Vihreitä (ei kyse väristä) vaatteita SavExpossa

Vaateala oli hyvin edustettuna eilen SavExpossa ja tietenkin tapahtumaan sopivasta näkökulmasta.

Jani Toivola esitti vauhdikkaasti edustamansa The Greendress -yrityksen tuotteita ja toimintaa. Näin esityksestä vain osan, mutta ymmärsin, että uudistavat kierrätysvaatteita boutique -kuntoon. Luksuslaukkujakin vuokraavat.

Mirjami Malleus kertoi lennokkaasti Remake EkoDesingin taustaa ja toimintaa. Heille voit viedä vaatteesi ja he tekevät siitä uuden toiveittesi mukaan.

Anne Linnonmaalta (Anne Linnonmaa Ekological Fashion) saimme perusteellisen ja ansiokkaan esityksen siitä, miten uusien vaatteiden puuvillan ekologisuus voidaan varmistaa. Hän on toiminut jo pitkään ekologisen muotivaatetuotannon parissa.

Lämpimästi Hanna Sirén tervetuloa mukaan! Onkohan tämä sinun blogisi?

Päivän pieni ilo: Kävelin töistä tullessani Arndt Pekurisen puiston ohi Itä-Pasilassa. Siellä oli omenapuita, joissa oli paljon pieniä, punertavaposkisia omenia. Kaunis näky.

Tämäniltainen näkymä.

Kävinpä säästömessuilla

Kävin tänään SavExpo -tapahtumassa. Kannatti mennä. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, joten osallistujia ei ollut kovin paljon, mutta anti oli oikein hyvä. Toivottavasti tunnettuus ja sen mukana suosio lisääntyy.

Laitan tähän pari maistiaista näin alkajaisiksi. Nordean esitys vahvisti ajatustani siitä, että voin helpottaa eli leppoistaa elämääni järkiperäistämällä pankkipalvelujen käyttöäni. Osa laskuistani on suoraveloituksessa ja maksan netin kautta. Olen ajatellut siirtyä paperisista tiliotteista sähköisiin, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi. Kuulin nyt, että Nordean arkisto säilyttää bittiotteita ja ilmeisesti myös muita sähköisiä dokumentteja kuusi vuotta. Siispä kaikki biteiksi! Minunlaiselleni hutilukselle, jolle kuittien ja muiden paperien järjestäminen on vastenmielistä ja väsyttävää, tuollainen paperittoman pankin käyttö olisi suuri helpotus.

Kerrankin joku osasi pukea asioiden ympäristövaikutuksia käytännölliseen ja siten helposti ymmärrettävään muotoon. Markus Tuukkanen kertoi, että Suomen metsät sitovat 18 tonnia hiilidioksidia asukasta kohti. Kullakin siis tuollainen kiintiö. Kiintiö tuhoutuu, kun ajaa päälle sata kilometriä autolla tai istuu kilometrin lentokoneessa. Antaapa aihetta ajattelemiseen.

Kiva kun lähdit mukaan ipi. Lämpöisesti tervetuloa!

Päivän pieni ilo: Tämä kirjafriikki sai ilmaiskirjoja kierrätyskeskusständiltä.

Osa tussityöstä. Näkymä Strasbourgissa

Loistava leppoistamisohje!

Susanna muotoilee Hyvän elämän blogissaan hienon ohjeen elämän rauhoittamiseen. Hän sanoo:

"Eihän elämänhallinta yritäkään tarkoittaa sitä, että voisi ottaa koko elämänsä ohjakset tavalla tai toisella omiin käsiinsä. Enemmänkin sitä, että on niitä hetkiä, toistuvasti, jolloin voi ohjata hieman, valita suuntaa."

Noinhan se menee. Tuosta voisi sorvata seinätaulun. Jos ja kun pystyy pienissä valintatilanteissa kääntämään ruoria hiukan omaan suuntaan, voihan olla, että näistä kumuloituu ajan myötä isokin muutos.

Vinkki: Vantaalla on meneillään mielenkiintoinen tapahtuma SavExpo. Huomenna on viimeinen päivä. Tiedossa on luentoja, joissa aiheina ovat muun muassa vastuullinen matkailu, säästäminen ja ekologiset valinnat.

