Kulttuuria ahmimassa Pariisissa

Louvren edessä

Olimme talvilomalla viikon Pariisissa. Kun on tarjolla niin paljon nähtävää, kuin tuossa kulttuurin superkaupungissa on, on kiusaus turvottaa päivät läkähdyttävällä määrällä virikkeitä.

Vaimoni osaa suhtautua terveesti ajankäyttöön matkoilla ja minä taas olen potentiaalinen ähkypotilas. Ja kyllä minä ahminkin, voi pojat! Kävin kaksi kertaa Louvressa, kerran Pompidou-keskuksessa, Musée Carnavaletissa ja Pinacothèquessa eikä tässä edes ihan kaikki.

Pompidou-keskus

Ensimmäisen - tuntikausia kestäneen - Louvressa käynnin jälkeen hän osasi taitavasti suunnitella seuraavaksi päiväksi sellaista kevyempää ohjelmaa, jossa huomasin hänen ottaneen minunkin kiinnostukseni huomioon ja niinpä ymmärsin olla juonessa mukana. Ohjelmaan tuli huokoisuutta enkä juossut itseäni lopen uupuneeksi ja silti sain mässäillä taidevirikkeiden parissa aivan riittävästi.

Pompidou-keskus

Kaikissa museoissa, paitsi yksityisessä Pinacothèquessa, sai valokuvata ja videoida. Materiaalia minulla on nyt runsaasti, joten voin sulatella valtavaa virikeaineistoa pikkuhiljaa.

Louvressa keskityin "uusimpaan" siellä olevaan taiteeseen ja sain näin rajattua erittäin runsasta tarjontaa. Museon kokoelmien aikajänne ulottuu kaukaa muinaisuudesta noin 1800-luvun puoliväliin.

Pompidoussakin oli paljon nähtävää. Keskityin vuoden 1900 kahta puolta sijoittuvaan taiteeseen ja muut hoituivat "vasemmalla kädellä".

Ei tätä lomaa leppoisaksi voi väittää, mutta virkisti se.

Nerokas tapa säästää sähköä

9.2.2012

Olimme Pariisissa viettämässä talvilomaa. Vuokraamassamme asunnossa oli erikoinen lämmitysjärjestelmä.

Silloin kun asunto on tyhjillään, peruslämpötila on 13 astetta. Meidät oli ohjeistettu kytkemään erilainen järjestely päälle, kun saavumme, ja niin teimme. Tässä ohjelmassa lämpö nousi automaattisesti 20,5:en klo 6-8 ja 17-23. Muulloin peruslämpö oli kolmetoista astetta.



9.2.2012

Pisti tuo miettimään, että miten tarkenemme. Ajaako kylmyys kaupungille jo varhain aamusta?

Hyvin tarkenimme, vaikka asunnon lämpöeristys on taatusti kaukana suomalaisesta tasosta. Kun olimme asunnossa "kylminä kausina", asunto pysyikin lämpimänä. Ilmeisesti siellä oli jonkinlainen liikkeentunnistusjärjestelmä, joka antoi lämpöä, silloin kuin tarvittiin.

Liekö tutkittu, miten toimisi Suomessa? Kaupunkilaisjärki sanoo, että säästöt ja positiiviset ympäristövaikutukset olisivat valtavat, jos toimii.

Edellisessä asunnossamme oli ulko-oven vieressä nappi, josta saattoi laskea lämpötilaa hieman reissuun lähdettäessä - tosin jäi meillä teoriaksi. Jotakin tämäntapaista on siis täälläkin mietitty.

Kuukuvat otettu Herttoniemessä.

Autoa ei aina kannata omistaa - Oliivi Autot Oy lisää valinnanvaraa autojen yhteiskäyttöön

Helsingissä autotonta hemmotellaan runsailla julkisilla liikennepalveluilla. Tarjolla on hyvä ja laaja bussiverkosto sekä metro, joilla "pääsee jo pitkälle". Jos haluaa välillä päästä nopeammin perille, taksin saa ainakin tänne Herttoniemeen todella nopeasti. Yleensä auto odottaa jo ulko-oven edessä, kun on laskeutunut hissillä alimmaiseen kerrokseen.

Jos tarve on semmoinen, että auto alla ja itse ajettuna tuntuu sopivimmalta ratkaisulta, vuokra-autoja on runsaasti tarjolla ja vaihtoehtona sille on vielä autojen yhteiskäyttöpalvelu eli carsharing. Se on järkevä tapa yhdistää autoilun ja julkisen liikenteen palvelujen etuja ja vähentää kummankin haittoja. Vanhastaan alalla kilpailevat CityCarClub, O2 Media ja Smart Travel, joiden palvelukonseptit tosin poikkeavat toisistaan melko paljon. Tietääkseni CCC ja O2 ovat saman omistajan hallussa nykyään.

Lähde: www.oliivi.org

Nyt tarjonta yhteiskäytössä laajenee, sillä alalla aloittelee toimintaansa uusi tulokas Oliivi Autot Oy, jolla on ympäristöystävällisenä kilpailuetunaan tarjolla pieniä sähköautoja. Nettisivusten perusteella he rakentavat parkkipaikkojen ja latauspisteiden verkostoaan, joten ilmeisesti autoja tulee tarjolle eri puolille Helsinkiä.

