Mistä kestävää kasvua?

Jos valmistajat luopuvat suunnitellusta vanhentamisesta, miten käy kasvun ja työpaikkojen?

Pariisi, Saint-Lazaren asema

Richard Nixon puhui jo ennen presidenttiyttään siitä, että ihmisten pitäisi tottua ajatukseen muutaman tunnin työpäivästä. Tekniikan kehitys näytti olevan mahdollistamassa tuollaisen muutoksen. Niin ilmeisesti olisikin, mutta rajusti yksinkertaistaen ehkä voidaan sanoa, että valmistajat ovatkin päättäneet myydä meille samat tavarat moneen kertaan. Siihen tarvitaan tietenkin lisää rahaa ja työtä.

Vaikea sanoa, tulisiko siitäkin yhteiskunnallisia vaikeuksia, jos työpäivä olisi esimerkiksi nelituntinen, mutta kestävän kehityksen kannalta se olisi parempi (ellei sitten alettaisi ajankuluksi tuhoamaan luontoa).

Ainakin vapautuvat voimavarat voisi käyttää kestävän kehityksen mukaisten tekniikkojen kehittämiseen ja hädän poistamiseen maailmasta, mutta sellaiseen meidän hyvyytemme ei näytä yltävän. Hoivapalvelujen tarve lisääntyy, mutta "sehän on niin kallista". Höh.

Toisenlaisiakin yrityksiä onneksi on. Iittala käyttää nerokasta termiä "throwawayism" markkinointiviestinnässään ja tuottaa laatutavaraa, jolle on ominaista korkeatasoinen design.

Maailmassa olisi tilaa iittalismille.

M'tilta, kiva kun lähdit mukaan. Lämpimästi tervetuloa!

Tuotteiden suunniteltu vanhentaminen


Ylen esittämä ohjelma "Hehkulamppuhuijaus" oli tajuntaa järkyttävä. Siinä näytettiin esimerkiksi lamppua, joka on palanut jo sata vuotta. Sellaisia hehkulamppuja on siis osattu tehdä jo aikoja sitten.



Pariisi, Seine



Sitten lamppuyhtiöt muodostivat kartellin, jonka avulla päästiin sellaiseen tilanteeseen, että lamput tehtiin kestämään vain tuhat tuntia. Näin business kannattaa paremmin.

No entäs nylonsukat? Sama juttu (tosin kartellista en tiedä), aluksi suunniteltiin tosi kestäviksi, mutta sitten insinöörit pantiin suunnittelemaan huonommat, että päästiin myymään sukkia aina uudestaan ja uudestaan.

Applella on ollut otsaa markkinoida puhelinta, jonka akku on suunniteltu kestämään vuoden. Uutta akkua ei voinut ostaa mistään! Tulivat onneksi järkiinsä, kun asiasta syntyi oikeusjuttu.

Päättömin esimerkki oli tietokonemaailmasta. Erään kaverin tulostin oli tehnyt tenän. Hän alkoi tutkia asiaa ja kävi ilmi, että printteriin oli ohjelmoitu tietty määrä tulostuksia. Kun luku tuli täyteen, laite lakkasi toimimasta. Kaveri onnistui hommaamaan ohjelman, jolla saattoi suurentaa lukua. Tulostin jatkoi toimintaansa.

Näyttää siltä, että yritykset rakentavat vahvoja brändejä, joiden avulla myydään tuotteita, jotka eivät kestä. Tosin tämä ei koske kaikkia yrityksiä. Canon-merkkiset järjestelmäkamerani ovat olleet laadukkaita ja kestäviä.

Kyllä olisi "kirveellä töitä", jos kestävää kehitystä ajatellaan. Poliitikot huutavat kasvua, kasvua, kasvua ...  Tuotteiden suunniteltu vanhentaminen on kyllä hölmöläisten hommaa.