Päivän pieni ilo: Lauantaiaamun venytetty loikoileminen.

Tänään oli komea auringolasku. Lisäsin somisteeksi pari näpsaystä. Alivalottuminen lisää dramatiikkaa.

Auto myyntiin ja elämä leppoisaksi

Miltä sinusta kuulostaisi sellainen mahdollisuus, että sinulla on auto käytettävissäsi silloin kun sitä tarvitset, mutta sinun ei tarvitse murehtia sen huolloista, vikojen korjauttamisesta, talvirenkaiden vaihdosta ja muusta sellaisesta?

Utopiaa, tuumaat. Hyvin lähelle tuota tilannetta voit kuitenkin päästä, jos satut asumaan Helsingissä tai sen naapurikaupungeissa, etkä tarvitse omaa autoa työssäsi.

Voit vapauttaa auton ylläpitoon menevät rahat ja alkaa käyttää palveluja. Perinteiset vaihtoehdot kuten julkinen liikenne, taksit ja autovuokraamopalvelut ovat tietenkin käytettävissäsi. Tätä valikoimaa voit täydentää aivan mainioilla vaihtoehdoilla, joita tarjoavat CityCarClub, O2 Media ja Smart Travel. Olen CityCarClubin jäsen ja olen pari kertaa käyttänyt O2 Median palvelua. Kokemuksieni mukaan molemmat ratkaisut toimivat erinomaisesti. Smart Travel on jäänyt minulta testaamatta.

Kaikki nämä palvelut perustuvat enemmän tai vähemmän autojen yhteiskäyttöön (car sharing).

CCC:lla on runsaasti pisteitä, joista auton voi noutaa ja joihin sen voi palauttaa. Voit varata autotyypin tarpeesi mukaan. Auton ovi aukeaa ja sulkeutuu kännykän avulla. Avain on autossa. Osassa autoja on mainoksia.

O2:n idea perustuu vankasti mainosrahoitukseen. Autot ovat pieniä ja yhtiöllä on vain yksi toimipiste Kampissa Helsingissä. Auton voi noutaa tai luovuttaa kahtena vuorokauden aikana ja kiinteä hinta pätee vain tiettyyn rajaan asti. Näistä rajoituksista huolimatta sinun kannattaa harkita näitäkin autoja, jos sinulla ei ole kova kiire ja haluat todella edullisen auton käyttöösi. On mukava joskus pörrätä kahden hengen Smartilla.

Smart Travelin idea on samantapainen kuin CCC:n ratkaisu, mutta autovalikoima näyttää rajoitetummalta. Yrityksen luovutupisteet toimivat ilmeisesti franchising-periaatteella ja siten niillä on omat kontaktihenkilöt.

Voit ehkä korvata auton käyttämällä näitä palveluja tilanteen mukaan. Me olemme onnenpekkoja, sillä lähellämme on metro- ja taksiasema. Bussejakin kulkee. Katumme päässä on edullinen autovuokraamo. Ikkunastamme näkyy liityntäparkki, jossa on CCC:n piste. Käytän itse julkisen liikenteen palveluja mennessä töihin ja palatessani kotiin. Lapsemme ovat lentäneet kotipesästä. Kun julkinen liikenne tuntuu hankalalta, otamme "sitikaaran" tai käytämme taksia.
Pyöräily sopisi hyvin kokonaisuuteen, mutta valitettavasti nyt on ollut hiljaista siinä suhteessa.

Ratkaisumme toimii meidän tilanteessamme oikein hyvin. Se tosin on myönnettävä, että vaikka junia kulkee ja autoja saa, omalla autolla tulisi useammin lähdettyä pidemmemmällekin kehäkolmosen ulkopuolelle.

Hyvänä bonuksena näiden kulkuneuvojen käytössä on niiden vihreys.

Päivän pieni ilo: Joskus on mukava olla illalla yksin kotona vaikkapa blogaten ja lueskellen.

