Ruualla ja unella on aikansa - vai?



Le Havre




Le Havre

 Juha kommentoi värikkäästi ja mielenkiintoisesti artikkeliani uniohjelmasta. Mainio kynäniekka ja pohdiskelija tuo Juha! Tässä linkki Juhan pitkään kommenttiin ja tässä maistiaisia:
Niin, elämässähän nukutaan, jotta jaksettaisiin syödä.

Vanhuus eikä yrittäjyys tule yksin.

Vaan olen itse sellainen seka-ajattelija, niin kommentin jätän, vaikka vain kokeillakseni puista miekkaani.

Ihminen kykenee olemaan relax, mikäli mitään konkreettista tai kuviteltua uhkaa ei siellä luolan suulla ole.

Kun tuo aito tai kuviteltu uhka sieppaa vallan siellä jossakin luolan perällä, on hermosto ja alitajunta jännittyneenä puolustautumaan tai pakenemaan.

Samoin eipä laskettu kaloreita kun sarvikuono saatiin kellistettyä, vaan vedettiin maha täyteen, kun ei tiedetty milloin seuraava on ketarat oikosenaan.


Juha on sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse syödä eikä nukkua säännöllisesti. Ymmärrän Juhan ajattelevan, että näiden aika silloin kun ne ovat luontaisen mahdollisia.
Minullakin on ollut elämässäni tuon tapaisia jaksoja. Työkuviot ovat olleet sellaiset. Luulen kuitenkin joutuneeni myöhemmin maksamaan tuolloisesta joustavuudestani.
Arvelen, että kykymme sietää epäsäännöllisyyttä on yksilöllistä. Yksi kestää hyvin sellaista, mikä olisi toiselle liikaa. Esivanhemmillamme ei liene ollut vaihtoehtoja. Oli oltava varuillaan.
Nykyään tuntuu siltä, epäsäännöllisyys ruokailussa näkyy minulla vyötärössä ja lyhyiksi jääneet yöunet painavat kovin seuraavana päivänä harteilla.

Kiitos Juha virkistävästä asioiden kyseinalaistamisesta ja asennetuuletuksesta.

Tiia, kiva kun lähdit mukaan leppoistelukeskusteluun. Lämpimästi tervetuloa!