoistamisesta lienee parempi olla puhumatta nyt.

Klikkaamalla kuvaa saat se suuremmaksi.

Hyvää juhannusta kaikille blogini lukijoille ja muillekin Blogistanian kaverille!

Voit halutessasi kopioida tämä toivotuskuvan ja lähettää sen keille haluat. Annetaan ilon kiertää!

Voit laittaa kortin suoraan tai vaikkapa Facebookin kautta. Saa sen tulostaakin. Mukava, jos mainitset tekijän ja lähteen. Voit mielihyvin myös jakaa sen Facebookissa.

Tein tämän digitaalisen toivotuskortin Paintilla.

Katso myös FB-ryhmä "Heikki Honkalan maalauksia".

Lisää hyviä uutisia K-supermarket Hertan eettisestä toiminnasta

Kirjoitin äskettäin ilahtuneeni siitä, että lähellämme olevassa K-supermarket Hertassa on laitettu vanhaksi menevät tuotteet edullisella hinnalla myyntiin ja selvästi näkyviin.

Laitoin postauksesta linkin kyseisen kaupan palautejärjestelmään.

Kauppias Markus Ranne vastasi minulle jo samana iltana ja kertoi, että valtaosa vanhenevista tuotteista menee seurakunnan kautta jaettavaksi Myllypuron ruokajonoon. Tämä kuulostaa entistä paremmalta.

Kauppias kertoi myös, että nykyään laki antaa heille mahdollisuuden pakastaa ruokia myöhempiä lahjoituksia varten.

Minusta on hyvin arvostettavaa, että kaupassa nähdään vaivaa ruoan vanhenemisongelman ratkaisemiseksi näin hienolla tavalla.

Meillä on Herttoniemessä kuluttajan markkinat, kun on kävelyetäisyydellä useita hyviä ruokakauppoja. Joudun tunnustamaan, että edullinen hinta tahtoo painaa vaa'assa. Ostoksemme - jotka nyt eivät ole suuret kahden hengen taloudessa - jakaantuvat usean kaupan kesken.

Tässä esitetyt tiedot Hertan toiminnasta lisäävät merkittävästi sympatiaani kyseistä kauppaa kohtaan. Saattaa vaikuttaa hieman ostokäyttäytymiseeni, jonka merkitys tosin on marginaalinen, mutta ainakin voin laittaa hyvää sanaa eteenpäin.

Perinteiset kilpailukeinot laadukkaat tuotteet, hyvä sijainti jne. näkyvät hyvin asiakkaille.

Miten tällaisen eettisen backoffice -office toiminnan voisi tehdä näkyvämmäksi?

K-supermarket Hertta torjuu ruuan tuhlaamista

Nostan hattua K-supermarket Hertan väelle!

Julkisuudessa on ollut hätkädyttäviä tietoja siitä ruuan hävikistä. Puhutaan kolmenkymmenen tai jopa viidenkymmenen prosentin kadosta. Ruokaa häviää ruokaketjun useassa portaassa. Ketjut eivät mahdollisesti hyväksy kaikkia syömäkelpoisia tuotteita esimerkiksi koon vuoksi. Kaupoista ruokaa pannaan menemään, kun "parasta ennen"-päivä lähestyy.

Syyllisiä olemme myös me, jotka annamme osan ruuasta mennä käyttökelvottomaksi jääkaapeissamme.

Olen huomannut, että Hertassa on alettu merkitä selvästi punaisella lapulla tuotteet, jotka ovat hieman varttuneita mutta käyttökelpoisia, ja jotka myydään alennuksella pois. Hienoa, ettei tällaisia tuotteita ole laitettu kaikkia samaan paikkaan, vaan niitä löytää vastaavien, mutta tuoreempien tuotteiden joukosta eri paikoissa.

Arvostan ja kunnioitan!

Musiikkitalon kohtuullisuus

Katsoin äskettäin dokumentin Musiikkitalon rakentamisesta Helsinkiin.