Välähdys Strasbourgista (tulipa synkkä kuva)

Tyhmyyttämmekö ostamme brändejä?

Kaikki itseään kunnioittavat yritykset haluavat brändätä itsensä ja tuotteensa. Tämä pyrkimys on levinnyt myös kouluihin ja muihin sen kaltaisiin laitoksiis. Brändi on usein yhtiön arvokkain omaisuus ja se on myös tarvittaessa myytävissä.

Brändeistä halutaan vahvoja, koska näin saadaan korkeampi preemio (no muitakin syitä). Se tarkoittaa suomeksi sitä, että jää enemmän hilloa. Karuimmillaan tämä tarkoittaa monikertaisen hinnan maksamista tuotteesta verrattuna aivan samanlaiseen, mutta heikommalla brändillä leimattuun.

Minuun brändit vaikuttavat ja olisi mahdotonta täysin välttää sellaista. Samasta nauttivat muutkin - enemmän tai vähemmän. Olemmeko siis tyhmiä?

Kerroin jo tämän kuun 10. päivän jutussani Buyology-kirjasta, joka tuhoaa tehokkaasti uskomukset homo economicuksesta. Se tosin on yksi kansantaloustieteen perusolettamista, jonka mukaan ihminen pystyisi toimimaan ostaessaan järkiperäisesti omien intressejänsä mukaisesti.

Buyologysta löytyy valaiseva esimerkki. Aika kauan sitten teetettiin testi, jossa ihmiset saivat maistaa sokkona kokista ja pepsiä. Yli puolet pitivät jälkimmäistä parempana. No miksi tästä ei alkanut Pepsin loistelias voittokulku? Tämän selvittämiseksi myöhemmin testi toistettiin (sama tulos) ja toteutettiin myös siinä muodossa, että maistajat tiesivät, kumpi on kumpaa. Kun tuote oli tiedossa, yli puolet pitivät kokista parempana.

Selitys edelliseen löytyy brändin vaikutuksesta (tarina, pullon muoto jne.). Aivoissamme tunteet voittavat järjen. Kuvitellaan että minä aikoisin ostaa nyt uuden auton. Oletetaan myös että minä olisin valitsemassa joko skodan tai volkkarin (saman yrityksen merkkejä). Uskon että minun olisi hyvin vaikea päätyä skodaan, vaikka se on todennäköisesti vastaavan volkkarin veroinen, mutta halvempi. Tämä johtuu siitä, että aivoihini on pitkän skodasta ajan kuluessa jumittunut itäauton mielikuva. Järkevää?

Tulemme todennäköisesti edelleen menettämään tilaisuuksia helpottaa kiirettämme ostamalla halvempia, mutta riittävän hyviä tuotteita.

Päivän pieni ilo: Palatessani töistä huomasin metroasemalla kulkevani melkein yhdessä kolmen koulumme opiskelijan kanssa. Teitä saurataan, sanoin. Vaihdoimme iloisia hymyjä.

Miksi järjestelmällisyys ei auta?

Esittelin aiemmin Sampsan blogin, jossa hän antaa monia neuvoja elämänhallintaan. Yhdessä artikkelissa hän antaa kymmenen vinkkiä työajanhallintaan. Sampsa suosittelee esimerkiksi työpöydän pitoa järjestyksessä, työlistoja aikataulutusta, tavoitteita jne. Nämähän ovat peräti hyviä asioita.

Vuosia sitten oli muotia käyttää Time Manageria tai muita vastaavia järjestelmiä, joiden avulla oli tarkoitus aikatauluttaa töitään ja pitää niitä hallinnassa. Minä voin sanoa, että yritin kovasti opetellan käyttämään tällaista apuvälinettä, mutta ei se oikein alkanut sujua. Minulla meni kovasti aikaa noihin kalenteripuuhiin ja totesin olevani huono arvioimaan ajantarvetta eri tehtäville. Ei tämä todista kuitenkaan, että tällaiset järjestelmät olisivat huonoja. Kaksi kollegaani käyttävät sellaisia suvereenin taitavasti. Missä siis vika?