Sähköautoksi yhtiö on valinnut italialaisen Tazzari Zeron.

Lähde: www.oliivi.org

Jään mielenkiinnolla seuraamaan uuden tulokkaan edistymistä. Kokeilemaankin kuuluu pääsevän kuudella eurolla.

Miten ekopaasto sujuu

Käynnistän usein tietokoneen jo etukäteen, kun tiedän aikovani puuhata sillä jotakin. Se saattaa siinä sitten odotella pitempäänkin ja sähköä jauhaantuu. Tänään töistä tultuani en käynnistänytkään sitä ja tässä sängyssä nyt köllötellen kirjoittelen vaimoni vähäpäästöisemmällä läppärillä, joka on vapaa, koska omistaja nuokkuu tuossa kainalossani.

Työkoneeni ei hurissut tänään ollenkaan, koska se jäi kotiin. Käytän luokissa niihin asennettuja koneita ja työpisteessäni kone kehrääkin melkein turhaan, jos sen aamulla käynnistän. Jos hoidan hommat luokissa, käynnistelytkin vähenevät.

Ruokarintamalla tuli menestystä ja takapakkia. Lounaalla onnistuin välttämään yrttilihapullien kiusauksen ja valisemaan kalavaihtoehdon, mutta kotona odotti lihamureke, jota vaimo oli laittanut useammaksi päiväksi.

Hissit olen toistaiseksi onnistunut laistamaan tänään.

Ekopaastolupaukset 2 ja 3

Palasimme eilen talvilomamatkalta ja ekopaaston sommittelu on hieman viivästynyt.

Ensimmäinen lupaukseni koski pidättäytymistä tietokoneen pitämisestä turhaan päällä (1. Sammutan tietokoneen aina, kun en käytä sitä. Jos tarvitsen pikaisen nettitiedon, hoidan se läppärillä, jos se on vapaa.) Tätä voisin soveltaa myös työpaikalla.

Toinen lupauspykäläni on tämä:

2. Lupaan välttää punaisen lihan syömistä paaston aikana.

Kokeilen miten tämä sujuu. Tietääkseni naudanlihan ekologinen jalanjälki on huomattavan suuri verrattuna esimerkiksi siipikarjaan. En kuitenkaan jätä häränpihviä syömättä, jos sellainen eteen tarjoillaan.

Minua ei huvittaisi piinata itseäni enemmillä pykälillä, mutta tulkoon vielä kolmas.

3. Lupaan välttää hissin käyttöä paaston aikana.

Tällä haastan itseäni, sillä asumme seitsemännessä asutussa kerroksessa. Olen aiemmin harrastunut porraskäytävänhiihtelyä, mutta se on jäänyt. Aloitetaanpa uudestaan.

Ekopaastolupaus 1

Ekopaasto lähenee. Aloittamispäivä on 22.2. eli aivan kohtapuolin.

Silmäillessäni ekopaastosivuja, huomasin, että kannettavat tietokoneet vievät vain kymmenesosan energiaa pöytämalleihin verrattuna. Käy järkeen, koska onhan paristovetoiset pitänyt suunnitella sähköpiheiksi.

Viihdekäytön eli kotielektroniikan kerrotaan vievän kolmasosan sähköstä 65-neliöisissä asunnoissa. Kahdesta jatkuvassa käytössä olevasta tietokoneestamme toinen on läppäri, joten säästöpotentiaali on siinä toisessa, joka käynnistyy tuskaisen verkkaisesti verrattuna läppäriin. Helmasyntinäni on pitää sitä päällä pitkiä aikoja aivan turhaan. Tässä on ekopaastoni ensimmäinen teesi:

1. Sammutan tietokoneen aina, kun en käytä sitä. Jos tarvitsen pikaisen nettitiedon, hoidan se läppärillä, jos se on vapaa.

Olisi fiksua koota nettihommat yhteen ja tehdä ne yhden istunnon aikana. Siinäpä vastusta impulsiiviselle luonnolleni.

Jos kaikki maailman tietokoneet läppäreiksi muuttuisivat, ...?  



Päivi, kiva kun tulit mukaan. Lämpimästi tervetuloa!

Ekopaasto

Kirkon tiedotuskeskus on noteerannut, että käsittelen tässä blogissani myös ympäristöasioita. Sain heiltä viestin, jossa toteavat asian ja haastavat minut mukaan Ekopaastoon. Mukavaa saada palautetta.

Kampanjassa sitoudutaan noudattamaan omaa ilmastodieettiä jaksolla 22.2. - 8.4.2012.

Liityin. Ekopaastosivu naksautti minulle lukeman 1692 eli olen noin mones ekopaastoaja. Täytyypä ruveta miettimään omaa ilmastodieettiä.

Hauska yhdistelmä tuo nettiosoite ekopaasto.fi. Näyttää ääkkösettömältä osoiteversiolta sanasta ekopäästö. Ekopäästö voisi olla sellainen, jossa voisi tulla ympäristöpäästö, mutta ei tule tai tulee hyvin vähäinen. Jos käy kävellen kaupassa sen sijaan, että kävisi autolla, syntyy ekopäästö.