Kuten arvata saattaa, projekti on ollut pitkä, monimutkainen, monitahoinen ja monessa suhteessa haastava. Dokumentissa esiintyi muiden toimijoiden ohella voittaneen arkkitehtiryhmän - Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen - edustaja Marko Kivistö, jonka ajatukset viehättivät minua. Hän on kirjoittanut ajatuksistaan ja matkastaan musiikkitalohankkeen parissa kirjan Hiljainen huone.

Ryhmä Etna esiintyy. Musiikkitalo vasemmalla, nyt ilman valaisua

Tämän taitavan arkkitehdin periaatteet koskettavat. Kaukana ovat suureellisuus, wow-efektit, itserakkaus ja -korostus.

Suunnittelijoiden tavoitteena on ollut luoda rakennus, joka sopii käyttötarkoitukseensa ja ympäristöönsä. Ehdotuksen nimenä oli "a mezza voce" eli hiljainen huone. On haluttu tehdä konserttitalo, joka ei tee numeroa itsestään, mutta on silti itseään kunnioittava rakennus, joka istuu eheästi lähirakennusten yhteyteen.

Marko Kivistö totesi dokumentissa, että on oikeastaan hyvä, että taloudellliset resurssit olivat rajalliset. Hän tuntuu kunnioittavan kohtuullisuuden ajatusta. Slow architecture!

Kivistö on ollut Arto Nybergin haastateltavana pari vuotta sitten. Jos haluat katsoa sen, se löytyy täältä: Musiikkitalo - kaupunkikuvan harmonisoija.

8.2.2013

Musiikkitalo on suunniteltu hyvin herkkään ja haastavaan paikkaan. Vinottain vastapäätä Mannerheimintien suuntaan on eduskuntatalo. Pohjoispuolella on Kaupunginmuseon Hakasalmen huvila ja sen pohjoispuolella Finlandia-talo.

Musiikkitalon eteläpuolella olevan aukion vastapuolella näkyvät Kiasman lisäksi Samomatalo sekä Töölönlahden alueen toimistorakennusten ketjun eteläisimmät rakennukset, jotka näyttävät nykyisessä rakennusvaiheessaan hyvin mielenkiintoisilta. Avoimen alueen keskellä on tsaarinaikaisten rautatiehallien palolta säästynyt jäännös, jonka kohtalo lienee vielä ratkaisematon.

Hakasalmen huvila

Kun olen tullut Mannerheimintietä etelään ja ohittanut Musiikkitalon, olen huomannut talon julkisivun synnyttävän liikkeen, joka jatkuu kauempana näkyvässä Kiasmassa. Tämä on minusta erikoisen huomionarvoinen vaikutelma, koska rakennukset ovat jonkin verran etäällä toisistaan ja ulkomuodoltaan kovin erilaiset.

Sanomatalon suunnasta

Sanomatalon suunnasta katsoen Musiikkitalon itäfasadi noudattaa samaa linjaa Finlandia-talon vastaavan kanssa ja näin virittää ne samalle aaltopituudelle. Talo itse näyttäytyy rauhallisen laatikkomaisena mutta lasilla kevennettynä tästä suunnasta. Lasitalo katsoo lasitaloa eli Sanomatalo Musiikkitaloa ja päinvastoin.

Sanomatalo

Kiasman suunnasta katsoen Musiikkitalon edessä näkyy "nurmikkoportaikko", joka saanee kesäisin piknikkaajia koristuksekseen. Sen juurella tulee varmaankin olemaan yksi Stadin kevyen liikenteen solmukohdista, koska rautatiekuiluun tehty Baana alkaa tältä alueelta.



Baana alittaa Mannerheimintien

Minua ilahduttaa kohtuullisuuden periaate myös arkkitehtuurissa. Toki kaupunkiin jokunen wow-rakennuskin mahduu, mutta mielestäni joudumme visuaaliseen kaaokseen, jos kaikki rakennukset kilpailevat keskenään huomiosta.


Kaikki sivun kuvat on otettu Lux Helsinki -tapahtuman aikaan tämän vuoden alussa.