Yksi selitys saattaa olla temperamentti, jota pidetään aika suurelta osalta synnynnäisenä ominaisuutena. Keltikangas-Järvinen popularisoi ahkerasti psykologian tutkimustuloksia ja viime vuosina erityisesti temperamenttia koskevia. Meillä ihmisillä on erilaisia temperamenttipiirteitä, joista yksi on rytmisyys.

Korkearytmiselle ihmiselle on järjestyksenpito luontaisempaa kuin muille. Tästä päättelen, että aikatauluasiatkin sujuvat hyvin. Minä ilmeisesti en kuulu mainittuun ryhmään ainakaan kovin vahvasti. Muistan lukeneeni Keltikangas-Järvisen teksteistä jotakin sellaista, jonka perusteella uskon, että jos yrittää pitää järjestystä vastoin temperamenttiaan, kuluu energiaa. Tämä vastaa omaa kokemustani. Jos energiaa kuluu noihin sinänsä hyödyllisiin puuhiin, sitä jää sitten vähemmän muihin.

Muistan kuulleeni toisen psykologin Kirsti Longan sanoneen jotakin sen suuntaista, että sotkuinen työpöytäkään ei sinänsä ole huono juttu. Ehkä voisi sanoa, että kukin taaplaa tyylillään.

Päivän pieni ilo: Olin palaamassa kävellen työpaikalleni eräästä tapaamisesta. Aikataulu oli pikkuisen tiukka. Sitten sattui tulemaan sopivasti bussi, kun kävelin pysäkin kohdalla. Parin pysäkinvälin kyyti auttoi ja ehdin istua hetken kollegojen kanssa ennen alkavaa oppituntia.

Testin kautta onneen

Onnellisuus ja hyvä elämä tuntuvat olevan kovasti esillä nykyään. Oppaita on runsaasti tarjolla. Edellisessä postauksessa kerroin Pauli Kohelon kirjasta. Se taitaa irviä tätä vahvaa genreä tai lähinnä siihen sisältyvää henkistymissuuntausta.

Tähän samaan hyvän elämän aihepiiriin tämä oma bloginikin kuuluu. Varmaan nykyelämän hektisyys nopeine muutoksineen osaltaan ohjaa meitä hakemaan apua näistä oppaista ja muista. Tätä tukee Lindsrömin (kts. aiempi postaus) referoima tutkimustulos 34 kaupungista eri puolilla maailmaa vuodelta 2007. Keskiverron jalankulkijan nopeus on noussut 10 prosenttia kymmenessä vuodessa.

Nyt on helppo mitata oman onnellisuutensa aste, koska netistä löytyy laaja Elämä pelissä -ohjelmaan liittyvä onnellisuustesti, joka tarjoaa tulosten pohjalta myös suosituksia. Tein sen eilen ja sain paremman tuloksen kuin odotin ja lisäksi käytännöllisiä neuvoja. Minulle suositeltiin ulkoilua, meditaatiota ja muiden ihmisten auttamista. Ihan aiheellisia. Ehkä tuota meditaation toimivuutta pitää kuitenkin miettiä, kun olen niin kärsimätön tai ehkä juuri siksi pitäisikin sitä kokeilla.

Pellon pientareella -blogistikin on tehnyt testin ja kommentoi sitä.

Testissä on minusta sellainen mainio piirre, että se auttaa huomaamaan niiden asioiden merkityksen, jotka ovat hyvällä tolalla.

Sellainenkin slow life -ilmiö näyttää olevan kuin The Slow Bicycle Movement, jolla on myös oma Facebook -sivu. Pyöräilyn hitaudessa jopa kilpaillaan.

Päivän pieni ilo: Olimme vaimon kanssa kävelyllä ja hikoonnuin. Vaimo toi minulle sitten pyyhkeen tai oikeastaa rätin, jolla sain kuivata hikeä ja hän itsekin kuivaili yläselkääni.

Loppukevennys: Joku kertoi äskettäin vitsin. Mitä optimista vastasi pessimsitille, kun sanoi, ettei huonommin voi enää mennä. Kyllä voi, hän vastasi.

Näkymä Strasbourgissa. Tussi